Katkaistaanpa huhuilta siivet

Korviini on nyt kuulunut muutamasta eri suunnasta, että Piskin veljellä Zackilla olisi autoimmuunisairaus. TÄMÄ HUHU EI PIDÄ PAIKKAANSA!

Perusratoja oikein urakalla

Taas on ajettu perusratoja oikein urakalla. Matkasimme Tanjan kanssa Ruotsinpyhtäälle Nilla Salosen luokse, jotta Iita, Luna ja Jallis voisivat yrittää suorittaa Suomen Paimenkoirayhdistyksen perusradan. Iita ja Jallis tarvitsevat tuloksen tulevaa pennutusta varten, sillä Ruotsin perusrata ei nykyään enää kelpaa SPKY:lle jalostuskriteeriksi. Niinpä sitten saimme kuin saimmekin mahdollisuuden suorittaa rataa näinkin myöhään syksystä vai pitäiskö sanoa aikaisin talvesta. Siitä mahdollisuudesta täytyy kyllä kiittää ihan koko sydämen pohjasta Anne Konstia sekä Nilla Salosta ja Pirjo Koivua. KIITOS, KIITOS, KIITOS! Nillan lampaat olivat tosi hyviä ja kaikesta näki, että niitä on paimennettu hyvin. Olivat liikkuvia, mutta eivät panikoineet mitenkään koirasta. Luottivat ihmiseen ja menivät juuri sinne minne koira niitä ohjasi. Kaikki virheet mitä niiden kanssa tuli olivat täysin ohjaajasta ja koirasta johtuvia. Tuollaisilla lampailla olis tosi ihana päästä ajamaan kisaratojakin.

Tässä me ollaan, kaikki hienot tytöt samassa rivissä. Kuvan nappas Tapio ja hattupäiset on vas: minä, oik: Tanja. Koirat vasemmalta. Iita, Luna ja Jallis.

Rata ajettiin siis torstaina 25.11. ja koko edellisen päivän pyrytti lunta ja tuuli niin maan penteleesti. Oli ihan siinä ja siinä ettei koko tilaisuutta jouduttu perumaan. Onneksi kuitenkin mitään peruutusta ei tullut ja torstaina aamulla aikaisin lähdimme kolmen koiran ja kahden ihmisen voimin kohti Ruotsinpyhtäätä. Saimme nauttia matkalla Helsingin aamuruuhkasta, mutta siitä selvittyämme matka kohti itää sujui vallan leppoisasti vaikka tiet aika lumisia ja liukkaita olivatkin. Toyotasta on näköjään myös hangessa ajoon sillä yksi peltojen välissä oleva auraamaton tienpätkä vähän hirvitti, mutta kaasu pohjassa, luistoneston toimiessa hienosti, puskettiin siitäkin esteestä läpi. Ja niin olimme lopulta Nillan pihalla. Meidän lisäksi radalle tuli vielä Joski Taunon kanssa ja muut alunperinilmoittautuneet olivat jättäneet syystä tai toisesta tämän leikin kesken eivätkä saapuneet paikalle.

Toista tuomaria eli Pirjo Koivua, odotellessa autoimme Nillaa pystyttämään radan ja hiukan hirvitti, kun lunta oli paljon enemmän kuin meillä ja paikoitellen ihan kunnon kinoksiakin, joissa ei ollut ihan kauhean helppoa kahlata. Kävi vaan mielessä, että on siinä vähän lisähaastetta, kun lampaat ei yleensä tykkää kahlata lumessa ja koirakin helposti alkaa luistaa kaarien ja flänkkien pulleudessa, kun liikkuminen on hankalaa. No, jälleen kerran ajattelin, että ei se pelaa joka pelkää ja näillä mennään mitä on eteen saatu. Vaikka enää ei lunta pyryttänytkään niin tuuli tosi kovaa vaakatasossa ja lunta pöllys tuulen mukana edelleen ihan mukavasti.

