Ensilumi ja muuta.

Tänään sitten satoi ensilumi. Kivaa tässä on se, että on valoisaa, mutta toisaalta inhoan talvea, kun on kylmää, liukasta, päivänvaloa liian vähän aikaa ja jos on jäätä tai paljon lunta ei voi paimentaa, kun lampailla ei ole nastoja sorkissa. Pitää nyt sitten paimennella silloin, kun kelit sallii, toivottavasti tulee sellaisia ilmoja, että onnistuu.

Pikku Iitasta on tullus Iso Iita. Iitalla nimittäin alkoi eka juoksu. Nyt se ressu joutuu olemaan yksinään sisällä, kun en uskalla pitää sitä tarhassa edes yksinään. Teppohan on sellanen Don Huan, että kaivaa itsensä vaikka minne, kun sillä lempi leiskahtaa. Tepolla on taas selkä vaivannut jonkin verran, mutta nyt kun on saanut olla täydellisessä levossa on Tepon vointi selvästi parempi.

Tänään saimme kolme hienoa uutta koirankoppia, joissa on kaksi osastoa, varsinainen makuuosasto ja tuulikaappi. Näiden osastojen välissä on heiluriovi pleksistä ja siten koppi on lämmin ja mukava kovillakin pakkasilla. Varsinaisessa makuuosastossa on termostaatilla toimiva lämpöpatteri, joka pitää huolen siitä, että koppi on aina lämmin. Meillä koirat on tottuneet koppeihin ja ovat niissä oikein mielellään, joten siinäkin mielessä on kiva, että tietää koirien saavan itse päättää ovatko ulkona vai sisällä. Kopin katolla on sitten mukava tähystellä ympäristön tapahtumia. Maalaan vielä kopit ja sitten laitan tänne kuvia niistä (jos siis muistan).

Viime lauantaina pidimme syyskauden päättäispaimennukset Joskin ja Tanjan kanssa. Koko päivähän siinä meni ja aika tosiaan kului kuin siivillä. Joski ja Tarja kuvasivat treenejä ja tässä pari Joskin ottamaa tosi upeaa kuvaa. Tässä ensimmäisessä oli uuhi, joka tuli Iitan päälle ja sitähän ei Iita rankaisematta hyväksynyt. On tossa likassa vaan luonnetta, ei väistä pätkääkään ja tekee kyllä välittömästi selväksi tädeille, että silmille ei muuten sitten hypitä. Hauskaa on, kun katsoo kuvaa oikein tarkasti, että Iita ei yritä purra, vaan katse on tiukasti uuhen silmissä ja Iita tosissaan yrittää päästä uuhen eteen.



Tässä toisessa kuvassa näkyy hyvin kuinka pikkulikka on tosissaan, kun kiertää uuhien eteen pysäyttämään ne, tuodakseen sen jälkeen uuhet minulle.



Saimme vierailulle myös Matin pennun Akun ja pitihän isästä ja pojasta ottaa yhteiskuva. Aku pääsi myös lampaita paimentamaan. Vähän ne Akusta oli erilaisia kuin naudat, joihin se on paremmin tottunut. Kiitos Mirva, kun tulit käymään oli kiva nähdä teitä molempia.

Matti vasemmalla ja Aku oikealla (kuva: Tanja Vahtera).

Ritan sulhon Joen spermat on saapuneet Tampereelle ja kunhan Ritan seuraava juoksu tulee, alkavat jännät ajat. En ole koskaan käyttänyt nartulle pakastespermaa ja näin koko tämä prosessi on aivan uutta. No, kerta se on ensimmäinenkin ja ompahan tämän projektin jälkeen taas pikkasen viisaampi kuin ennen. Toivottavasti kaikki sujuis hyvin näiltä osin. Joe ainakin on niin upea uros, että toivoisin pentuja tulevan ja vieläpä oikein monta.

Uuhilla on sulhot vierainaan ja noin 5 kk kuluttua sitten korjataan tuota satoa. Lisäsimme uuhimäärää entisestään ja nyt uuhia on noin 400. Saimme siitoslainaan todella upean pässin Lauri Leinoselta. Katsokaapa millaiset takakinkut tältä herralta löytyy. Toivottavasti periyttää noita jälkeläisilleen myös.

