This is a glowing text

torstaina, heinäkuuta 07, 2011

Huh hellettä ja kovaa kiirettä

Miten voikin olla niin kiire koko ajan.

Juhannus oli ja meni. Paljoa en siitä muista, kun koko ajan tapahtuu niin paljon ettei tässä enää perässä pysy. Juhannuksen jälkeen maanantaina meillä alkoi paimennuskurssi Kevin Evansin opeissa. Edeltävät päivät meni valmistautuessa kurssiin. Haaliessa ruokia, siirrellessä lampaita sopiville treenipelloille ja kisojen alustavissa valmisteluissa. Kevinin piti tulla sunnuntainta iltapäivällä, mutta tunti tunnilta tulo viivästyi, kun edellisen kurssipaikan oppilaat eivät raaskineet millään luopua kouluttajastaan. No en ihmettele, että olivat niin rakastuneita Keviniin. En ole aiemmin häntä livenä nähnyt, vain kuullut siitä kuinka menestynyt ja mukava hän on. Huhut pitivät täysin paikkansa. Autosta pomppasi ulos nuori, hymyilevä mies, joka valloitti heti valoisalla persoonallaan. Ei muuta kuin pikaisesti esittelemään paikka, jonne hän oli saapunut ja näyttämään hänelle huone, jossa saisi seuraavan viikon viettää. Aamiainen sitten klo 8 ja yhdeksältä alkaisi kurssi.

Saimme kovin helteisen viikon kurssille, joten piti pikkasen järjestellä, jotta lampaat ja koirat eivät läkähtyisiä. Treenasimme aamusta ensimmäisen kierroksen kaikille koirille. Sitten pitkä ruokatauko ja illalla takaisin pellolle, kun ilma alkoi viiletä. Tämä toimi hyvin. Kun lisäksi oli runsaasti vaihtolampaita käytössä eivät lampaatkaan joutuneet koville vaikka lämmintä olikin. Treenisessiot oli pidettävä lyhyinä sillä koirat väsyivät helteessä tosi nopeasti. Väsynyt koira ei sitten jaksa ottaa vastaan oppeja, joten turha treenata liian pitkiä sessioita kerrallaan. Kevinillä on hieman erilainen tyyli lähestyä ihan samoja asioita kuin monet muut ulkomaalaiset ovat neuvoneet, mutta minulle hänen lähestymistapansa sopi tosi hyvin. Ihan samojen asioiden kanssa painittiin kuin aina ennenkin. Miten saada koira ottamaan vastaan paineen oikein, miten sinun pitää toimia saadaksesi koiran ymmärtämään mitä siltä halutaan jne. Viidessä päivässä koirat menivät suurin harppauksin eteenpäin ja perjantaina meitä olikin iso joukko onnellisia koiranohjaajia kiittelemässä vuolaasti Keviniä.

Lauantaina oli kisapäivä ja kisojen jälkeen oli sitten tarkoitus jatkaa rentoutumisen merkeissä. Kokeeseen oli ilmoitettu kaiken kaikkiaan reilu kaksikymmentä koiraa. Koska luvassa oli jälleen hellettä otimme käyttöön niin paljon lampaita, että niitä tarvitsi ottaa radalle vain yhden kerran. Koirien taso on parantunut koko ajan. Yhtään puremista ja jahtaamista ei nähty, muutama vähän keskeneräinen suoritus, jonka tuomari sitten keskeyttikin, sillä turha juoksuttaa lampaita, jos ei tulosta suorituksesta voi saada. Lampaat olivat radan jälkeen tyytyväisiä ja tuomarikin kehui moneen kertaan, että näin hyviin kisalampaisiin hän ei ole vielä koskaan urallaan törmännyt. Tämä luonnollisesti lämmitti mieltä oikein kovasti.

Piski ja Ville starttasivat kolmosluokassa. Kilpailu siellä ei kovin kummoista ollut sillä muita ei ollut uskaltaunut mukaan. Piski voitti ja Ville jäi ilman tulosta. Kakkosessa oli sitten jo enempi koiria ja yllätyksekseni Rita voitti. Ilmeisesti Rita on aikuistunut vihdoin ja alkanut kuunnella minua. En ole sitä lainkaan treenannut ja jakoakaan emme ole ottaneet ollenkaan. Mutta totesin vaan radalle mennessä, että enköhän mä jotain keksi sitten jos sinne asti päästään. Ja niin vaan saimme jaonkin tehtyä. Pisteitä siitä tosin ei kauheasti tullut ja syystä. Ykkösessä starttasi sitten Iita. Sijoitus taisi olla kahdeksas. Iitalla hirtti kaasu kiinni nostossa ja loppurata mentiinkin sitten aikamoista haipakkaa. Sain tehdä tosissani töitä, että likka pysyi aisoissa, mutta niin vaan Iitankin kanssa rata läpi. Pisteitä en edes kehtaa tässä sanoa. :)

Olimme jo viikolla suunnitelleet, että kisan jälkeen lämmitetään sauna, syödään hyvin ja seurustellaan raskaan kurssiviikon ja koepäivän jälkeen. No, se ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan muutaman itsekkään ja röyhkeän ihmisen vuoksi, joille valehteleminen on yhtä helppoa kuin normaali rupattelu. Pahoittelen, että heidän takiaan monen muun ihmisen ilta meni pilalle.

Sitten olikin vuorossa työviikko. Kiireisen työpäivän lomassa olen yrittänyt järjestellä Skotlannin reissua ja kyllä sitä vaan on aika paljon asioita, joita pitää yrittää muistaa ottaa huomioon. Yhtään ei tietty helpota, että ukkonen hajotti tietsikan adapterin ja uuden saaminen on ollut kiven takana. Tom Tom navigaattori temppuilee enkä meinaa saada sinne englannin karttoja ladattua. Sunnuntaina olis Piskillä kisat, treenata ei juur ehdi, joten taas vaihteeksi mennään koittamaan miten onnistuu treenaamatta.

Hienoja uutisiakin on tullut vaikka kuinka, mutta kaiken kiireen keskellä en ole ehtinyt niitä kirjaamaan ylös. Eli Piskin pennut ovat menestyneet hienosti kisarintamalla, kuten myös Ettan ja Ritan pennut. Hurjasti onnea kaikille ja vaikken jokaista ehkä kerkeä erikseen onnittelemaan niin kaikki tulokset on yhtä tärkeitä. Jatkakaa vaan samaa hienoa tahtia.

Pentu-uutisiakin vielä ihan tuoreeltaan. Piskin morsian Sairi sai tänään yhdeksän pentua. Mikäli sinua kiinnostaa paimenkoirasukuinen pentu niin otappa yhteyttä kasvattajaan Päivi Rantaan ja kysele pennuista. Päivin kotisivut löytyy täältä: Kennel Rajahiilen.