Saimme Pirjonkin paikalle ja Nilla haki viisi lammasta pellolle (turkislampaita ja suomenlammas) eli jälleen kerran lampaita, joihin Iita ei ollut tottunut. Ruotsissa oli vikkeläkinttuisia turkislampaita ja samanlaisia täällä. Lampaat olivat siis tosi hyviä, mutta tiesin, että Iita riemastuu, kun saa eteensä liikkuvia lampaita ja sen käsissä pitäminen ei tule olemaan ihan helppoa. Joski aloitti Taunon kanssa. Taunoa selvästi vähän hämäs runsas lumi ja Joski puolestaan puuskutti lumihangessa eteenpäin. Kauemmas meno näytti hyvältä ja omassa mielessäni ajattelin, että kyllä tuolla suorituksella pitää läpi päästä. Siistii Joski! Sitten oli Tanja vuorossa Lunan kanssa. Luna meni ihan omalla tyylillään ja suoritti kaikki annetut tehtävät hyvin. Pysyi jopa nahoissaan vaikka yksi uuhi häkissä yritti syöksyä täyttä vauhtia, raollaan olevasta porttiaukosta ulos. Hyvä Luna ja Tanja. Sen jälkeen menivät lampaat vaihtoon ja Iitalle freesit lampaat. Auts, jännitti, että jos ovat kovinkin vauhdikkaita voi multa lähteä mopo käsistä. Uudet lampaat näyttivät hyviltä, joten ei muuta kuin hommiin. Hakukaari oli surkein ikinä ja katoin monttu auki, kun Iita painaa lähes suoraan kohti lampaita. Ehdin jo miettiä, että mitä hemmettiä, ei se ole koskaan ennen noin tehnyt. No, ilmeisesti vaan ei halunnut juosta lumikinoksen läpi ja siksi valitsi itselleen helpoimman reitin. Lampaat kuitenkin tolpalta mulle ja sitten kuljetukseen. Yritin vähän pitää Iitaa ruodussa, mutta toisaalta annoin sen olla aika paljon ihan vaan koira, jotta näkee mitä se luonnostaan tekee, kun ei ole liikaa käskyn alla. Rämmittiin kuljetus läpi ja mun oli pakko välillä huilata, kun hangessa kahlaaminen otti hengen päälle. Vapaassa kuljetuksessa Iita alko tekemään niitä kuvioita, joita treenattiin Karin Mattsonin kurssilla ja hienosti tekikin. Häkityksessä pientä sähläystä, jonka jälkeen lampaat häkkiin ja koira perässä. Lampaat vielä ulos ja kontrolliin ja homma oli selvä. Sen verta sählinkiä oli matkan varrella että en yhtään osannu arvata meneekö läpi vai ei.

Lopuksi vielä vuoroon Tanja Jalliksen kanssa. Jallis teki hienoa työtä. Muutama virhe matkan varrella, mutta ei mitään tosi isoa. On aina hieman hankalaa, kun alkaa opettamaan koiralle, että kun sanotaan maahan se on maahan niin kauan kunnes toisin sanotaan tai kun sanotaan aja, se on aja eikä silloin palautella lampaita takas ohjaajalle kesken kaiken. Toisaalta perusradalla halutaan, että näkyis koiran luontainen kyky koota lampaita,  pitää ne hallinnassa ja tasapainottaa ohjaajalle. Nuo hommelit me on tehty näiden koirien kanssa jo silloin vuosi sitten, kun alotettiin treenaaminen ja nyt on opetettu jo paljon muuta ja silloin ei enää näy niin aidosti nuo asiat, jotka koirassa on luonnostaan. Mutta takas Jallikseen. Loppu meni myös mukavan näköisesti, joten rata läpi. Sitten alkoi jännittävä osuus. Eli odottelimme Nillan maukasta keittoa hörppiessä, kun tuomarit laskivat pisteet yhteen. Jännää, jännää, jännää, mutta niin siinä vain kävi, että koko poppoo läpi. Jihuu, vähänkö hieno fiilis! Nyt oli sitten viimeinenkin tämän vuoden tavoite saavutettu ja voi hyvillä mielin jäädä talvilevolle. No, mitä nyt käytiin seuraavana päivänä omien lampaiden kanssa pellolla säätämässä Iitan ja Jalliksen jarrut takaisin oikeaan paikkaan, tarkistettiin, että koirien korvissa ei ole vaikkua, ja että pysähdys toimii heti eikä melkein heti. Hakukaaret fiksatiin myös kuntoon ja nyt ollaan taas siinä tilanteessa missä oltiin ennen Ruotsiin lähtöä. Tästä on hyvä jatkaa, jos paimennuskelejä piisaa.

Vielä muutama kuva Iitan tän päiväisistä palautustreeneistä.

Kuvat napsi Tanja. Hurjasti taas kiitoksia hienoista kuvista.


Onnittelut vielä tätäkin kautta perusradan suorittaneille koirille Iitalle, Lunalle, Jallikselle ja Taunolle sekä hyville kuskeille, kuten mulle ;) , Tanjalle ja Joskille!