Kuva: Tanja Vahtera

Vielä kerran kiitän kaikkia Tassutuvan paimennusharjoituksiin osallistuneita. Teidän kanssa oli hienoa viettää nyt päättynyt kurssivuosi. Ensi vuonna sitten jatketaan entistä innokkaampina.

Anteeksi

Luettuani alla olevat lainaukset ja niiden sanomaa mietittyäni tulin vakuuttuneeksi, että haluan pyytää anteeksi kaikilta teiltä, joita olen tahtomattani ja tiedostamattani tavalla tai toisella loukannut.

"Jollei ihminen anna anteeksi kärsimiään - todellisia tai kuviteltuja - vääryyksiä, ne vaikuttavat hänen psyykkiseen hyvinvointiinsa ja sitä kautta fyysiseenkin terveyteen. Anteeksianto avaa tien positiiviseen elämänvirtaan. Anteeksi antaminen on yksi merkittävimmistä asioista, joita voimme tehdä oman hyvinvointimme eteen. Siihen sisältyy niin itsensä kuin muidenkin hyväksymistä omana itsenään"
Ylä-Soininmäki

"Anteeksi antamisesta tulee parhaimmillaan elämäntapa. Suhtautumalla lempeästi sekä itseä että muita kohtaan teemme tilaa hyville asioille elämässämme. Se, mihin elämässä keskittyy, lisääntyy. Hyvä mieli tarttuu ympäristöön, muihin ihmisiin ja jopa eläimiin."
Tiina Komi

Tässä vielä pari hyvää linkkiä, jos tämä aihepiiri kiinnostaa: anteeksiantaminen sekä uskalla antaa anteeksi.

Vauhtia piisaa

Meillä täällä Röysynkulmalla on melkoista menoa ihan koko ajan. Bobbyn kurssin jälkeen ei olla levätty laakereilla vaan treenit on jatkuneet ja kurssilta saatuja ohjeita on nyt sitten pistetty käytäntöön. Ihan mukavasti alkaa koirat toimia. Iitan kanssa treenataan jo isolla pellolla ja se alkaa näyttää ihan oikealta paimenkoiralta. Poispäinajoa mennään pitkiä matkoja ristiin rastiin peltoa. Vähän on otettu flänkkiharjoituksia ja hakua lyhyeltä matkalta. Kaikki näyttää oikein hyvältä. Nyt on hiottu maahanmeno hyväksi ja varmaksi. Mitä paremmin se sujuu sitä paremmin sujuu kaikki muukin. Olis pitäny olla tässä asiassa paljon tarkempi kaikkien muidenkin koirien kanssa ihan alusta asti.

Piskin kanssa kävin Paimenkoirayhdistyksen Nuortenmestaruus kisoissa viikko sitten. Tosin heillä on sellanen outo tapa jakaa noita mestaruuksia, että ns. I-luokka on nimeltään junnuluokka ja sinne pääsee koirat, jotka viimeistään osallistumisvuotena täyttää 3 vuotta. Piski olis kuulunu sinne, mutta koska se on kisannut II-luokassa sen oli pakko mennä kakkosluokkaan, joka sitten on nimeltään Nuorten luokka vaikka siellä olikin jopa kuusivuotiaskin koira osallistumassa. Ei siinä mitään, mutta luokan nimi on kyllä aika harjaanjohtava. Lisäksi minusta tuo luokkajako ei kerro koko totuutta, sillä junnuluokan paras ei välttämättä ole oikeasti juniori-ikäisten koirien paras, sillä sieltähän on rajattu ne koirat pois, jotka on toimineet hyvin ja edenneet kisauralla. Esim. nyt oli kolmosluokassakin osallistuja, joka ikänsä puolesta olisi voinut kisata sekä junnuluokassa että siellä varsinaisessa SM-kisassa. Toisaalta esim. Rita ei voinut osallistua ollenkaan. Ritahan on kisannut vain ykkösluokassa, mutta ei tietty ikänsä puolesta voinut osallistua junnuluokkaan. Kakkosluokkaan eli nuorten luokkaan se ei päässyt, kun se on kisannut vain ykkösluokkaa. Ihme systeemit. Minusta selkeintä olis se, että nuorten luokka on oikeasti nuorille koirille riippumatta siitä millä tasolla ne kisaavat. Luokan voittaja on sitten oikeasti se paras nuori koira. Jos sama nuori koira on niin hyvä, että se on jo valmis kisaamaan myös SM-luokissa, niin sehän on vaan hieno asia, että starttaa myös siellä. Mutta ei, sellainen ei tietenkään käy. Ruotsissa tämä asia on paljon selkeämpi ja niin tulee olemaan ensi vuonna myös meillä noissa Kennelliiton paimennuskisoissa. Järjestelyt sinänsä Tammisaaressa olivat tosi hyvät. Lampaat mitä parhaimpia ja upea iso pelto käytössä. Kaikki toimi muutenkin sujuvasti ja hienosti ja tuomari oli todella asiansa osaava. Ilmakin suosi lauantaina, jolloin itse olin siellä. Sunnuntaina olikin sitten huono ilma, mutta minäpä käytinkin sunnuntain lampaiden keritsemiseen.

