NOM kisat

Hei vaan ja terveisiä täältä Porvoosta. Vietän viikonloppua palveluskoirien Pohjoismaisissa mestaruuskilpailuissa. Sain kutsun tulla tänne arvostelemaan hakukoiria ja sitä on sitten tänään ruotsalaisen kollegan kanssa tehty. Varsin mukava tunnelma ja hyviä koiria osanottajina. Kisat jatkuvat huomenna näillä näkymin sateen merkeissä, mutta siitähän ei meillä välitetä.

Ruotsista kantautui uutisia, että Villen veli Mejja on nyt sitten GkVallH, pisteitä 90. Ritan veli Rolle osallistui myös samaan kisaan saaden samaten 90 pistettä ja GkVallH tittelin. Puoliveljekset sijoittuvat jaetulle toiselle sijalle. Muiden tuttujen pisteet eivät ole vielä tulleet, joten ne kertoilen myöhemmin.

Omat SM-treenit tietty kärsii, kun olen täällä Porvoossa, mutta eipä sitä enää viikossa ihmeitä tehdä, joten ens viikonloppuna yritetään parhaamme ja katsotaan sitten mihin se riittää :D

Päivi

Lisää lammastöitä

Juu, hirveesti ei ole ehtinyt harjoitella, kun on pitänyt tehdä noita oikeita töitä. Lauantaina punnittiin taas karitsat. Matti, Teppo ja Ville pääsivät hommiin. Otin Villen häkkiin painostamaan karitsoita ränniin ja täytyy sanoa, että Ville teki oikein hienosti töitä. Silloin, kun ei tarvinnu painostaa, se makas rauhallisena paikallaan eikä häiriintynyt vaikka karitsat kävivät sitä aina tuon tuosta ihmettelemässä. Kun sitten pyysin Villeä painostamaan karitsoita ränniin oli se heti hommassa täysillä mukana. Ville ei aristele tippaakaan tunkea karitsoiden ja häkin aidan väliin ja jos ei muuten mahdu, niin sitten vaan tungetaan entistä päättäväisemmin.

Poispäinajotreenit pitkältä matkalta sujuu myös Villen kanssa hyvin. Tepon laumanjakotreenit on vielä varsin alkutekijöissä, mutta edistystä on nähtävissä joka harjoituskerta. Rita puolestaan toimi eilen kuin ajatus. Oli hienoa treenata sen kanssa. Matin kanssa en ole juurikaan treenannu, se on vaan tehnyt töitä. Mutta hienosti Mattikin kuljetti uuhilaumaa kaukana minusta ja laumanjako meni niin hienosti että en itsekään voinu uskoa sitä todeksi. Matti tulee täysillä, kun sitä pyydän ja kun lampaat ei väistyny tarpeeksi nopeasti, juoksi Matti suoraan niitä päin. Hullu koira :) mutta niin ihana. Matin kanssa hommat sujuu ja se on aina täysillä mukana tehtiin sitten mitä tahansa.

Tänään tartteis taas töiden jälkeen mennä lajittelemaan siitosuuhet astutusryhmiin, joten ilta menee oikeiden töiden parissa eikä ehdi hienosäätää noita eri koirien eri juttuja, mutta kuten sanotaan: työ ennen huvia.

Päivi

Lammastöitä

Tänään oli sen verta paljon noita leipätöitä, etten ehtinyt kauhiasti treenaamaan koirien kanssa. Tehtiin kuitenkin oikeita töitä. Eli käytiin läpi kaikki siitosuuhet ja tsekattiin, että utareet oli kunnossa. Tarkastuksessa löyty muutama utarevikanen ja muutama, joilla oli muita vikoja, jonka takia ne poistettiin siitoskäytöstä. Teppo ja Matti saivat paiskia töitä oikein kunnolla, kun kerättiin ekana kaikki uuhet kasaan, häkitettiin ne ja sitten ajettiin rännin läpi. Tuotiin ne poistoon menevät tytöt kotiin ja käytän niitä vähän aikaa treenilampaina. Testasin Ritan kanssa miten ne käyttäytyy ja olikin tosi hyvä porukka. Huomenna pistän ne isolle laitumelle ja alan treenata kuljetuksia ja jakoja.