Hieno viikonloppu takana



Gk VallH pr
Knutstas Iita

Kiirettä on taas vaihteeksi pitänyt, mutta sehän ei meidän suunnalla ole mitään uutta. :) Lauantai aamuna aikasin pakattiin Toyota Avensis täyteen toppavaatteita ja kaikenlaista sälää paimensauvasta paimenkoiriin. Olimme nimittäin lähdössä Tanjan ja Jalliksen sekä tietty Iitan ja Villen kanssa Ruotsiin kisaamaan. Alunperin oli tarkotus ottaa Villen tilalle Piski, mutta Piskin piti jäädä kotiin hommiin, kun keritsijä oli tulossa ja Tapio tarvitsi työkoiransa. Niinpä sitten tosiaan Ville pääsi reissuun mukaan. Hyvin mahtu kaikki autoon ja ei muuta kuin nokka kohti Turkua ja Siljan terminaalia.
Matka meni rattoisasti. Iitan aika meni vesikuppia vahtiessa ja treenatessa agilitya. Tollasta se on, kun on tarhakoiran kanssa liikkeellä. Iita nimittäin oli sitä mieltä, että pöydältä näki parhaiten oman kuvansa ja koska hytissä oli kaksi peiliä ja vesikippo, jota piti vahtia niin silloin joutuu kulkemaan reittiä vesikippo, kampauspöytä, lattia, sänky, ikkunalauta, yöpöytä, toinen sänky ja sitten sama reitti takaisin. Se ei luonnollisesti mitään haittaa, että joku sattuu makaamaan sängyllä vaan silloin tietty kävellään vaan makaavan ihmisen päältä. Jallis fiksuna koirana otti rennosti ja lepäili pääasiassa sängyn alla. Ville on Ville ja kotonaan ihan missä tahansa. Tanjaa kävi vähän sääliksi, sillä mun oli ihan pakko lukea hygieniaosaamistestiin, joka pidettäisiin maanantaina ja ainoa hetki, kun ehdin siihen lukea oli lauantaipäivä. Käytiin sentään välillä kaffella, syömässä ja vähän ostoksilla, jotta sentään jotain vaihtelua laivassa kököttämiseen saatiin.

Illalla sitten oltiin Ruotsissa, jossa satoi vettä. Siis VETTÄ! Ja meillä oli pelkästään toppavaatteita mukana sillä Suomesta lähtiessä oli talvi. Ei Ruotsissa pitänyt olla vesisade ja kolea syksyilma. No, ei se pelaa, joka pelkää, joten eipä sitten vaivattu päätämme enempää sadevaatteiden puuttella sillä eihän sitä voi tietää, millanen ilma olis sunnuntaina, joka oli paimennuskisapäivä. Hurautettiin siis Gunnelin luo yöksi, josta sitten porukalla lähdettiin aamulla kisapaikalle. Gunnelin luona oli muitakin yöpyjiä, niin vanhoja tuttuja kuin uusia tuttavuuksia. Seuraavan päivän tuomarikin oli paikalla ja osoittautui oikein mukavaksi. Lampaat kuulema ovat kevyitä ja vikkeliä turkislampaita. Ja lauantain perusteella (lauantaina oli niillä kisattu IK2-luokkaa) oli osoittautunut parhaaksi taktiikaksi pitää koira kaukana lampaista, jotta ne pysyivät hallinnassa. Iik, Iita ei ole koskaan nähnyt muita lampaita kuin Texeleitä ja se on tottunut käsittelemään raskaita lampaita. Hiukan hirvitti miten kävisi aivan toisentyyppisten lampaiden kanssa. Villeen osaan luottaa, sillä Villellä on rauhoittava vaikutus lampaisiin ja se kyllä hallitsee kevyet lampaat, yleensä jopa paremmin kuin raskaat. Tanja oli luonnollisesti huolissaan miten Jallis selviytyy, mutta siitä en ollut yhtään huolissani, sillä Jallis on niin hyvä, että tottakai se selviää.