Enää yksi kurssipäivä jäljellä ja sitten on tämän laidunkauden kaikki kurssit pidetty. Haluan kiittää kaikkia mukana olleita. Koirat ovat kehittyneet aimoharppauksiin, ollaan saatu olla mukavien ihmisten seurassa ja aika on mennyt kuin siivillä. Meillä menee nyt kaikki uuhet astutuslomalle ja jätän itselle vain pienen treeniryhmän, jolla treenailen silloin tällöin nyt talven aikana (jos kelit sallii). Ensi keväänä sitten jatkuvat Tassutuvan kurssit ja niihin voi taas ilmoittautua keväällä, kun julkaisen kurssipäivät Tassutuvan sivuilla.

Ensivuodelle on taas mielenkiintoisia suunnitelmia, mutta niistä sitten aikanaan enempi.

Mr Dalziel has left the buildning

Vi hade 7 dagar herding clinic här i vårt gård. Instruktör var Bobby Dalzier och han är superbra och duktig instruktör. Jag undrar hans förmåga att hantera alla typ av hundar och kursdeltagarna var så nöjda. Vi har redan bokat han här nästa år och väntar redan nu nya kursen ivrigt. Thank you Bobby for the excellent work you have done here. We are so happy and our dogs are enjoying the good training they have got. We will see next year again.

Eli nyt on sitten takana tosi antoisa ja tehokas, seitsemän päivää kestänyt, paimennuskurssi, jonne olimme saaneet kouluttajaksi Bobby Dalzielin aina Skotlannista asti. Osallistuin itse kurssille kaikkina seitsemänä päivänä siten, että Piski treenas joka päivä, Iita kuutena päivänä ja Ritan kanssa koitin kerran. Halusin keskittyä nuoriin koiriin ja oppia mahdollisimman paljon niiden kouluttamisesta ja suunnitelma osoitautui tosi hyväksi. Kurssilla oli lisäksi toinenkin ihan aloittelijakoira sekä yksi joka sytytettiin, joten nuoren koiran treeniä tuli oikein mukavasti seurattua. Hienoa oli myös se, että nuoriso oli kovin erityyppisiä, joten sain myös ajatuksia erilaisten koirien treenaamiseen. Nyt pitää työstää kaikki opittu omassa päässä ja sitten vaan yrittämään. Iitan kanssa meinaan treenata erikseen maahanmenoa ja siellä pysymistä, sillä Iita on melkoinen bonehead ja helpompi vähän valmistella tulevaa treenaamalla perusjuttuja erikseen (maahanmeno, paikallapysyminen) ja sitten liittää ne mukaan lammastreeniin. Vaikka Iita ei liinasta välittänytkään, meinaan silti laittaa sille pidemmän narunpätkän kaulaan, kun lähden lenkille, jotta tottuu kunnolla liinaan. Kyllä huomaa, että Rita ja Iita on sukulaisia. Samanlaisia jääräpäitä ja kovakalloja molemmat. Toisaalta lohtduttaa, kun Bobby totesi, että nuo luupäät on usein niitä parhaimpia koiria. Nyt kun vaan saan esille ne parhaat puolet. Pikku juttu ;)

Piskillä on intoa kuin pienessä kylässä. Viikon aikana opetin sille flänkin pullistamista ja uuden käskysanan siihen "off". Lisäksi treenattiin, että aina ei tarvii mennä täysillä vaan vähempikin vauhti riittää, jolloin myös ne aivot on paremmin mukana hommassa. Tänään sitten pellolle katsomaan miten homma sujuu minulta, kun olen yksinäni eikä ole sitä tukea ja turvaa siinä heti vieressä kertomassa mitä milloinkin pitää tehdä. Jännää.

