Matti teki taas urotyön

Kiirettä on ollut jälleen kerran. Aamupäivä meni lampaita kuskatessa ja samalla reissulla hain uuden kännykän. Edellinen nimittäin hajos eilen, kun keritsin lampaita. Pistin puhelimen älykkäästi aitatolpan päälle keritsemisen ajaksi ja kuinka ollakkaan puhelin tietty putos suoraan kiven päälle ja meni kappaleiksi. Oli kauheata olla puoli vuorokautta puhelinmotissa, mutta onneksi se on nyt ohi.

Matti puolestaan kunnostautui jälleen kerran kadonneen lampaan etsimisessä ja kiinniottamisessa. Yksi Kiikalalainen perhe oli ottanut pari kesälammasta ja kuinka ollakkaan toinen niistä karkasi samantien, kun niitä oltiin ottamassa autosta ulos. Perhe oli etsiskellyt lammasta ensin aikansa, tuloksetta. Joku oli sitten neuvonut soittamaan meille ja tottahan toki lähdin Matin kanssa lammasta etsimään. Tuoreita jälkiä ei ollut, sillä lammas oli kadonnut jo eilen, joten etsimme haravointitekniikalla. Kiertelin metsässä sellaista serpentiinimäistä reittiä ja Matti sai juoksennella vapaana. Mattihan on sellainen, että kun se saa hajun, se alkaa selvittämään mistä haju tulee. Pari kertaa luulin jo, että lammas löytyi, mutta toisella kertaa Matti haistoi lammen (Matti on himouimari) ja tottahan siinä lammessa piti sitten vähän uida ja pitää hauskaa. Toisella kertaa Matti vei minut puissa roikkuvien peuran päiden luokse. Ei niin hauska löytö. Aikamme metsää haravoitua, Matti sitten paikansi lampaan. Sitten vaan käsky "älä päästä", joka tarkoittaa, että tee mitä tahansa, kunhan et päästä lammasta karkuun. Siinä sitä sitten mentiin ees taas. Matti toi aina lampaan mulle, mutta lammas tietty juoksi täysin minusta ohi juuri sen verta kaukaa etten saanut kopattua sitä paimensauvalla. Lopulta Matti ajoi lampaan sellaiseen metsässä olevaan mutaojaan. Tarras etujalasta kiinni ja piti paikallaan, kunnes ehdin itse paikalle. Pienen painiottelun jälkeen sain lampaalle (joka oli muuten pässi) riimun päähän ja kotimatka pääsi alkamaan. Erinäisten neuvottelujen jälkeen, mikä on oikea suunta, suostui lammas lopulta kulkemaan sinne minne minä ja Matti sen ohjasimme eli uuteen kotiinsa. Näin päättyi onnellisesti lampaan karkumatka ja Matti sai ansaittua ihailua osakseen.

Ritan pennut voi hyvin. Ritalta tulee maitoa niin hyvin, että kasvu on huikeaa. Kävely alkaa jo sujua melkoisen hyvin, myös niiltä kolmelta isolta punkerolta, jotka näyttää lähinnä syöttöporsailta. Parilla pojalla on jo silmätkin vähän auenneet. Haukkumista ja ulvomista harjoitellaan tietty päivittäin.

Tässäpä vielä pari kuvaa:

Ainut tyttö, Pinde



Pikku pojalla silmät on jo hieman raollaan



Kameraan tuijottavalta pojalta aukesivat silmät ensimmäisenä