"Ajoissa" nukkumaan sillä oli taas tiedossa aikanen herätys. Sunnuntaina aamulla sitten lähdettiin autoletkassa pimeään aamuun. Reilun tunnin ajelun jälkeen saavuttiin kisapaikalle. Mitään ei vieläkään nähnyt, kun oli pimeää. Pian saapumisemme jälkeen tuli paikalle eläinlääkäri, joka tarkasti kaikki lampaat ensin sisällä ja sitten vielä pellolla. Yhden lampaan hän pyysi ottamaan pois ryhmästä, muuten hän oli tyytyväinen näkemäänsä. Sitten alkoi IK1-luokan koirien tarkistus, joka sisälsi sirun tarkistuksen, koiran kopeloinnin läpi, juoksutuksen edestakaisin sekä rokotusten tarkistuksen. Lopuksi vielä seisomaan vähäksi aikaa desinfiointiliuokseen ja sen jälkeen oli koiralla lupa mennä pellolle. VP-koirille ei tarvinnut tehdä eläinlääkärin tarkistusta, mutta desinfiointiaineeseen nekin joutuivat sekä sirut tarkistettiin sitten kokeen jälkeen niiltä, jotka saivat GkVallH tunnuksen.

Ville starttasi siis IK1-luokassa, joka on sama kuin meidän SBCAK kisojen II-luokka. Lampaat olivat aivan loistavia. Reagoivat herkästi koiraan, mutta eivät panikoineet millään tavalla. Ne tuotiin rauhallisesti paikalle, josta koira ne hakisi ja niitä pidettiin ammattimaisesti paikallaan ilman mitään stressaamista. Niinpä koirat saivat hyvän alun suoritukselleen. Triangeli ajettiin vastapäivään. Katselin muiden suorituksia ja alkoi tuntua tosi hyvältä. Noilla lampailla oli mahdollisuudet hyviin pisteisiin. Jako olisi hankala, koska lampaat olivat vähän liian kesyjä sen suhteen etteivät väistäneet kunnolla ihmistä. Koiraa ne sen sijaan väistivät hyvin. Lähetin Villen oikealle. Omaan silmään kaari oli hieno, mutta tuomari näki jotain sellaista, josta nappas sitten kolme pistettä pois eli kaari 17/20. Nosto oli täydet 10/10, kuljetus ohjaajalle 18/20. Lampaat tulivat hienosti suoraan, mutta tolpalla käännös pikkasen laaja. Poispäinajosta pois yksi piste, joka meni varmaan siitä ihan alusta, kun tolpan kierto ei ollut ihan ideaalinen. Sen sijaan muuten lampaat kulkivat hienosti linjalla ja Ville otti kaikki mun käskyt juuri niinkuin pitikin. Vitsit, että tuntu hienolta. Viimenen pätkä myös täysillä, joten koko triangelista 29/30. Sitten olikin jako, joka ei sitten meinannut onnistua millään. Lopulta saimme ne vaaditut kaksi erilleen, mutta pisteitä valitettavasti vain 2/10 (ja ihan syystä). Häkityksessä tein pienen arviointivirheen ja lampaat ohi porttiaukon. Saatiin ne takaisin samaa kautta ja häkkiin, joten häkitys 7/10. Kasassa hienosti 83 pistettä ja upeasti 2. sija. Hieno Ville!

Sitten alettiin jännittämään VP-luokkaa. Iita ei ole ihan helppo ohjattava ja pelkäsin, että lampaat lähtee radalta, kun näkevät Iitan lähestyvän. On meinaan likalla sen verran voimaa, että linkoutuu meidän Texelitkin alta aika vilkkaasti, kun likka lähestyy. Taktiikka oli siis pitää Iita kaukana ja yrittää siten pitää lampaat radalla. Ennen Iitaa kuitenkin radalle Tanja Jalliksen kanssa. Jallis teki upean haun, taisi saada siitä täydet 20 pistettä. Muutenkin rata meni hienosti vaikka vauhdikkaat lampaat saivat Jalliksenkin innostumaan ja Tanjasta ehkä tuntui, että ei meinaa likka pysyä käsissä. Katsomoon meno näytti upealta ja sitä se myös oli tuomarin mielestä, sillä Jallis keräsi kasaan 80 pistettä ja meni kirkkaasti läpi eli nyt on Jalliksella uusi hieno titteli nimensä edessä: GkVallH pr. Huikeat onnittelut Tanja ja Jallis (muistatkos mitä Bobby sano Jalliksesta ;))