Terveisiä Ruotsista

No niin, nyt on seikkailut Ruotsin maalla käyty. Oli jälleen tosi hauskaa ja opettavaista. Kaikki nämä hauskuudet ja treenit yms. oli taas Gunnelin ansiota. On ihanaa, että on ystäviä, jotka potkii eteenpäin ja auttaa niin pyyteettömästi. Perjantaina ajettiin Mossen luo treenaamaan. Piti vähän viilata poispäinajoa, kun olin ilmoittanut Tepon ja Villen viikonlopuksi International kisoihin. En meinaan ollu vielä ennen perjantaita koskaan tehny triangelikuljetusta täydeltä matkalta. Treenit meni oikein hyvin ja sain taas kerran Mosselta tosi hyviä neuvoja niin siihen kuljetukseen kuin moneen muuhunkin asiaan. Naapurini Elisa lähti mukaan reissuun ja näin Luka pääsi myös maistamaan Mossen oppeja. Moni asia selveni päivän aikana ja Lukan meno alkoi näyttää tosi hienolta.

Lauantaina sitten lähdettiin kohti Musköä, jossa ne kisat olivat. Kisoissa oli mukana monia menestyneitä koiria ohjaajineen, joten en odottanut omilta koirilta mitään. Etenkin kun tosiaan vasta edellisenä päivänä ekaa kertaa tuli treenattua sitä triangelikuljetusta täydeltä matkalta. Heti ekana alko hirvittämään se, että kisaradan poikki kulki vanha sähköaitalinja, jossa oli tolpat pystyssä, tosin sähkölangat oli poistettu. Linjan kohdalla oli tietysti ruoho pidempää, joten koirat tosiaan ajattelivat siinä olevan aidan. Tämä aitalinja oli mukavasti puolessa välissä lähtötolppaa ja poispäinajoportteja. Tosi moni koira epäonnistuikin sen takia poispäinajossa, kun eivät uskaltaneet mennä tuosta linjasta yli. Joidenkin tie katkesi jo heti alkuunsa, kun eivät edes hakukaarella uskaltaneet ylittää aitalinjaa. Kaiken lisäksi ei yhtään helpottanu jännitystä se, että poispäinajo oli muutenkin tavallista pidempi.

Olin ekana vuorossa Villen kanssa. Toivoin, että saatais edes lampaat mulle, mutta se toive meni mun oman mokan takia mönkään. Laitoin Villen hakemaan lampaita ja se meni tosi hienosti aivan sinne kauas lampaille asti, pitäen lampaisiin tosi hienon etäisyyden, mutta Ville peijooni pysähtyi noin "klo 3" kohdalle ja alkoi lähestyä lampaita siitä. En uskaltanut pysäyttää sitä ja käskeä lisää oikealle, kun matka minun luota Villen luo oli niin pitkä, että pelkäsin ettei se kuitenkaan tottele. Tyhmä minä (hakkaa päätä seinään). Niin siinä sitten kävi, että nostossa yksi lammas otti täysillä jalat alleen ja juoksi takaisin varikolle. Joten siihen loppui Villen kisa siltä erää. Sen verta jäi hampaankoloon, että päätin sunnuntaina fixata tuon homman.

Teppo oli sitten vuorossa myöhemmin iltapäivällä. Teppo teki tosi hienon hakukaaren ja nostokin oli varsin mallikas. Ikinä ennen se ei ole tuonut lampaita minulle yhtä suoraan kuin nyt, mutta täytyy sanoa, että keskityin täysillä ja päätin, että se tuontihan onnistuu. Sitten siihen jännään kuljetukseen. Teppo lähti hyvin viemään lampaita kohti ekaa porttia, mutta alkoi epäröidä sen aitalinjan lähestyessä. Saimme kuitenkin lampaat yli aitalinjan ja ne kulkivat hienosti suoraan kohti kuljetusporttien aukkoa. Lähetin Tepon aavistuksen liian aikaisin oikeaan ja lampaat kurvasivat juuri ennen portteja kohti toisia portteja ja näin menetimme ne porttipisteet. Poikittaisajo ei sitten oikein sujunut. Tai meni kyllä, mutta lampaat eivät pysyneet linjalla ja näin ollen menivät ohi toisistakin porteista. Viimenen pätkä meni sitten ihan ok, eikä Teppo enää ihmetellyt aitalinjaakaan. Lampaiden jako osoittautui näissä kisoissa useimpien koirien kompastuskiveksi. Niin myös Tepon. Vaikka lampaat radalla juoksivat kuin niillä olis tuli takapuolessa, ne vaan seistä möllöttivät ohjaajan jaloissa, kun jakoympyrässä yritti saada niiden väliin rakoa. Rata ajettiin neljän lampaan kanssa ja näistä piti saada kaksi ja kaksi erilleen muista. Useimpien tie katkesi tähän, sillä Ruotsissa ei saa jatkaa häkille, jos jaosta tulee nolla (tai siis koiran suoritus keskeytetään siihen kohtaan missä se ottaa nollan. Ansaitut pisteet saa pitää, mutta rataa ei saa jatkaa nollan jälkeen). Jos koira oli nopea tulemaan lampaiden väliin, sai jaon onnistumaan, mutta jos koira epäröi hiukankin, olivat lampaat juosseet pois. Tiesin ettei Teppo tule selviämään jaosta, joten ei ollut mikään yllätys, että meidän tie katkesi siihen. Saatiin kuitenkin hienon haun ansiosta 47 pistettä (hausta siis 42 pistettä) ja sijoituimme jonnekin 20 tienoille.

