Että rakastan kevättä!

Kevät on kyllä ihan ehdottomasti vuoden parasta aikaa. Luonto herää täyteen loistoonsa. Linnut laulaa aivan hurmiossa, lumet sulaa ja pääsee pellolle treenaamaan. Ei huolta liian pitkästä ruohosta, hyttysistä, paarmoista, liiasta kuumuudesta. Kaikki on vaan niin täydellistä. Olen treenannut ahkerasti Iitan, Piskin ja Ritan kanssa ja koko porukan taidot menee hurjin harppauksin eteenpäin. Erityisen iloinen olen Iitan kehityksestä. Olinhan onnistunut sössimään hyvän alun noin vuosi sitten ja heinäkuun Skotlannin käynnin jälkeen löytyi oikeat eväät harjoitusten eteenpäin viemiseen. Tänä keväänä olen erityisen huolella keskittynyt omaan toimintaani ja löytänyt paljon virheitä, joita pitää korjata. Sitä mukaa, kun korjaan omia virheitäni on koirakin alkanut kulkea paremmin ja paremmin. Kyllä se vaan niin on, että nuo karvaiset sydänystävät todellisuudessa kouluttaa meitä vaikka luulemmekin mukamas kouluttavamme niitä. :) Ihan huippua!

Rita tarkkana

Iita nauttii auringosta

Matti-vanhus

Sammakon kutua löytyy lammesta hurjasti

Uuno Artturi Pöntinen tykkää päiväkävelyistä

Linnut värkkäävät pesiään ihan joka paikkaan.

Vielä odotellaan jännityksellä

Iitan keinosiemennyksestä on nyt kulunut 16 vuorokautta ja vielä ei oikein pysty näkemään mitään merkkejä siitä onko Iita tiine vai ei. Nisät sillä punoittaa, mutta kun ei tullut katsottua niitä aiemmin niin en tiedä onko muutosta aiemmasta vai ei. Vatsa ei ainakaan vielä ole alkanut kasvaa ja ruoka maistuu hyvin. Luonteeltaankin se on ihan samanlainen kuin aina ennenkin. Sähäkkä oma itsensä.

Varasin ultran ensi viikolle eli 3.5. Sen jälkeen ollaan toivottavasti vähän viisaampia. Nyt vaan odotellaan ja katsellaan josko niitä merkkejä alkais tulla. Välillä minulla on sellainen tunne, että on tiine ja hetken päästä taas tuntuu siltä ettei ole. Odotellaan siis ...

Sunnuntaina aloitettiin paimennuskausi mitä parhaimmassa säässä. Aurinko paistoi ja linnut lauloi. Tosin lauantaina jo testattiin pikaseen, että lampaat on ok ja hitsit, että tuntu mukavalta, kun koirat meni niin hienosti pitkän talvitauon jälkeen. Jälleen kerran oli pakko todeta, että tauosta ei ole ollut mitään haittaa. Melkeinpä päinvastoin. Koirat on saaneet mukavaa vaihtelua, kun on puuhailtu kaikenlaista muuta kivaa ja itselläkin on ihan eri into treenata nyt, kun tauon jälkeen pääsee taas hommiin.

Napsittiin Tanjan kanssa kuvia runsain mitoin ja alla muutama Tanjan ottama kuva Piskistä, kun opetin Heikkiä (Tapion poikaa) ohjaamaan sitä, jotta Heikki voi alkaa käyttää Piskiä näissä talon töissä. Alkuun Piski oli vähän ihmeissään, että pitääkö hänen totella tuota uutta heppua, mutta kun koira haluaa paimentaa ei sillä sitten loppujen lopuksi ole väliä kuka käskee, kunhan käskee. :)

Kaikilla koirilla meni kyllä hyvin ja tästä on hyvä jatkaa. Erityisen hienosti meni Rita! Se alkaa nyt vihdoin ja viimein tekemään mun kanssa yhteistyötä. Ei siihen kauaa mennytkään ;) Ai miten niin pikkasen omapäinen narttu. Niin piti ollakin, sillä nimenomaan halusin silloin aikanaan nartun, jossa on luonnetta ja paljon omaa tahtoa.

Iita on selvästi aikuistunut talven aikana ja sekin meni jo hienoja pätkiä, mutta töitä vielä piisaa, jotta kauniita kisaratoja pystyy ajamaan. Täysverinen työkoira se jo onkin. Ja siltä likalta ei rohkeutta puutu. Nyt treenailen sen kanssa siihen asti, kunnes selviää onko se tiine. Jos on tiine, tulee pakollista taukoa, jos ei treenit jatkuu täysillä.

Nenänkäytöstä

Pakko kirjoittaa vähän pohdintoja koirien nenänkäytöstä. Istuskelin eilen puun juurella ihailemassa kaunista ja lämmintä kevätpäivää. Koirat puuhailivat omiaan pellolla ja nauttivat silmin nähden ihanasta kevätsäästä. Iita on aivan hullu noutamaan minulle kaikkea mahdollista. Tällä kertaa oltiin lähellä suurta kuusta, että sen alta löytyi runsain mitoin käpyjä. Iita valkkas sieltä mieleisensä kävyn ja toi sen sitten minulle. Kun olen ihan passiiivinen enkä ole huomaavinani Iitaa ja hänen käpyään, asettelee Iita kävyn huolellisesti rintani tai vatsani päälle, jotta varmasti sen huomaisin. Sitten hän vetäytyy taaksepäin, asettautuu maahan ja alkaa tuijottamaan herkeämättä käpyään (ai miten niin bordercolliet joskus vähän addiktoituneita). En tietenkään sorru heittämään käpyä, mutta saatan ottaa kävyn, pistää taskuuni tai heitän huomaamatta pois, jotta Iita ei jatkaisi tätä "hae käpy, laita se emännän rinnanpäälle ja odota" leikkiään.

