Nyt on täysi hönkä päällä lampolassa. Uuhet poikii oikein urakalla. Perjantaina se ruuhka alkoi, silloin poiki 21 uuhta. Sen jälkeen on sitten poikinut pikkasen alle 20 uuhta per päivä. Karitsoita tulee sellaista tahtia, että pääluku kasvaa vauhdilla. Eilen illalla oli hauska tilanne. Karsinassa oli yksi vastasyntynyt karitsa ja neljä emoa yritti omia sitä itselleen. Ei muuta kuin jakamaan mammoja poikimahäkkeihin ja selvittämään kuka on tuon ainokaisen emä. Ensin suljettiin pois emo, jolla oli vain emätin hieman ulkona ja hän sai sitten lusikan (tietynlaista emätinlaitetta kutsutaan tuolla nimellä) ja rauhoittui pikku hiljaa, kun huomasi ettei sittenkään ole poikimisen aika. Kolmesta jäljelle jääneestä emosta sitten piti löytää vastasyntyneen emo. Kaikilla roikku poikimislimoja takamuksesta, joten sekään ei kertonut koko totuutta. Lopulta ainoa keino oli kääriä hihat ylös ja yksinkertaisesti tehdä jokaiselle sisätutkimus. Se selvittikin asian. Yhdellä oli kohdunsuu auki about 3 cm, toisella 5 cm ja kolmannella täysin auki ja kohtu tyhjä. Näin lapsi pääsi oikealle äidilleen ja kaksi muuta yli-innokasta äitiehdokasta väänsivätkin sitten jonkun ajan kuluttua omat karitsansa maailmalle. Tämä oli vain yksi tarina siitä mitä täällä tapahtuu ja näitä erilaisia tarinoita sitten mahtuu tähänkin poikimiskauteen vaikka minkälaisia.

Tanja on ollut meillä töissä ja siitä olemme tosi iloisia, sillä Tanjasta on hurjasti apua. On tosi mukavaa, kun on osaavaa apua saatavilla. Poikimisten välissä piti vähän ulkoiluttaa koiriakin ja Tanja napsi hienoja kuvia meidänkin koirista. Tässä niistä muutama (Kiitos Tanja, että sain laittaa ne tänne).