Loma alkoi

Ihanaa, minulla alkoi viiden viikon loma. Juhannus on vietetty kotosalla, Tapio rehunteossa ja minä olen valmistellut paikkoja tulevaa paimennuskurssia varten. Nyt onkin tulossa ihan huippu treeniä peräti kymmenen päivää putkeen.

Pennut kasvavat kohisten. Silmät ovat nyt auki ja tänään huomasin, että reagoivat kun puhun niille. Kävelyäkin harjoitellaan ahkerasti ja se sujuukin päivä päivältä paremmin. Kaikki pennut ovat oikein reippaita ja hyvinvoivia. Syötyään nukkuvat vatsat pulleina ja kun huomaavat äitikoiran tulevan alkaa melkoinen vilinä ja vilske, kun taistellaan parhaista ruokapaikoista. Iita hoitaa edelleen tehtävänsä todella tunnollisesti ja minulla on vain tarkkailijan rooli. Loppuviikosta on sitten pennuilla ohjelmassa jauhelihan maistelua ja matokuuria. Madotin kaikki muutkin koirat ennen pentujen syntymää, samaan aikaan, kun Iita piti madottaa, mutta annan noille isoillekin koirille ylimääräisen matokuurin, vaikka mitään matoja ei olekaan näkynyt. Olkoon varmuuden vuoksi, kun Piskin kanssa ollaan noissa koiratapahtumissa käyty.

Hrrrr, kun palelee ja keskikesä lähestyy

Melkoisen vilpoisia ilmoja on viime aikoina pidelly, mutta periaatteessa tykkään vaan tällaisesta sillä ei ole kellään liian kuuma. Koirat pärjää hyvin, lampaat pärjää hyvin ja itsekin pärjää, kun pukeutuu ilmojen mukaisesti.

Iita on pitänyt pennuistaan hyvää huolta. Ne ovat jo reilusti tuplanneet painonsa. Ikää tänään 11 pv ja kovasti jo harjoitellaan kävelemistä vaikka silmät ovatkin vielä kiinni. Ihan näinä päivinä aukeavat silmät ja alkavat kuullakin. Tämän hetkinen tilanne on se, että kaikki pennut on varattu. Mutta koska aina on mahdollista, että joku joutuu perumaan varauksensa syystä tai toisesta kannattaa ilmoittautua jonoon, jos vaikka tuuri kävisi ja pentu heltiäisikin.

Maanantaina osallistuin Piskin kanssa paimennuskisoihin, jotka pidettiin tuossa ihan muutaman kilometrin päässä. Kyseessä oli pelkkä kolmosluokan kisa ja lähtöjä kaksi saman päivän aikana. Onneksi ilma oli viileä ja koirat jaksoivat urakan hyvin. Tämä kisa oli viimeinen karsintakisa, jonka perusteella valitaan Suomen maajoukkueet EM ja PM kisoihin. Meillä Piskin kanssa ei mennyt ihan putkeen ja on ihan hiuskarvan varassa päästäänkö joukkueeseen vai ei. Tuloksia ei ole vielä tätä kirjoittaessa julkistettu, joten en tiedä mikä on tilanne.

Lampaat olivat vähintääkin haasteelliset. Ryhmässä oli yksi vanhempi uuhi ja sen seurana neljä karitsaa. Pääasiassa lampaat yrittivät päästä karkuun vähän joka suuntaan ja niitä oli tosi vaikea ajaa, kun sinkosivat milloin minnekin. Toki hyvät koirat pystyivät näitäkin käsittelemään, mutta pisteistä näkee hyvin, että ei ollut helppoa kellään, ei edes noilla kokeneimmilla koirilla ja ohjaajilla. Piskin päivän ekaan ajoon sattui itsepäinen uuhi, joka jo nostossa jäi riitelemään koiran kanssa. Sama riitely jatkui pitkin matkaa uuhen aina välillä kääntyessä Piskiin päin ottamaan tuijotuskilpailua. Saatiin kuitenkin haku ja triangeli suoritettua vaikkei pisteet päätä huimanneetkaan. Piskin tähtihetki olikin sitten jaossa. Kolmesta karitsasta piti saada kaksi erilleen ja se ei ole ihan helppoa, kun karitsat luonnollisesti haluavat visusti pysyä sen ison uuhen luona. Mutta meillä Piskin kanssa yhteistyö jaoissa on sujunut jo pitkään hyvin ja kun sain järjestettyä sopivasti kaksi karitsaa oikeaan paikkaan, pyysin Piskin väliin ja tuohan tuli salamana. Piti hyvin molemmat ja tuloksena 9 pistettä kymmenestä (päivän parhaat jakopisteet). Siitä sitten häkille ja sain raotettua häkin ovea noin 10 cm ja sitten kuuluikin jo huuto "aika". Pisteitä keräsimme surkeat 51 pistettä, mutta niillä heltisi kuitenkin 11. sija 33 koiran joukosta.

