Lisää onnitteluja

Taas tuli hienoja uutisia. Eveliina ja Turbo osallistuivat tänään hakukokeeseen avoimeen luokkaan ja upeasti ykköstulos pistein 280 ja tietty koulutustunnus HK2. Onnittelut hienosta tuloksesta ja tervemenoa voittajaluokkaan. Nyt vaan haet vielä tänä vuonna ainakin yhden ykkösen voittajasta niin saat Turbosta ensi vuonna valion! Vähänkö upeeta.

Meikäläinen sitten vietti viikonlopun Tammisaaressa. Siellä järjestettiin SPKY:n toimesta paimennuskisat ja kyseessä karsintakoe PM-kokeisiin, jotka ensimmäistä kertaa järjestetään tänä vuonna Suomessa. Suomella on niihin kokeisiin 15 paikkaa ja niistä paikoista käydään ankaraa kamppailua. Karsintakokeita on useampia ja osa niistä on jo takana viime vuodelta. Tälle vuodelle jäi kuitenkin vielä muutama mahdollisuus yrittää päästä joukkueeseen ja tämä Tammisaaren kisa oli yksi niistä. Niinpä sitten paikalla olikin koko Suomen parhaimmisto tavoittelemassa mahdollisimman hyvää tulosta.

Koska tänä vuonna päätin alkaa kisaamaan Piskin kanssa kolmosluokassa ilmoitin sen mukaan tähän kisaan. Olen kerran aikaisemmin ajanut Piskillä kolmosen radan ja se oli epävirallisissa SBCAK paimennusmestaruuskisoissa. Kisat oli meillä, joten silloin oli tutut lampaat ja tuttu pelto vaikka tuomari olikin arvostettu kisakonkari ulkomailta. Mehän emme juuri koskaan käy harjoittelemassa vierailla lampailla ja vierailla pelloilla, joten oli aika iso arvoitus miten mahtaa kisa sujua. Luotin kyllä Piskiin siinä mielessä, että se vaan on niin sairaan makee koira, että kyllä se parhaansa tekee ollaan sitten ihan missä tahansa.

Lampaat olivat tammikuussa syntyneitä karitsoita ja perinteisesti karitsat osaa olla aika vekkuleita. Nämä olivat kyllä hyviä. Vähän tahmeita, josta johtuen koira joutui ajamaan niitä aika lähellä ja jos koira ei ole tällaista tehnyt se voi hieman hämmentyä siitä. No, Piski on ajanut meillä samanlaisia juntturakaritsoita, joten siinä ei tullut mitään uutta. Paras taktiikka oli tehdä aika nopeatempoinen nosto, jotta lampaat lähtevät reippaasti liikkeelle ja sitten yrittää pitää liike yllä niin ettei koira kuitenkaan painosta liikaa. Muutamia tosi hienoja suorituksia näkyi ja niitä oli kyllä niin hieno katsoa.

Piski teki hyvää työtä molempina päivinä. Sen sijaan samaa ei voi sanoa minusta. Että voi olla vaikea nähdä milloin lampaat on kunnolla linjalla (etenkin poikittaisajossa) ja miten hankalaa on nähdä ovatko lampaat menneet portista läpi vai eivät. Mulla on aina ollut tuon syvyysnäön kanssa ongelmia ja nyt se kyllä kostautui ihan täysillä. Harmillisinta oli tietty se, että Piski oli viemässä lampaita suoraan porteista läpi niin sitten menen viheltämään sen ihan väärään paikkaan ihan vaan sen takia, että syvyysnäköni tekee tepposet. Piski on siitä hieno koira, että se ottaa hyvin käskyt ja tekee mun typerien ohjeiden mukaan. Nyt se olen sitten minä, joka saan mennä hakkaamaan päätä puuhun. Sunnuntaina annoin Piskin tehdä kuljetuksessa enemmän itse ja heti meni paremmin. Pitäis vaan luottaa koiraan, kun tietää, että se kyllä selvittää homman. Mutku, mutku, mutku...

No sitten pisteisiin (suluissa osasuorituksen maksimipisteet). Lauantaina hakukaari 19(20), nosto 7(10), kuljetus ohjaajan luo 5(20), Triangeli 11(30), Jako 10(10), Häkitys 10(10), Single 10(10) = yht. 72(110) sijoitus 14.(29 osallistujaa)

Sunnuntaina sitten skarppasin noita alkuhommia ja menikin vähän paremmin. Hakukaari 19(20), Nosto 8(10), Kuljetus ohjaajan luo 14(20), Triangeli 9(30), Jako 10(10), Häkitys 8(10), Singlessä loppui aika. Yht. 68 pist., 15. sija.

Loppusijoitus ei päätä huimaa, mutta olen silti äärimmäisen tyytyväinen. Päästiin ekoissa III-luokan kisoissa, vieraassa paikassa, vierailla lampailla, rata läpi molempina päivinä ja sijoituttiinkin kovassa seuraassa puolenvälin tiedoille. Ei paha ollenkaan. :)

Alla tosi upeita Tanjan ottamia kuvia Piskistä ja musta sekä ja lisää hienoja kuvia koko kisoista löytyy täältä: Paimennuskisa Tammisaaressa.