Karitsoinnit alkoivat oikein toden teolla

Kahden viikon rauhallisen jakson jälkeen alkoivat karitsoinnit nyt oikein kunnolla. Ensin tosiaan poiki vain yksi emo päivässä, mutta eilen mammat päättivät aloittaa kunnon urakan. Napsin sitten tuloksista kuvia, kunhan vähän menee aikaa ja on tarpeeksi kuvattavia.

Edellisen blogikirjoitukseni pohdinta SBCAK pentulistasta herätti hurjasti keskustelua; etenkin fb-seinälläni. Hyvä niin, sillä en usko, että tässä maailmassa mikään on vielä niin valmista etteikö jotain korjattavaa ja parannettavaa löydy. Mikä yhden mielestä vie asioita eteenpäin voi toisen mielestä taas olla huononnusta asioihin. Mutta nämä asiat saa selville vain selvittämällä mihin mikäkin johtaa. Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät koiranäyttelyistä perusta, en myöskään harrasta vesipelastusta, koiratanssia tai vetohiihtoa, mutten silti ole sitä mieltä etteivätkö ne saisi jollekulle toiselle olla tärkeitä harrastuksia eikä se ole minulta mitään pois vaikka joku harrastaakin esim. näyttelyitä henkeen ja vereen. Niin minäkin olen harrastanut esim. suojelua, tokoa ja hakukokeita "henkeen ja vereen". :) Nykyisin minua kiinnostaa kaikkein eniten paimenkoirien koulutus. En pysty sanomaan onko se loppuelämäni kiinnostuksen kohde vai tuleeko tilalle jotain muuta. Sen näyttää aika. Nyt kuitenkin paimennus kiehtoo, sillä tarvitsemme ihan oikeasti paimentavia koiria tekemään tilamme töitä ja siinä ohella pääsen toteuttamaan suurinta intohimoani eli koirien koulutusta ja kylkiäisenä myös purkamaan kilpailuviettiäni osallistumalla silloin tällöin paimennuskokeisiin. Paimennusharjoittelun seurauksena silmäni ovat avautuneet sen suhteen, että näen kuinka tärkeää on säilyttää bordercolliella sen maailmassa ylivertainen paimennustaipumus. Se on asia, jota pitäisi vaalia erittäin suurella huolella. Niinpä olen tosi huolissani siitä, että rotujärjestö ohjaa bc jalostusta kovin voimakkaasti näyttelykoirien suuntaan. Minun silmissäni se, että joku käy kerta toisensa jälkeen näyttelyssä on sitä, että hän harrastaa näyttelyitä ihan yhtälailla kuin tokokokeissa kävijä harrastaa tottelevaisuuskoulutusta ja hamuaa siitä seuraavaa TVA titteliä, hamuaa näyttelyissä kävijä MVA titteliä jne.

Tässä kohtaa täytyy sanoa, että ONNEKSI meillä on Suomen Paimenkoirayhdistys (SPKY), jonka ensisijainen tehtävä on vaalia bc:n paimennusominaisuuksia. Ristiriitaa tulee siitä, että SPKY ei ole jäsenenä Kennelliitossa. Sinänsä SPKY:lle se on pelkästään hyvä asia ja minusta on hyvä, että SPKY kulkee omia polkujaan välittämättä Kennelliiton linjasta. Ongelma tulee siinä, jos koiranomistaja haluaa osallistua monipuolisen koiraansa kanssa, paimennustöiden lisäksi, johonkin muuhun koetoimintaan, joka voi olla vaikka agilitya, tokoa, vetohiihtoa jne. Nämä ovat Kenneliitoon alaisia toimintoja ja Kennelliitolla osallistumisoikeuden edellytys on, että koira on Kennelliiton hyväksymässä koirarekisterissä (jota SPKY rekisteri ei ole). Niinpä on kaksi mahdollisuutta, rotuunoton kautta hakea SPKY rekisterissä oleva bc myös SKL rekisteriin tai, jos se on mahdollista, rekisteröidä pennut suoraan sekä SPKY että SKL rekistereihin. Monimutkaista ja hankalaa, mutta näin on vaan meneteltävä. Se mikä on ikävää on, että tänä päivänä työkoirapentueet eivät valitettavasti päädy SBCAK pentulistalle, sillä harva työkoiran omistaja haluaa viedä koiraansa näyttelyyn, sillä ulkomuoto on työkoiralle täysin yhdentekevä asia. Kovaa työtä tekevän koiran on oltava rakenteellisesti hyvä tai se ei kauaa töitään tee. Niinpä "rakennearvostelu" tulee konkreettisesti ihan sieltä käytännön työstä.

No, keskustelu jatkukoon ja vaikka laineet lyövät joskus varsin korkeallekin ja jopa ystävyyssuhteet joutuvat koetukselle, niin kaikki keskustelu vie kehitystä omalla tavallaan eteenpäin. Jokainen meistä, jotka olemme eri yhdistysten hallituksissa toimineet olemme liikauttaneet asioita eteenpäin. Itsekin koin viimeisimmässä luottamustehtävässä valtaisaa muutosvastarintaa, kun menin kajoamaan vanhoihin toimintatapoihin. Tämä kuitenkin ravisti luutuneita asenteita. Ravistuksen jälkeen oli aika astua sivuun ja päästää uudet innokkaat tekijät hommiin ja katsoa mitä seuraavat luottamushenkilöt saavat aikaan. Ja totta vie, vaikka välillä epäilyttikin, niin hienoa työtä ovat tehneet.

Loppukevennykseksi pari kuvaa aurinkoiselta viikonlopulta