Hui kauhistus

Hui kauhistus tosiaan, Piski on nyt sitten mukana Paimenkoirayhdistyksen PM-joukkueessa. Eli elokuun alussa pidetään, ensimmäistä kertaa ikinä Suomessa, paimenkoirien Pohjoismaiset Mestaruuskisat. Karsintakisoja tähän koitokseen alettiin pitämään jo viime vuonna, mutta minä heräsin tähän hommaan vasta tänä vuonna ja pari mahdollisuutta napsia pisteitä meni siten sivusuun. Eli kahdeksasta karsintakisasta valittiin viisi parasta tulosta, joiden perusteella sitten joukkuepaikkaa tavoiteltiin. Keksin keväällä, että hitsi, ne PM-kisathan on ihan naapurissa eli tuolla Kotikosken lammastilalla, joten miksipä en yrittäisi mukaan joukkueeseen, kun tiesin Piskillä olevan siihen mahdollisuudet ja lisäksi matka kisoihin olisi huippulyhyt. Meiltä ajaa Kotikoskelle noin viidessä minuutissa. Saa yöpyä omassa kodissa ja kun kuitenkin menen paikalle niin miksei sitten koiran kanssa.

Niinpä sitten osallistuttiin Piskin kanssa ensin Tammisaaren kisoihin, jotka meni paremmin kuin osasin toivoa. Siitä kipinä kasvoi ja päätettiin ajaa vielä Rantasalmellekin yrittämään. Taas molemmat radat läpi ihan mukavin pistein ja kas, oltiin noiden neljän kisan perusteella jo joukkuepaikassa kiinni, tosin ei mitenkään tukevasti, joten vielä piti yrittää saada ainakin yksi hyvä tulos, jotta paikka varmistuisi. Somerolla olikin sitten viimeiset kaksi karsintakisaa 10.7. eli kaksi kisaa samana päivänä. Vähän meinas pistää jännäksi, kun eka noista kisoista alkoi tosi hyvin, paremmin kuin koskaan aiemmin, mutta päättyi diskaukseen, kun yksi karitsa päätti ottaa jalat alleen jaossa. Se kekkuli sinkoili jo heti alusta alkaen milloin minnekin ja Piski sai hakea sen yhä uudelleen takaisin muiden luo. No, haku ja triangeli selvittiin sen kanssa, mutta jaossa sitten loppui Piskin ja mun taidot ja se peijooni veti pidemmän korren. Kiva, kiva, edelleen neljä tulosta, viidestä vaaditusta, joten tuli pikkasen paineita viimeiseen starttiin, jonka olis sitten pakko mennä läpi niin, että saadaan pisteitä.

Ei ole koskaan helppoa ajaa kahta rataa samana päivänä, kun ei pysty välissä tekemään korjaussarjaa niiden virheiden kohdalla, jotka ekassa startissa ilmeni. Mutta sama hommahan se oli kaikilla muillakin. Niinpä ei muuta kuin keskittyminen täysille ja yrittämään parhaansa. Piski ei tosiaan ollut yhtä hyvä kuin ekassa startissa, mutta nyt lampaat olivat yhteistyökykyisempiä, joskin melkoisen tahmeita. No, noihin on kyllä totuttu meilläkin, sillä ihan samanlaisia nuo meidänkin karitsat on. Koska ajo oli vähän hitaanpuoleista niin aika loppui, kun sain häkin oven auki. Isompia virheitäkin tuli kuin ekassa startissa, mutta saimme kuitenkin raavittua niin paljon pisteitä kasaan, että Piskille heltisi toiseksi viimeinen karsintapaikka. Hiukka kyllä hirvittää, kun kisassa on ihan maailman huippuja (etenkin Norjasta tulee ihan mieletön joukkue) ja sinne sekaan pitäis sitten kehdata mennä Piskin kanssa. Mutta luovuttaminen ei kuulu meikäläisen sanavarastoon, joten sinne mennään pystypäin ja tehdään se mitä osataan ja tsempataan ihan täysillä. Treenaamaan ei kauheasti kerkeä ja voi olla jopa hyväkin ettei tule viime hetken paniikissa tehtyä jotain tyhmiä juttuja. Piski tekee töitä normaaliin tapaan Tapion kanssa ja minä koitan pistää kaukana tapahtuvia flänkkejä parempaan kuosiin.

Seuraava happeninki onkin sitten reissu Skotlantiin. Torstaina aamulla lähtee lentokone kohti Lontoota ja siinä mukana minä ja Tanja sekä koirat Jallis ja Iita. Saas nähdä millainen seikkailu tuosta reissusta vielä kehkeytyy. Kesäflunssa tosin yrittää punkea väkisin päälle, mutta taistelen vastaan. Nyt sitten pakkaamaan.