Kuvapläjäys

Flunssa alkaa hellittää ja tänään uskaltauduin jo koirien kanssa pellolle kävelemään. Lumen takia piti kävellä hiljakseen, kun vielä ei oikein viitsi rehkiä niin, että tulee hiki. Niinpä otin kameran mukaan ja napsin muutaman kuvan. Villeä on tosi vaikea kuvata, kun Villen mielestä se ei voi mennä musta viittä metriä kauemmas. Etenkin jos pysähtelen ottamaan kuvia on se merkki siitä, että nyt pitää pysyä mamman jaloissa. Rita puolestaan viis veisaa mun jaloissa pyörimisestä ja sitä on helpompi kuvata. Toisaalta se tuppaa katoamaan horisonttiin, joten ei paljoa ole kameran ulottuvissa. Onneksi se tänä päivänä tulee vinhaa vauhtia luokse, kun kuulee itseään huudettavan. Se on kyllä niin oudon tottelevainen ettei meinaa ihan edes tajuta sitä. Mutta niinhän se alko tänä kesänä paimentamaankin YHDESSÄ mun kanssa, joka on iso asia. Aiemmin Rita oli sitä mieltä, että kyllä hän osaa homman ja mä olin lähinnä ikävä nalkuttaja, joka vaati aina kaikkea tyhmää.

Kunhan saadaan kavereita mukaan lenkille, niin pääsee napsimaan parempia kuviakin, kun pojat ja tytöt juoksevat muiden kanssa into piukeena. Keväällä talvi muuttuu ihan siedettäväksi auringon takia ja luvassa on lauha viikonloppukin, joten meinaan viettää ulkosalla reilusti aikaa. On niin rentouttavaa puuhailla ulkona, käydä koirien kanssa lenkillä ja kiva vielä opettaa noille lampaille, Gertrudille ja Pikku-Mustalle, temppuja. Gertrudista on tullu tosi taitava. Mutta nyt niitä kuvia

Iita

Piski

Rita

Piski

Iita

Ville

Rita