Sunnuntaina sitten sama rata uudelleen, mutta nyt oli tuomari tehnyt sellaisen muutoksen, että kuljetuksen jälkeen oli ensin häkitys ja vasta sitten jako, koska hän halusi nähdä enemmän paimennusta ja lampaiden jako oli osoittautunut turhan vaativaksi tehtäväksi, kun vain muutama koira pääsi häkitykseen asti lauantaina. Ville oli taas minun koirista ekana. Nyt olin päättänyt korjata edellispäivän mokani ja kun Ville jarrutti "klo 3" kohdalla, vihelsin sille ylimääräisen oikea käskyn. Ville otti käskyn hyvin ja sen jälkeen homma alkoi sujua. Ville toi lampaat mulle hyvin ja rauhallisesti. Nämä lampaat olivat tosiaan aika villejä, mutta jos koira toimi rauhallisesti lampaatkin rauhoittuivat hyvin. Sitten alkoi se jännä triangelikuljetus, jota emme Villen kanssa olleet tehneet täydeltä matkalta kuin perjantaina Mossen luona. Kuljetus meni yllättävän hyvin, joskin lampaat eivät tietty täysin linjalla pysyneetkään. Saimme kuitenkin homman hoidettua ja kohti häkkiä. Häkitys oli täysi kymppi ja jakokin onnistui lähes täysien pisteiden edestä. Pisteitä 58. Hyvä Ville!

Teppo on lungi veikko ja kun odottelimme vuoroamme, se kuorsasi siinä kopperossa, jonka takana lymysimme, jottei koira näe edellisen koiran lampaiden vientiä pois radalta. Sitten vaan starttaamaan. Teppo haki lampaat yhtä hienosti kuin edellisenä päivänä. Saimme nostostakin 10 pistettä. Triangelikuljetus alkoi hienosti. Teppo vei lampaita suoraan kohti ekoja portteja. Porteista läpi ja tiukka käännös vasempaan. Jälleen lampaat kulkivat suoraa linjaa kohti toisia portteja ja läpi niistä. Käännös porttien jälkeen olis voinu olla vieläkin tiukempi. Kuljetus kohti häkkiä meni myös aivan suoraan ja saimmekin kuljetuksesta upeat 27 pistettä, joka kuulema on tosi paljon Ruotsissa. Häkitys sujui ongelmitta, mutta sitten se jako. Tiesin, että se ei meillä ole vielä kunnossa, joten ei ollu mikään yllätys, että siinä Teppo ei onnistunut. Kuitenkin kaikki muu meni niin hyvin, että tultiin Tepon kanssa kuudenneksi (78 pist.) ja jos jako olis vielä onnistunut olis voitu olla jopa toisena. Nyt sitten vaan jakoa treenaamaan.

Maanantaina sitten taas ajettiin Mossen luo treenaamaan. Käytiin siellä läpi kisan kiemuroita ja harjoiteltiin niitä asioita, joissa on parantamisen varaa. Mosse antoi hyvät vinkit laumanjaon harjoitteluun, joten nyt täytyy sitten vaan yrittää ehtiä harjoitella, jotta sais sen asian toimimaan paremmin. Kovasti tuli muutenkin kehuja siitä, että molemmat mun koirat osaa tosi hienosti flankata, joten jotain ainakin on treenattu oikein.