Sitten Iita. Vedin syvään henkeä tolpalla ja pistin likan matkaan. Hakukaari meni hienosti, siitä pisteitä 17/20, nosto oli hieman vino, mutta muuten voimakas ja pysyi jopa käsissä, siitä 7/10. Kuljetus ohjaajalle oli hieman turhan vauhdikas, mutta sain Iitaa maahan ja ottamaan hyvin vasen sekä oikea käskyt. Isoin sähläys oli tolpan kierrossa ja niin kuljetus ohjaajalle osasta tuli 13/20. Eli hakupisteet 37. Huh, sitten poispäinajoon. Lampaat eivät olisi millään halunneet mennä kohti ekoja portteja sillä veto oli aivan päinvastaiseen suuntaan. Periksi ei kumminkaan anneta ja sain kuin sainkin pidettyä Iitan sen verran oikeassa paikassa, että poispäinajosta saatiin 2/10. Perinteinen kuljetus oli aika haastellista, sillä oikeasti koiraa ei saanut päästää lähelle lampaita ja niinpä jouduin pitämään Iitan kaukana, joka ei ole ihan helppoa. Hyvin kuitenkin onnistui ja saimme perinteisestä kuljetuksesta 11/20. Häkitys alkoi huonosti, kun edellinen kisaaja oli kietonut narun niin pahasti, että jouduin taistelemaan saadakseni sen irti ja häkin portin auki. Samassa rytäkässä vielä paimensauva juuttu häkin poikittaiskaltereihin ja sillä aikaa lampaat olivat tuleet mun luo häkille, josta muutama ohi aukon. Iita toi ne hyvin takaisin ja niin pistimme lampaat häkkiin. Tästä pisteitä 7/10. Sitten Iita häkkiin sisään ja kiertämään lampaat. Meinas mennä eri suuntaan kuin käskin ja korjasin asian, muuten ok ja pisteet tuosta 8/10. Lopuksi lampaat ulos häkistä ja lampaiden hallintaan otto. Se meni upeasti. Jihuu, rata läpi. Pisteistä en tuolloin tienny, mutta tuomari vinkkas sinne autolle ja kopeloi koiran (luoksepäästävyystesti) ja sen jälkeen ilmoitti, että läpi meni ja nyt on Iitakin sitten GkVallH. Tuomarin kommentit Iitasta: Väldigt intensiv, väldigt vida flanken, orädd.

Hitsit, että oli hieno reissu. Kaikki odotukset tuli täytettyä. Kotimatka meni onnenhuumassa, sillä meillä istui autossa kaksi GkVallH pr tittelin saanutta koiraa sekä IK1-kisojen 2. sijan koira. Hitto, että oli hieno fiilis. Sitten vaan ajelemaan kohti Kapelskäriä ja odottelemaan laivaa. Laivaan päästyämme oli niin väsynyt fiilis, että olis voinu nukahtaa pystyyn, mutta pakkohan se oli mennä vielä syömään, kun ruoka sisältyi laivalippuun. Aamulla sitten lähtivät väsyneet, mutta onnelliset matkaajat Naantalista kohti kotia ja päivän aktiviteetteja. Mullahan oli illalla se hygieniaosaamistesti. Lueskelin päivällä mikrobeja ja niin vaan rupes silmäluomet painamaan ja pakko oli ottaa tirsat. Hyvien unien jälkeen lisää opiskelua ja viideksi Forssaan. Testissä olikin aika iso joukko yrittäjiä. 40 kysymykseen piti osata vastata niin, että jos sai 34 oikein meni läpi. Opiskelu näköjään kannattaa, kun vastasin kaikkiin kysymyksiin oikein. Niinpä sitten on hygieniapassi hommattu. Nyt sitten tekemään hakuluentoa, jottei aika vaan kävis pitkäksi...

Tässä vielä upeat GkVallH pr tytöt


vas: Iita, oik: Jallis

Kiitos Tanja tosi hyvästä matkaseurasta. Eiköhän lähdetä taas ens vuonna vähän ulkomaille seikkailemaan. :D

Vähän elämänviisauksia

Netistä löytyy vastauksia vaikka mihin. Tässä yksi varsin hyvä:

Ensin sinut sivuutetaan. Sitten sinulle nauretaan. Sitten sinua vastustetaan. Ja silloin oletkin jo voittanut. – Mahatma Gandhi: Uusien asioiden yrittämisen kaava

Pentupähkäilyjä

Päivitin pentusuunnitelmat tuonne kotisivuille. Voipi käydä kurkkimassa täältä: Pentuja2011

Tassutuvalla uudet nettisivut

Menin sitten uusimaan Tassutuvan nettisivut. Vanhat oli aika hankalat hallinnoida ja päivittää, joten vaihdoin tarinat toiseen osoitteeseen, joka on tässä: Tassutupa.

Ensi vuodelle on taas mielenkiintoisia suunnitelmia, joita päivitän sivustolle sitä mukaa, kun asiat etenee.



Iitan äiti Knutstas Red Zoe
Jos hyvin käy, tulee ensi keväänä minulle Zoen ja Jamien pentu.


Ja tässä Zoen tytär Knutstas Iita