Toinen lähtö sujui alkuun paremmin kuin eka. Hakukaaresta täydet, samoin nostosta. Kuljetus ohjaajallekin alkoi hyvin, mutta sitten pakka levisi. Lampaat juoksivat miljoonaa ja en vaan saanut Piskiä kääntämään niitä ajoissa, jotta olisivat tulleet porteista. Kun sain koiran oikeaan paikkaan, lähtivät lampaat taas miljoonaa toiseen suuntaan. Tolpan kierto oli sellaista räpellystä, mutta ensimmäinen kuljetuspätkä lähti aluksi tosi hyvin. Sitten taas lampaat riemastuivat ja lähtivät täyttä kiitoa kohti varikkoa. En vaan saanut koiraa ajoissa oikeisiin paikkoihin ja loppu kuljetus oli yhtä kaaosta. Sain peräti 1 pisteen kuljetuksesta :) eikä siitä enempää olisi voinut antaakaan. Jakoympyrässä ryssin itse ekan jaon yrityksen ja jouduimme koittamaan toisen kerran. Se sitten onnistui ja jaosta nyt 5 pistettä. Häkittäminen ei ollut mitään helppoa, sillä lampaat eivät todellakaan halunneet mennä häkkiin. Piski toi ne rauhallisesti häkin suulle, mutta ne katsoivat häkkiä kuin kita ammollaan odottavaa petoa. Sinne ei siis ainakaan mennä tuumasivat varmaan keskenään. Rauhallisesti yritin Piskin kanssa sulloa niitä sisään, kun ei vaan auttanut alkaa hosumaan. Valitettavasti aika loppui ennenkuin saimme ne sisään ja häkin pisteet jäi siten saamatta. Nyt sitten pistesaldo 40. Argh, surkea esitys. Ei vaan osata ajaa tollasia lampaita, jotka vaan juoksevat, juoksevat ja juoksevat. Näiden kanssa olisi pärjännyt paremmin, jos koiralla olisi puhtaat ja rauhalliset flänkit ja kuten aina, koiran pitää ottaa ihan jokainen käsky, jos ei ota, se kostautuu heti. Lampaat selvästi hermostuivat liian sähäkästi liikkuvista koirista eivätkä myöskään rauhoittuneet, kun koira sitten hellitti painetta pois vaan lähtivät entistä lujempaa juoksemaan karkuun.

Nyt jatketaan harjoituksia entiseen malliin. Ritalle pitää opettaa jako, jotta voin lähteä sen kanssa kolmosluokkaan kisaamaan. Juhannuksen jälkeen meillä onkin 10 päivän paimennuskurssi ja eiköhän tuossa ajassa saada jotain parannusta aikaiseksi sillä onhan meillä kuitenkin yksi maailman huippukouluttajista, Bobby Dalziel, opettajana. Muutama asia on jo mietittynä mihin aion Piskin ja Ritan kanssa keskittyä. Niin ja mikä parasta, nyt alkoi viiden viikon loma. Loma, loma, loma, loma ....<3 <3