Ai niin, sitten se koira naapurille. Naapuri (ei Elisa) osti Mosselta peruskoulutetun, Irlannista tuodun, paimenkoiran, jonka meno näytti varsin upealta. Koiralla on hyvä suku ja täytyy käydä koittamassa miten se toimii mun kanssa, jos vaikka ilmoittais sen Junior-SM kisoihin. Tosin voi olla aika rankaa osallistua kisaan neljän koiran kanssa. No, katsotaan sitä sitten.

Valokuvia reissusta tulee sitten myöhemmin.

action viikonloppu tiedossa

Tänä iltana sitten ajetaan Elisan sekä Lukan, Tepon ja Villen kanssa laivaan ja lähdetään seikkailuille Ruotsin maahan. Perjantaina ja maanantaina meinataan treenata paimennusta Mossen luona ja viikonloppuna ... no katsotaan mitä siitä kerron, sitten kun palaan. Pitäis myös tsekata yksi peruskoulutettu bordercollie, josko se olis sopiva eräälle lammatilalle työkoiraksi ym., ym., ym.
Päivi

Pässi myynnissä

Nyt olis tarjolla aika erikoinen Texel-pässi. Tämä pässi on itse täys Texel, mutta sen emä on vielä TS8 (eli emässä on 1/8 osa suomenlammasta). Isä tälle pässille on Uuden Seelanin tuonti TT1 Lauri, joka on yksi Suomen parhaita siitospässejä tarkkailutietojen mukaan. Eli tälle myytävälle pässille on sitten sieltä suomenlammastaustasta putkahtanut sellaisia ominaisuuksia kuin mustat jalat ja kirjava pää. Lisäksi villa on pehmeää, eikä sellaista karkeaa kuin Texelin villa normaalisti on. Tässä vois olla aika mielenkiintoinen siitospässi, sillä odotettavissa on paljon enempi lihaksikkuutta kuin suomenlampaassa, mutta kuitenkin villa on pehmeää (tai mistä minä tiedän mitä tuo pässi periyttää, kun sillä ei ole vielä yhtään jälkeläistä. Sen näkee sitten). Pässi on syntynyt 4.4.2006 ja se on kasvanut ihan mukavasti: 3 pv paino: 7,5 kg, 43 pv paino 26,5 kg ja 120 pv paino 53,8 kg. MV status 3 ja kaikki muutkin paperit täysin kunnossa.



Toki meillä on noita ihan perus Texeleitä myös, jos joku vaikka innostuu tekemään kauppoja noista muista Texel pässeistä. Isäntä pisti jo kaikkein parhaimmat teuraaksi ja tiistaina lähtee seuraava erä komeita pässejä ihmisten ruokapöytiin.

Päivi

Taas on tapahtunu vaikka mitä

Joo, taas on ollu varsin vaiheikasta elämää. Keskiviikkona kun tulin töistä, oli Ritan takapää täysin voimaton eikä se meinannut millään saada itseään ylös. Takapää oli ikäänkuin halvaantunut. Soitin heti eläinlääkärille. Valitettavasti hänellä ei ollut enää aikoja ottaa koiraa vastaan, mutta sovimme, että vien sen vastaanotolle heti aamusta, sillä muutoin koira oli täysin pirteä eikä sillä ollut mitään kipuja. Okei, ajattelin, tehdään sitten niin. Sitten huomasin, että Villellä oli ihan sama juttu. Sekään ei saanut takapuoltaan maasta ylös ja kun lopulta valtavan ähellyksen jälkeen sai hinattua takapään ylös oli kävely tosi vaikeaa. Ei muuta kuin soittamaan eläinlääkäriin, että näitä tapauksia olikin kaksi. Tämä puolestaan varmisti sen, että kyseessä oli joku myrkytys. Ville ja Rita olivat aamulenkillä poissa näkyvistäni ihan pienen hetken, jolloin ne olivat juosseet lampolalle. Meillä tyhjennetään lampolaa ja koirat olivat rynnineet sinne ahmimaan sontaa. No, onhan tuota sontaa ennenkin syöty ilman mitään ongelmaa, joten en osannut suhtautua asiaan mitenkään muutoin kuin ajattelemalla, että aina niitten täytyy tota paskaa vetää naamaansa.

