Lisää pohdintaa ryhmädynamiikasta

Ryhmädynamiikka on mielenkiintoinen ilmiö ja mitä enemmän sitä tutkii sitä mielenkiintoisemmaksi homma käy. Ei varmaan ole enää kenellekään epäselvää, että ihmisen psyyke kiinnostaa minua kovasti. Usein mietin erilaisia syy-seuraus ilmiöitä ja sitä miksi tapahtuu niinkuin tapahtuu vaikka alkuperäinen tavoite olisi ollut jotain ihan muuta. Mitä enemmän tähän asiaan paneutuu sitä enemmän alkaa valjeta ryhmädynamiikan valtavat voimat ja sen uskomaton kyky muokata ihmisten käyttäytymistä.

Samat lainalaisuudet toimivat niin työelämässä, kouluissa kuin harrastepiireissä. Ryhmät voivat muodostua monilla eri tavoilla ja esim. harrastepiireissä ryhmä muodostuu samasta harrastuksesta kiinnostuneiden kesken. Yleensä uusissa ryhmissä on ensin ns. muotoutumisvaihe jota seuraa kuohuntavaihe. Tätä taas seuraa kypsä vaihe ja lopuksi hajaantumisen aika. Muotoutumisvaiheessa ryhmän jäsenet hakevat paikkaansa ryhmässä ja eri roolit muodostuvat. Kuohuntavaiheessa tunnusmerkkejä ovat konfliktit ja ristiriidat ja kun niistä selvitään alkaa kypsä vaihe, jolloin ryhmän tavoitetta viedään tehokkasti eteenpäin. Kun tavoite on saavutettu, luodaan uusia tavoitteita tai ryhmä hajaantuu, kun osa sen jäsenistä poistuu ryhmästä. Sitten kierros alkaa alusta ellei sitten käy niin, että ryhmä jatkaa, mutta poistuneiden tilalle tulee uusia tai ylipäätään ryhmään otetaan uusia jäseniä. Uusi jäsen on sitten mielenkiintoisessa asemassa. Hänen käytökseensä vaikuttaa suuresti muiden jäsenten häneen kohdistamat odotukset ja asenteet. Näin yksilö toimii tiedostamattaan siten, että hän saavuttaa ryhmän hyväksynnän. Hän omaksuu vähitellen ryhmän asenteet ja arvot ja alkaa toimia ryhmän odotusten mukaisesti, jotta ansaitsisi paikkansa ryhmässä. Tällainen ihminen voi muuttaa mielipiteitään ja käytöstään aiemmasta vain saadakseen ryhmän hyväksynnän. Esimerkiksi hän voi kohdistaa johonkin ulkopuoliseen negatiivista käytöstä, koska ryhmä niin tekee ja saadakseen ryhmän hyväksynnän hän on valmis toimimaan vastoin aiempia ajatuksiaan. Tästä hyvä esimerkki on apinaesimerkki, jonka tänne blogiini joskus laitoinkin. Ryhmä muokkaa uudet jäsenensä ryhmän mukaiseksi ja näin ryhmän voima kasvaa, kun sen jäsenmäärä kasvaa ja suuri joukko yhdessä on voimakkaampi kuin yksi tai kaksi ihmistä yksinään. Ryhmän muiden jäsenten ja yksilön välinen myönteinen vuorovaikutus ylläpitää ja parantaa itseluottamusta, mikä saa yksilön kokemaan itsensä hyväksytyksi, arvostetuksi ja onnistuneeksi. Positiivisen vuorovaikutuksen seurauksena yksilön tavoitteet ja sitoutuminen ryhmään ovat suuremmat.

Jokaisella yksilöllä on ryhmässä oma roolinsa. Tähän rooliin liittyy tiettyjä käyttäytymisodotuksia. Mikäli roolikäyttäytyminen ei ole ryhmän odotusten mukaista herättää käyttäytyminen hämmennystä ja kielteisiä reaktioita. Vain sellainen rooli voi toteutua, jonka tilanne ja läsnäoleva ryhmä sallii. Yleensä ryhmistä löytyy ainakin seuraavia rooleja: johtajan, syrjään vetäytyjän, mielistelijän ja hauskuuttajan roolit. Kun oikein alkaa miettiä erilaisia ryhmiä ja eri ihmisten asemaa ryhmässä voi löytää näitä kuvauksiin sopivia henkilöitä. Esim. mielistelijä haluaa saada ryhmän johtajan arvostusta ja näin nostaa omaa arvoaan ryhmässä. Myötäilijöiden tehtävä on pönkittää johtajan asemaa, sillä mitä useampi kannattaja johtajalla on sitä suurempi on hänen arvovaltansa. Myötäilijä tyytyy dominoivaa asemaansa käyttävän päätöksiin, kun taas kapinallinen vastustaa niitä.

Lainaan tutkimuksesta (johon linkki tuossa tämän tarinan lopussa) pätkän:
"Ojala & Uutela (1993) ovat nimenneet tavallisessa työryhmässä ilmeneviä rooleja seuraavasti. Työteliäs pitää huolen siitä, että päivän työt tulevat tehdyksi. Hän käyttää työaikansa ainoastaan työn tekemiseen ja saa näin helposti toiset tuntemaan huonommuuden tunnetta. Humoristi taas on omaksunut hauskuuttajan roolin. Hän saa ryhmän jäsenet nauramaan kaivamalla asioista esiin niiden hauskat puolet. Humoristin roolin omaksunutta henkilöä eivät toiset ryhmäläiset ota tosissaan silloinkaan, kun hän haluaisi puhua vakavasti asioista. Hiljainen ei yleensä ota työryhmässään kantaa mihinkään ja aiheuttaa toisissa epävarmuutta vaikenemisellaan. Rooli on tyypillinen tulokkaalle, joka hakee itselleen käyttäytymismallia seuraamalla sitä, miten muut toimivat ryhmässä. Suosikki on valmis kuuntelemaan muita ryhmän jäseniä ja tekee parhaansa ryhmän toimivuuden eteen. Hän on myönteinen ja auttavainen toisia kohtaan, ja hänen seurassaan toisilla on hyvä olla. Tyhmyri saa olla oma itsensä ryhmässä, eikä hänen tarvitse asettaa työlleen suuria vaatimuksia. Hänelle on luvallista paljastaa tietämättömyytensä ja esittää tyhmät kysymykset, joita muut eivät viitsi kysyä. Epävirallisen johtajan roolin saa henkilö, joka on aktiivinen ja sopiva toimimaan ryhmän edustushahmona. Tämä rooli täytetään yleensä vasta silloin, kun varsinaisen työnjohtajan asema on heikko. Muutosten vastustaja arvostelee kaikkia uusia ehdotuksia ja yrittää suojella itseään ja ryhmää muutoksilta esittämällä perusteluita muutoksia vastaan. Syntipukin ryhmä tarvitsee silloin, kun kaikki sen asiat eivät ole kohdallaan. Roolin saa helpoiten henkilö, joka on erilainen kuin muut eikä jostain syystä mukaudu ryhmän normeihin."

Harjoituksen vuoksi mietin erästä tuntemaani ryhmää ja siinä toimivia henkilöitä. Ja kas, kaikkia noita yllämainittuja rooleja toden totta tuosta ryhmästä löytyy. Mielenkiintoista.

Mutta nyt loppuu tämä pohdinta ja tyyny ja peitto kutsuvat. Lisää tästä aiheesta voi lukea esim. tästä tutkimuksesta: Tutkimus