Tässä linkit Tanja Vahteran ja Joski Rissasen ottamiin kuviin:
ensimmäinen kuvasetti
toinen kuvasetti

Kurssilaiset käykää katsomassa sitä kurssiblogia, siellä on lisää päivityksiä siitä mitä vinkkejä kurssilla saimme.

Viides kurssipäivä

Nyt on viides kurssipäivä takana eikä vieläkään kyllästytä pätkääkään. Päin vastoin, nälkä vain kasvaa. Tänään Piski harjoitteli kuljettamista ja rauhallisempaa menoavauhtia hakukaarella. Piskillähän on kaksi vaihdetta, joko se makaa maassa tai sitten se menee täysillä. Nyt sille on alkanut löytyä lisää vaihteita ja on upea nähdä kuinka se alkaa liikkua maltilla. Kun vauhti alkaa olla kunnossa, toimii aivotkin paremmin. Hyvä Piski.

Iitalla jatkuu treenit piha-aitauksessa. Kunhan saan maahanmenon tai ennemminkin maassa pysymisen kuntoon, päästään isolle pellolle. Turha lähteä isolle pellolle, jos maassapysyminen ei ole 100% kunnossa. Niinpä jatkan taistelua. Iita ei kyllä ihan helpolla luovuta. Tuossa likassa on sitä Ritamaista omaa päätä, mistä itse asiassa tykkään ihan älyttömästi. Nyt ehkä osaan tehdä homman vähän paremmin kuin aikanaan Ritan kanssa, sillä ei aio antaa pätkääkään periksi tuon maahanmenon kanssa. Tässä taistelussa on vain yksi voittaja ja se olen minä. Samalla, kun taistelen maahanmenon kanssa, Iita on oppinut noston, kuljetus ohjaajalle ja flänkkien alkeet. Ja nämä ihan huomaamatta. Vielä pari päivää huipputreeniä jäljellä. Kumpa yö menis äkkiä ja pääsis taas pellolle treenaamaan.

Neljäs kurssipäivä

Neljäs kurssipäivä ja selvästi alkaa väsymys painaa. Aivot on koetuksella, kun pitää samaan aikaan puhua ja ymmärtää vierasta kieltä, sekä oppia uusia asioita. Onneksi on niin mielenkiintoinen kurssi, että mielenkiinnosta saa potkua koko hommaan ja tuntuu tosi upealta, kun saa koko ajan oppia uutta. Koirat ovat tosi erilaisia ja se on hyvä, sillä tulee vaikka mitä vinkkejä miten toimia erilaisissa tilanteissa. Huomenna jatketaan into piukeena.

Kolmas kurssipäivä takana

Utmärkt tränigsdag igen. Mr Dalzier är väldigt duktig och intesiv instruktör. Vi är mycket nöjda till honom. Vädret har varit utmärkt. Vi fortsätter träningarna imorgon.

Wau! Taas päivä huippukouluttajan opissa. Tämä on yhtä juhlaa. Kyllä taas tuli vahvistusta sille, että pitkä liina on superhyvä koulutuksen apuväline. Tänään korjasimme taas vaikka mitä juttuja ja Mr B oli aina oikeassa paikassa oikealla hetkellä. Hänellä on varmaan jotkut taikasormet tai jotain. Kun nyt vaan silmä tarkkana yrittää katsoa mitä tehdään milläkin hetkellä, niin eiköhän treenit parane aimo harppauksin. Monta ahaa elämystä tuli taas tänään koettua. Iita oli toista kertaa lampailla ja sen kanssa pitää kuulema ihan pian siirtyä isolle pellolle.