Niinpä jälleen kerran otin kävyn olin laittavinani sen taskuuni, mutta paiskasin sen sitten huomaamatta kauemmas. Käpy lensi lampeen, upposi 10 cm syvyyteen, mutta Iita ei onneksi huomannut sitä. Tajuttuaan, että käpy ei tosiaankaan ole enää mun rinnan päällä, Iita tutki ensin hurjasti nuuskien minut läpikotaisin ja todettuaan, etten ole kätkenyt käpyä vaatteisiini se alkoi raivoisan etsimisen ympäriltäni. Oli hauska huomata kuinka tosissaan ja tehokkaasti Iita ympäristöä haravoi. Niin ja maahan oli tietty täynnä muita käpyjä, mutta ne eivät kelvanneet sillä hän halusi juuri sen tietyn kävyn. Sitten Iita sai hajun kävystä, tosi nopeasti Iitalle selvisi, että käpy on veteen uponneena ja loiskis vaan niin käpy oli taas Iitan suussa ja Iita salamana tuomaan sitä minulle.

Olen aiemminkin seurannut miten Iita käyttää hajuaistiaan ja pakko vaan todeta, että tähänastisista koiristani Iita on ihan omaa luokkaansa (Tähän pakko tarkentaa, että Iitan omistaja on kuitenkin Tapio). Tuo koira olisi kyllä ihan omiaan töissä, joissa se saisi etsiä, paikantaa ja tarvittaessa tuoda etsittäviä asioita. Jos olis enempi aikaa saattaisin jopa opettaakin sille jonkin tietyn hajun etsimisen. Kanttarellit ja suppilovahverot voi unohtaa, niitä kun löytää ilman koiraakin enemmän kuin omiksi tarpeiksi. :) Niin ja Iitahan on nyt kuitenkin meidän paimenkoira ja toivottavasti tiineenä, jotta saadaan lisää hyviä paimenkoiria ... ja harrastuskoiria vaikka noihin etsimistehtäviin. :)

Pikku Luumut ja pikku Iita yhdistetty

Tänään aamulla pärähti herätyskello soimaan viideltä ja ei todellakaan ollut vaikeaa nousta ylös. Edessä oli lähtö Kihniöön Iitan ja "tankin" kanssa. Eli olimme sopineet eläinlääkärin kanssa, että klo 10 tapahtuisi Iitan keinosiemennys. Niinpä sitten pakkasin autoon tankin, jossa Luumun pikku siittiöt odottelivat kohmeisina pääsyä vähän hauskempaan paikkaan, ja tankin viereen sitten tehtiin oma paikka Iitalle. Siinä pariskunta sitten somasti matkasi auton takakontissa.

Saavuimme Kihniöön ajallaan ja ei muuta kuin samantien hoitamaan homma. Kaikki meni niin hienosti kuin vain voi ja puolen tunnin päästä olin jo matkalla kotiin. Iita oli kuulema tosi helppo siemennettävä. Muistuttaa niin paljon kettuja, joille koko tuo siemennystekniikka on kehitetty, joten homma oli helppo tehdä. Ja helpolta se näyttikin näin osaamattoman silmiin. Vaikka toisaalta, ainahan ammattimiehen työ näyttää helpolta, kun hän sen homman osaa, mutta viimeistään, kun yrittäisi itse samaa huomaisi, että ei se niin helppoa olekaan. :)

Nyt sitten kaikki peukut ja varpaatkin pystyyn, että pikku Luumut löytävät odottelevat pikku Iitat ja saadaan kunnon pentue kesällä tähän maailmaan. Muutaman viikon päästä mennään ultraan ja siellä sitten totuus paljastuu. Jännät viikot siis edessä. Varmasti tulee tarkkailtua, josko jotain tiineyttä merkitseviä juttuja ilmaantuisi, kuten nisien punoitusta, luonteen muuttumista, vatsan pyöristymistä jne. Mutta nyt ei auta muuta kuin odottaa ja sehän on tunnetusti niin helppoa :)

Kameraa en tässä jännityksessä muistanut ottaa mukaan, joten kuvat jäi nyt saamatta.

Iitan keinosiemennys lähestyy

Iitan juoksu on kypsynyt pikku hiljaa ja ollaan siinä vaiheessa, että Iita olisi valmis luomuastutukseen. Nyt kuitenkin käytetään pakastespermaa, kun kerran Luumu siellä mullan alla jo on. Pakastespermalla siementäminen onkin sitten tosi tarkkaa puuhaa, sillä siittiöt elävät vain muutaman tunnin ja ne pitää yrittää saada nartun kohtuun juuri siihen aikaan, kun siellä on runsaimmillaan kypsiä munasoluja. Tämän vuoksi progesteronin nousua seurataan verinäytteiden avulla. Viime viikon torstaina, juoksun 6. päivä, arvo oli 1,0. Seuraavana tiistaina, juoksun 10. päivä, arvo oli laskenut 0,8:aan. Torstaina, juoksun 13. päivä, arvo olikin sitten jo pompahtanut arvoon 4,11. Olisi ollut hyvä, jos olisi saatu otettua näyte vielä lauantaina, mutta pääsiäisen vuoksi kaikki näytteitä tutkivat laboratoriot ja eläinlääkärit, joihin olin yhteydessä, ovat lomalla. Niinpä pitää nyt sitten vaan mennä tämä loppu arviopelillä. Sovin eläinlääkärin kanssa, että siemennys tehdään sunnuntaina aamulla. Nyt peukut pystyyn, että kaikki sujuu hyvin ja pikku Luumut löytävät pikku Iitat.