Eläinlääkäri käski syöttämään heti molemmille 50 hiilitablettia. Muuten hyvä, mutta kun lääkekaapissa ei ollut ainuttakaan hiilitablettia. Lähin päivystävä apteekki olis ollu Turussa. Ei muuta kuin soittamaan naapureita läpi ja löytyihän se 100 tablettia, kun saatiin yksi 50 kpl purkki yhdeltä naapurilta ja toinen purkki toiselta. Onneksi koirat söivät tabletit suoran kädestä, kun koppasin jokaiseen tablettiin pikkuriikkisen voita. Sitten vaan odottamaan pitkä yö läpi, sillä aamulla oli lääkäri 7:30. Nostin koirat koko yön tunnin välein ylös ja katsoin ettei halvaus etene. Jos tilanne olis mennyt huonompaan suuntaan olisin välittömästi vienyt ne Helsinkiin päivystykseen. Yö meni siis valvoessa ja koirien vointi pysyi samana jonnekin kolmeen asti yöllä. Sen jälkeen molemmat alkoivat pikku hiljaa toipua. Eli saivat aavistuksen verran helpommin itsensä ylös ja aamuun mennessä näki, että vointi oli selkeästi parempi. Onneksi kummallakaan ei ollut kipuja niin siinä mielessä tilannetta oli vähän vähemmän kamala seurata. Aamulla sitten lähdin kohti Espoon Eläinsairaalaa. Molemmille koirille tehtiin siellä tarkat tutkimukset ja oli helpottava kuulla, että koska tilanne oli paranemaan päin, on todennäköistä että tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Hiilitabletti kuuria jatkettiin vielä pari päivää, sillä koska ei tiedetty mikä myrkky oli kyseessä, varmistettiin se, että jos kyseessä on myrkky, joka kiertää maksan ja suolen väliä, imee suolessa jatkuvasti oleva hiili sinne tulevat myrkyt pois elimistöstä. Lisäksi sain vinkin toiselta eläinlääkäriltä, että jos kyseessä olisi nitraattimyrkytys, auttaa siihen puolestaan suuri C-vitamiini annos. Annoin C-vitamiinia vielä lisäksi (tietty sen verran eri aikaan hiilitablettien annon kanssa, että C-vitamiini pystyi vaikuttamaan). Torstain kuluessa molempien koirien vointi parani nopeaa tahtia ja perjantaina kummastakaan ei enää huomannut että ne ovat olleet lähes liikuntakyvyttömiä. Nyt kumpikin koira juoksee, pomppii ja riehuu ihan samaan tahtiin kuin aina ennenkin.

Perjantai-iltana olin pitämässä paimennuskoulutusta Tending-porukalle. Yllätyin todella positiivisesti. Heillä oli oikeasti tosi hyviä paimenkoiran alkuja. Koirat paimensivat hyvällä tyylillä ja ohjaajat olivat tehneet hyvin töitä sen eteen, että koirat olivat hallinnassa. Annoin kaikille pieniä vinkkejä mm. siihen miten parantaa flankkeja, jotta kaaresta tulee tarpeeksi pulleita ja miten opettaa koira kuljettamaan lampaita niin, että lampaat kulkevat sopivaa vauhtia eivätkä syöksy yks kaks jonnekin. Oli tosi antoisaa ja oikein mukavaa opetaa niin innostunutta porukkaa joilla oli vielä oikein lupaavia koiria.

Tänään lauantaina olin Somerolla tuomaroimassa hakukisoja. Olin ylituomarina ja arvostelin myös koirien henkilöetsinnän. Kokeeseen osallistui 2 avoimen luokan koiraa ja 5 alokasluokan koiraa. Metsässä koirat toimivat pääosin hyvin, tottelevaisuudessa oli sitten tällä kertaa ne suurimmat ongelmat. Kisat vietiin läpi mukavassa ja leppoisassa hengessä. Kiitos oikein paljon järjestäjille ja kilpailijoille. Oli mukava viettää kanssanne puolet lauantai päivästä.

Päivi

pentusuunnitelmia

Eilen tuli treenattua taas vähän. Olin töissä Helsingissä ja kotona vasta seitsemän maissa, joten en ehtinyt treenata kuin kaksi koiraa. Ritan kanssa väännettiin kättä siitä tarviiko lay down käskystä mennä maahan. Olen nimittäin treenannu Ritan kanssa Stand käskyä ja nyt se on sitä mieltä, että Lay down tarkottaa samaa kuin Stand. Onnistuihan se sitten lopulta, mutta täytyy sanoa, että kyllä Ritalla luonnetta piisaa, jos se päättää ruveta pistämään hanttiin.

