Parasta A/A -ryhmää

Nyt on koko Joy-Piski pentue lonkkakuvattu ja vähänkö hienot tulokset. Kaikkien kuuden pennun lonkat tuloksella A/A ja kyynärpäät 0/0. Onnittelut kasvattaja Pialle. Piskin jälkeläisten tulokset näyttää muutenkin pelottavan hyviltä. Eli 27:stä kuvausiässä olevasta pennusta on kuvattu 23. Tulos upeasti 18 A-lonkkaista ja viisi B-lonkkaista eikä vielä yhtään B:tä huonompaa. Pelkään ihan kirjoittaa tuota tänne, kun tulee sellainen tunne, että kun tämän ääneen totean niin sitten käykin niin, että huono tuuri alkaa. Ei auta muu kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Silloin aikanaan, kun Piskin kuvautin, sanoi kuvaava eläinlääkäri, että Piskin lonkat on parasta A++ laatua eli että siitä ei enää lonkat parane.

Piski

Älä juokse etsimässä timanttia, kun silmiesi edessä on jo kultaa

Tämä on niin totta!

Mun ihanat kultakimpaleet Matti, Ville, Piski, Rita ja Iita!

Gertrud The Lammas

Laitetaampas tännekin linkki Gertrud The Lampaan videoon (facebookista se jo löytyykin). Eli olen opettanut lampaalle muutaman tempun ja tuolla noin 2 min videolla niistä näkyy muutama.

Gertrud

Kuvapläjäys

Flunssa alkaa hellittää ja tänään uskaltauduin jo koirien kanssa pellolle kävelemään. Lumen takia piti kävellä hiljakseen, kun vielä ei oikein viitsi rehkiä niin, että tulee hiki. Niinpä otin kameran mukaan ja napsin muutaman kuvan. Villeä on tosi vaikea kuvata, kun Villen mielestä se ei voi mennä musta viittä metriä kauemmas. Etenkin jos pysähtelen ottamaan kuvia on se merkki siitä, että nyt pitää pysyä mamman jaloissa. Rita puolestaan viis veisaa mun jaloissa pyörimisestä ja sitä on helpompi kuvata. Toisaalta se tuppaa katoamaan horisonttiin, joten ei paljoa ole kameran ulottuvissa. Onneksi se tänä päivänä tulee vinhaa vauhtia luokse, kun kuulee itseään huudettavan. Se on kyllä niin oudon tottelevainen ettei meinaa ihan edes tajuta sitä. Mutta niinhän se alko tänä kesänä paimentamaankin YHDESSÄ mun kanssa, joka on iso asia. Aiemmin Rita oli sitä mieltä, että kyllä hän osaa homman ja mä olin lähinnä ikävä nalkuttaja, joka vaati aina kaikkea tyhmää.

Kunhan saadaan kavereita mukaan lenkille, niin pääsee napsimaan parempia kuviakin, kun pojat ja tytöt juoksevat muiden kanssa into piukeena. Keväällä talvi muuttuu ihan siedettäväksi auringon takia ja luvassa on lauha viikonloppukin, joten meinaan viettää ulkosalla reilusti aikaa. On niin rentouttavaa puuhailla ulkona, käydä koirien kanssa lenkillä ja kiva vielä opettaa noille lampaille, Gertrudille ja Pikku-Mustalle, temppuja. Gertrudista on tullu tosi taitava. Mutta nyt niitä kuvia

Iita

Piski

Rita

Piski

Iita

Ville

Rita

Sairastuvalla

Nyt iski sitten eka tän talven flunssa. Alkuun tuntu siltä, että helpolla päästään, kun neljä päivää meni aika vähäisillä flunssaoireilla. Sen jälkeen homma sitten muuttui. Nyt ollaankin kunnon räkätaudissa. Minulla on torstai ja perjantai etätyöpäiviä ja koska työnteko on kotoa käsin aikas kätevää en sitten jäänyt sairaslomalle vaan tässä koneen ääressä sitten on niiskuteltu ja samalla tehty töitä. Menee jotenkin paremmin tää sairastelu tällä tavoin. Toinenkin hieno homma tässä sairastelussa ja etätyössä oli etenkin tänään. Helsingin seudulla on ollut ihan järjetön ajokeli. Pöllyävä pakkaslumi on tehnyt sen että näkyvyys autoillessa on ollut aivan surkea. Ajovauhdit keliin nähden liian suuria ja lopputuloksena hurja määrä kolareita ja tiet tukossa ympäri Helsinkiä.

Pakkasta täällä meillä on ollut siinä -20 asteen tietämissä ja se ei houkuttele näin flunssaisena pistämään nokkaansa ulos ulko-ovesta. Näyttäis nyt siltä, että pakkanen lauhtuu alkuviikosta. Toivottavasti myös tämä flunssa. Muutaman valokuvan sain napsittua viime sunnuntaina, kun aurinko pilkahti ja niitä tuolla jäljempänä.

Tuntuu, että nyt kun on kovat pakkaset ja ihmiset ei pääse kunnolla ulos koiriensa kanssa, on ihan pakko purkaa negatiivisiä fiiliksiä sitten facebookissa ja blogeissa. Niitä olen nyt lueskellut vähän sieltä sun täältä. Useimpia blogeja ja fb päivityksiä on hauska lukea ja ne piristää päivää, kun joutuu sisällä istumaan, mutta sitten on niitäkin tarinointeja, jotka olis voinu jättää lukematta. Miksiköhän joidenkin ihmisten on ihan pakko olla kamalan ilkeitä koko ajan? Tuo piirre sitten vaan vahvistuu, kun joutuvat kuluttamaan aikaa sisätiloissa. Ainoa tavoite tuntuu olevan muiden lyttääminen tavalla tai toisella ja samalla sitten nostetaan itseään jalustalle ja hehkutetaan kuinka itse ollaan niin ihania, rakastettavia, mukavia jne. Tosin tietty tämä lukee "rivien välissä", mutta se on sinne niin taitavasti sälytetty, että sitä ei voi olla huomaamatta. Ei vaan jaksa tollasta. Mitä enemmän tuohon törmään sitä enemmän keskityn puuhailemaan omia puuhiani ja pyrin väistämään noita negatiivisia energioita huokuvia ihmisiä, joiden lähellä - vaikka vaan virtuaalisesti - on ikävä olla. On paljon mukavampaa kerätä ympärilleen aidosti positiivisia ja lämminhenkisiä ihmisiä, jotka vielä välittävät toisista ihmisistä eikä ainoa tavoite ole puhua pahaa milloin kenestäkin. Voisi olla monelle ihmiselle aika kehittävää tehdä niin, että aina ennenkuin arvostelee jotakuta toista, miettii kaksi hyvää asiaa mitä tuossa arvostelun kohteessa on. Kun on löytänyt ne, voi sitten rakentavassa hengessä antaa niiden negatiivisten ominaisuuksia tulla mieleensä. Fiksu ihminen pitää nuo negaatiot sisällään ja keskittyy vaalimaan niitä positiivisia asioita. Yksi hyvä konsti on myös se, että yrittää aina löytää kaikesta ns. positiivisen puolen. Saa kummasti paremmalle mielelle ja negatiiviset ajatukset alkaa vähitellen vähentyä. No joo, nää on näitä ikuisuuskysymyksiä. Nyt niitä viime sunnuntain valokuvia.