Syntymän ihmettä ja hienoja tuloksia

Tänään on ollut tosi antoisa päivä. Iita päätti synnyttää pentunsa ja teki sen pitkän kaavan mukaan. Lämmöt laskivat eilen puolen päivän aikaan tuonne 36,7-37,0 tienoille. Siellä ne pysyttelivät yli vuorokauden, jonka jälkeen sitten laskivat nopeasti alas. Sain napattua tällasta sarjaa 37,0 - 36,8 - 36,9 - 36,7 - 37,0 - 36,6 ja sitten pomps kolmen tunnin päästä 37,2 ja siitä muutama tunti niin synnytys alkoi. Kolme ensimmäistä poikaa tulivat noin puolen tunnin välein. Sitten tuli pidempi tauko. Iita huilasi selvästi ja alkoi ponnistella neljättä pentua. Tuon pennun tulo kesti ja luulin jo, että sieltä on kuollut pentu tulossa, mutta eipä ollutkaan vaan ihan elävä, mutta sen ympärillä oli istukka ja sen takia oli aika iso paketti ulostyönnettäväksi. Kun tuo tulppa tunnin ponnistelujen jälkeen ulos saatiin tuli kymmenen minuutin päästä terhakka tyttö ja heti viiden minuutin päästä toinen terhakka tyttö. Sitten taas vähän taukoa ja poika. Taas vähän pidempi tauko ja poika. Eli saldo on 6u + 2n. Aika hyvä saavutus pakastespermasiemennyksestä.

Värejä en sen tarkemmin ole tutkinut, mutta kaikki näyttävät äkkiä katottuna olevan ihan perinteisen värisiä mustavalkoisia. Katson sitten huomenna tarkemmin onko jollakulla ruskeaa jossain, mutta ainakaan mitenkään hurjasti ei voi olla, kun en nyt sellaista huomannut. Iita hoiti homman hienosti. Ensimmäistä pentua se hieman ihmetteli, mutta sen jälkeen lamppu syttyi ja tiesi tosi hyvin mitä kuuluu tehdä. Ihana, kun on täyspäinen narttu, jolla on vaistot kohdallaan. Nyt pentulaatikossa on hiljainen ja tyytyväinen sakki emon maitoa maistelemassa. Nyt sitten vaan jännätään miten homma sujuu jatkossa. Huomenna yritän napsia kaikista kuvat ja aloitan painojen seuraamisen, jotta tiedän, että kaikki saavat syödäkseen.

Sitten toisiin uutisiin. Tänää Kuopiossa on kisattu tokon SM-kisoissa. Noissa kisoissa on aina valtavasti osallistujia ja sijoittuminen 20 parhaan joukkoon on loistosuoritus. Voitosta käydään välillä tiukkaa kamppailua ja voittaja saattaa lunastaa pyttynsä vain puolen pisteen erolla hopean saajaan. Matin ja Piskin lapset kunnostautuivat hienosti. Matin lapsista Tending Jacknife Katin ohjauksessa ylsi hienosti 11. sijalle. Tending Jolly Roger Annen ohjaamana saavutti 14. sijan. Tending Jetblack Tarjan ohjauksessa oli puolestaan 23. Tending Joy Riitan ohjauksessa 31. Varsin upea pentue, kun noin moni oli noin korkeilla sijoilla. Kisaajia EVL-luokassa kuitenkin oli sentään 104. Oma kasvattini Mustan Magian Poer Zack nappasi Pian ohjauksessa 41. sijan ensimmäisissä SM-kisoissaan. Piskin pentu Myytin Siivekäs Maijan ohjauksessa sijoittui 37. Myös avoimessa luokassa nähtiin Piskin lapsi eli Myytin Ennustaja Tiinan ohjauksessa sijoittui hienosti 12. sijalle. Avoimessa luokassa kisaajia oli 76. Ihan hurjan paljon onnea kaikille teille hienosta menestyksestä.

Muitakin Piskin pentuja on käynyt kokeissa, mutta valitettavasti minulla ei ole kertoa tuloksia. Onnea kuitenkin kaikille teillekin, jotka olette tänään ja edellisviikoilla napsineet hienoja tuloksia. Ilolla kuulisin niistä vaikka ihan aina en ehdikään kiireiden takia kaikkia tuloksia tänne blogiin arkistoimaan.