Lähipäivinä pistän tuonne pentuja-sivulle vähän tarkempaa tietoa ensi vuoden pentusuunnitelmista. Tarkoitus olis astuttaa kaksi narttua, Rita ja Etta. Molemmille olis tarkoitus käyttää ulkomaista urosta. Ritalle Skotlantilaista ja Ettalle uros olis myös Brittein saarilta. Ritasta odottelisin melkoisen vahvatahtoisia ja voimakkaita koiria, kun taas Ettasta odottelen sitten vähän nöyrempiä ja helpommin käsiteltäviä pentuja. Aika näyttää sitten miten nämä ajatukset toteutuvat.

Terv. Päivi

Tuomarointia ja treeniä

Aamupäivän vietin metsässä arvostelemassa hakukisojen henkilöetsintää. Minut oli kutsuttu töihin kahden Salolaisseuran väliseen ystävyysotteluun ja mikä hauskinta ottelu pidettiin Kiikalassa, joten kerrankin oli lyhyt matka. Maasto oli suhteellisen helppo ja tuloksia saatiinkin oikein mukavasti. Voittajaluokassa oli pari koiraa ja alokasluokassa neljä. Minulle uutena rotuna alokasluokassa kilpaili islanninlammaskoira ja täytyy sanoa, että hienosti tuolla koiralla meni. Kisat vietiin osaavien toimihenkilöiden ansiosta sujuvasti läpi, joten pääsin lähtemään kotia kohti jo yhden maissa. Kiitos järjestäjille.

Iltapäivällä oli sitten vuorossa Villen treenit supervillien lampaiden kanssa. Kaikki ei ihan menny suunnitelmien mukaan, sillä lampaat päättivät nostaa kytkintä heti aitauksesta päästyään ja ampaisivat metsän kautta tielle. Ville perään. En voinut huudella mitään käskyjä, kun en koiraa nähnyt, joten odottelin vaan, että poika hoitaa homman oman päänsä mukaan. Puiden oksien välistä näin kuinka lampaat juoksivat tietä ees taas. Lopulta Ville toi pellolle takaisin viidestä lampaasta kolme. Neljäs lammas löytyi seisomasta tieltä yksinään ja saimme sen melkein toisten luokse ennenkuin se päätti lähteä kohti lampolaa 110 lasissa. Ville sai sitten laittaa ne kolme pellolle tuotua lammasta takaisin aitaukseen, jonka jälkeen lähdin etsimään niitä kahta kateissa olevaa. Ensin kävelin lampolalle. Siellä ei ollut ketään. Aikani mietittyäni, ilmestyi yksi karkulaisista lampolan pihalle ja marssi avonaisesta karsinan ovesta sisään. Jonkun ajan kuluttua tuli toinenkin ja sen sai Matti sitten kuljettaa samaan karsinaan, missä se toinen jo oli. Sitten piti miettiä, että mitenkäs nyt saadaan nuo kaksi villikkoa takas muitten luo. Tapio ehdotti, että ottaisin mukaan muutaman kesyn tuttipullokaritsan ja se olikin loistava idea. Hain neljä karitsaa, vein ne karsinan ovelle ja Matti sai ottaa karsinasta ne kaksi villikkoa ulos. Villikot juoksivatkin heti karitsoiden luo ja sitten saatiin koko porukka vietyä tosi hienosti sinne muitten luo. Annoin lampaiden huilata hetken, jonka jälkeen sitten Ville pääsi treenaamaan. Villikot olivat edelleen vauhdikkaita, mutta niitten karitsoiden ansiosta paketti pysyi jollain tavalla koossa. Ville sai kuljettaa porukkaa poispäinajona eri suuntiin ja hyvin sujui vaikka itse olin parin sadan metrin päässä. Lopulta jaoin Villen avulla porukan niin, että toiseen ryhmään tuli ne villikot ja toiseen karitsat. Ville sai viedä villikot takas aitaukseen (eikä ollu ihan helppo homma, kun yksi noista villikoista yritti koko ajan karata sinne karitsoiden luo). Ville vei hienosti villikoita kohti aitausta eli aina kun ne alkoivat juosta liian lujaa Ville meni sivulle sellaiseen paikkaan, että sai jarrutettua niitä. Näin saimme vietyä villikot rauhallisesti ja varmasti aitaukseensa. Lopuksi Matti sai hakea pellolle jääneet karitsat 600 m päästä, jonka jälkeen Matti sai kuljettaa ne takas kotia, piha-aitaukseen. Niin, että olihan treeni. No, villien lampaiden käsittely on hyödyllistä oppia ja uskon, että Ville on taas monta pykälää viisaampi kuin aiemmin.

Terv. Päivi