Kevät etenee sellasella vauhdilla, että hitaampaa ihan hirvittää. Harmillisesti olen kitunu pari viikkoa oikein tosi kovan flunssan kourissa, mutta nyt näyttäis hellittävän. Paha vaan, että onnistuin tartuttamaan flunssan Tapioon, joka nyt vuorostaan köhii ja pärskii.

Mitähän kaikkea sitä onkaan tapahtunut? Viikko sitten meillä kävi keritsijä, joka keritsi kahden päivän aikana sellaiset pari sataa lammasta. Nyt on nuoriso ilman talvitukkaa. Kummasti vaan tuo tukanlähtö ja kevät on saanut niiden kinttuihin vipinää sillä ovat melkoisen riehakkaita. Osalle noista syötetään viljat ulkona ja se tapahtuu siten, että ulos laitetaan laatikoihin vilja, sitten päästetään uuhet ulos ja ne ryntäävät syömään. Joku koirista on vahdissa ja kun viljat on syöty saa koira sitten ajaa uuhet takaisin sisälle. Aiemmin ne tulivat jo itsekin sisälle laatikoiden tyhjennyttyä, mutta nyt kevät on saanut aikaan sen, että mielivät seikkailuille. Niinpä koirat saa ihan oikeasti tehdä töitä kun keräävät ne kasaan ja ajavat takaisin sisälle.

Hyviä uutisia tuli viikolla, kun Piskin pennuista Kvarkin Caol Ila (eli Peak) sai viralliset lonkka- ja kyynärpäälausunnot. Hieno tulos eli lonkat A/A ja kyynärpäät 0/0. Onnea Mialle terveestä koirasta. Ihan tässä alkaa jo hirvittää, että koska tulee takapakkia. Piskin pennuista on nyt kuvattu 12 ja kymmenellä on A-lonkat ja kahdella B. Kaikilla kuvatuilla lisäksi terveet kyynärpäät. Kohta en uskalla enää katsoa koiranetistä tuloksia, kun koko ajan pelkään, että koska tulee ensimmäinen, jolla onkin jotain vikaa lonkissa tai kyynärpäissä. Peukut pystyyn ja puun koputusta, jotta jatkossakin menis hyvin.

Kävin tänään Juupajoella SPKY:n tuomarikoulutuksessa. En siis itse ole ryhtymässä SPKY tuomariksi, mutta koska tarkoitus on kisata koirien kanssa myös SPKY kisoissa on hyvä tietää miten kisoissa tulkitaan mitäkin asioita ja miten siellä ylipäätään pitäisi toimia, jotta ohjaajana tekisi kaiken mahdollisimman oikein. Aiheena oli tuplahaku ja oli mukava kuunnella kokeneen konkarikilpailjan ja tuomarin ajatuksia miten homman pitää mennä. Siellä kuunnellessani heräsi ajatus, että olisi kyllä tosi hyödyllistä järjestää myös kisaajille, esim. vaikka jonkun leirin yhteydessä, teoriapläjäyksiä, joissa kerrottaisiin miten ohjaajan toivotaan toimivan kisoissa ja mistä asioista lähtee pisteitä ja miten ylipäätään eri osa-alueet oikeaoppisesti suoritetaan. Kun itse aloitin kisaamisen, menin vaan radalle ja tein miten parhaaksi näin. Säännöistä tai niiden tulkinnoista ei oikein tiennyt mitään ja useimmiten jäikin mysteeriksi miksi pisteitä oli otettu pois. No, kun ei tiedä mistä pisteitä meni niin eipä siinä paljoa voinut suoritustakaan parantaa. Nykyään on jo sen verran tullut kisattua ja oltua mukana eri ulkomaalaisten opetuksissa, että tietää pikkasen enempi, joskin opittavaa on vielä niin paljon ettei siihen taida tämä elinikä riittää. Jatta oli taas laittanut niin herkulliset ruuat, että ei paremmasta väliä. Kiitos Jatta hurjan paljon kestityksestä. Pahaa teki katsoa sitä tiskivuorta mikä Jatalle jäi selvitettäväksi ja hypätä vaan autoon ja hurauttaa kotiin.

Sitten vielä muutama kuva päivän piristeeksi.