Mutta nyt pentujen tuoksua nuuskuttelemaan.

Iita edelleen yhdessä koossa

Täällä sitä yhä odotellaan pentuja syntyväksi. Iitan lämmöt laski eilen päivällä 37,0 asteeseen ja siitä asti ne on pyörineet lukemissa 36,7 - 37,0. Tällaista on nyt ollu 22 tuntia, mutta ei auta muu kuin odotella. Yksi hyvä puoli tässä on, kun käy tiuhaan tahtiin Iitan kanssa ulkona, ympäri vuorokauden, näkee miten yö, aamu, päivä ja ilta muuttavat maisemaa. Tässä pari hienoa otosta eilen aamulta

Meillä pedataan

Lähdin tänään aikaisemmin töistä pois, kun Iitalla alkaa olla vähän sellasia oireita, että synnytys ei enää kovin kaukana ole. Aamulla käytin sen kaksi kertaa ulkona ja molemmilla kerroilla teki sekä isot että pienet asiat. Kuitenkin parin tunnin päästä oli sitten kakkinut keittiön lattialle. Yleensähän tämä aktiivinen suolen toiminta on merkki lähestyvästä synnytyksestä. Narttu haluaa tyhjentää suolensa, jottei sitten synnytyksen aikaan ole turhaan tarvetta juosta tarpeillaan.

Tänään on myös pentulaatikon alusia pedattu ahkerasti. Sanomalehdet ovat saaneet kyytiä. Lämmön olen mitannut aamuin illoin ja ainakaan mitään lämmönlaskua en ole saanut kiinni. Lieneekö vasta tulossa tai sitten on mennyt yöllä. Nyt Iita makaa ihan rauhallisena tuossa jaloissa, kun naputtelen tietokoneella. Ei läähättelyjä tai muuta sellaista, joten vähään aikaan ei mitään tapahdu. Siispä jatkan työntekoa.

Lähestyy, lähestyy

Iitalla tuli tänään täyteen 56. tiineysvuorokausi, joten lähellä aletaan olla. Vatsa on kasvanut melkoisen isoksi ja painoakin tullut aika reippaasti lisää. Lähtöpaino oli noin 16 kg ja eilisessä mittauksessa Iita painoi 21,7 kg. Eli melkein 5 kg lisää painoa.

Ruoka maistuisi kyllä, mutta ei pysty enää syömään kerralla isoja määriä. Niinpä ruokailukertoja on lisätty ja vastaavasti kerta-annoksia pienennetty. Pentulaatikko on viritetty paikalleen ja Iita viettää nyt aikaansa täällä sisällä. Ulkona se on kohta pakko pitää kiinni, kun etsii vaan kuumeisesti sopivia koloja minne karkaisi synnyttämään ihan omia aikojaan. Kyllä nuo hormonit vaan hienosti ohjaa narttua kohti synnytystä ja pentujenhoitoa.

Muuten ei mitään ihmeitä olla puuhailtu. Kävin Somerolla pitämässä pienen luennon koirien tottelevaisuuskoulutuksesta ja tänään pyörähdin Raisiossa tuomaroimassa pienen hakukokeen. Someron koulutuksissa oli hieno ilma ja istuimme mukavasti ulkona, mutta tänään sitten vihmoi sade. Sade ei tosin koirien suorituksia haitannut, eikä varmaan ohjaajienkaan. Parempi vaan, kun se että olisi ollut hellettä. Sen sijaan vaatii pikkusen taiteilua pitää arvostelupaperit kutakuinkin kuivana, jotta saa niihin kaikki huomiot kirjattua. Sellainen tuomarikansio, jossa voi kirjoittaa sellaisen läpinäkyvän muovin sisällä on kyllä harvinaisen hyvä näissä tilanteissa, vaikka toki helpompaa olisi, kun sellaista ei tarvitsisi.

Päivittelen tänne aina silloin tällöin jotain pentujuttuja, mutta pääasiassa kirjoittelen erilliseen pentublogiin, jotta pentuasiat ei sotkeudu muiden tarinoiden joukkoon.