Loppukesän ja alkusyksyn mietteitä

Heinäkuussa pidin ruhtinaalliset neljä viikkoa lomaa. Vai oliko se sittenkin vaan reilu kolme viikkoa. No oli niin tai näin niin aina liian vähän kuitenkin. Lomaan sisältyi matka Skotlantiin, josta jo tarinaa tulikin, joten siirrytään siitä eteenpäin ja yritetään muistella mitä on tullut tehdyksi.

Heinäkuun viimeinen viikko kului avustajakoiria tutkaillessa Pohjanmaalla Lehtimäellä. On mielenkiintoista paneutua välillä ihan muuhun kuin omiin jokapäiväisiin ongelmiin, jotka avustajakoirien työtä katsoessa välillä tuntuivat aika mitättömiltä. On hienoa nähdä kuinka koira voi olla avuksi ihmisille, joilla on rajoitteita liikuntakyvyssä yms. Ja upeaa, että heille koulutetaan koiria avuksi. Monen ihmisen elämänlaatu on parantunut huomattavasti koiran tulon myötä ja sainkin kuulla tosi liikuttavia tarinoita siitä kuinka koira on muuttanut elämää ihan uskomattoman paljon. Upeita koiria, upeassa työssä.

Viikko edellisestä happeningistä olikin vuorossa Somerolla paimennuksen Pohjoismaiset Mestaruuskisat. Kuinka ollakaan Piski oli joukkueessa mukana ja siellä sitä sitten seistiin tolpalla käskyttämässä koiraa ihan kuin muka osattaisiin jotain. Kyllä sitä ihminen tuntee itsensä nöyräksi, kun katsoo maailman huippujen suorituksia ja ihmettelee sitten, että mitä ihmettä me Piskin kanssa tehdään tuossa seurassa. No, kun kerran karsintakisoista paikka aukeni niin mukaan vaan, sillä onhan tuo joka tapauksessa erittäin hyödyllistä kokemusta. Minua ei oikeastaan jännittänyt juurikaan, sillä tiesin, että me emme Piskin kanssa ole sillä tasolla, että finaaliin olisi mitään mahdollisuutta. Päätin vain yrittää parhaani ja keskittyä suoritukseen ihan täysillä ja tuomari hoitakoon oman hommansa eli pisteiden jakamisen siitä mitä hän näki meidän tekevän. Piski ei ollut ihan oma itsensä ja meillä on aina vähän huono fiilis, kun mennään hiukan tahmeasti liikkuvien lampaiden kanssa. Niinpä ajo ei ollut sellaista sujuvaa kuin se pruukaa olemaan silloin, kun lampaat liikkuu hyvin koiran alta pois. Katsoin silmä kovana norjalaisten suorituksia, sillä he ovat oikeasti ihan maailman huippuja ja sainkin hyviä vinkkejä siihen miten tuon tyyppisiä lampaita tulee ajaa. Niitä sitten kotona vähän testailin ja kas, kylläpäs sujuikin heti paremmin.

Jokainen maa sai lähettää PM kisaan 15 osallistujaa ja Suomestakin oli täysi joukkue mukana. Piskihän ei periaatteessa olisi muuten ollut joukkueessa, mutta koska muutama paikan saanut jäi pois ja vapautuneet paikat jaettiin sitten järjestyksessä joukkueen ulkopuolelle jääneille niin siinä sitten kävi, että joukkueessa oltiin, tosin tokaksi huonoimpina joukkuelaisina. :) No, aina pitää löytää jotain positiivista vaikka menis kuinka mönkään ja meille se oli se, että kahden päivän lopputulosten jälkeen noustiin suomalaisten sakissa kuudenneksi. Tosin tämä tarkoitti kokonaiskisan sijoituksissa sijoitusta 32 (mukana oli 47 koiraa). Joten eipä tällä kovin isoja juhlia pidetä. ;) Mutta treenit jatkuu ja jos ei tämän koiran kanssa niin ehkä seuraavan ...

Taas meni muutama päivä ja sitten matkaan eli kohti Lahtea ja palveluskoirien SM kisoja. Sain kunnian tulla kutsutuksi arvostelemaan hakukoiria ja tehtävää suoritin yhdessä Kari Nuutisen kanssa. Arvostelimme lauantaina 20 hakukoiran tottelevaisuuden (10 koiraa oli toisilla tuomareilla). Sunnuntaina oli vuorossa maastot ja Karin kanssa arvostelimme 21 koiran henkilöetsinnän siten, että minulla oli 11 koiraa, Karilla 10. Tottelevaisuudessa päätin ottaa tiukan linjan ja joka ikisestä pienestäkin virheestä tuli miinusta. Vaikka seuraaminen oli kuinka vietikästä ja energistä, lähti pisteitä, jos koira samalla kulki kallellaan nojaten ohjaajaan sekä muutenkin käveli oudosti koikkelehtien. Arvostan energistä ja viettivoimaista suoritusta, jossa koira kävelee kunnolla omilla jaloillaan nojaamatta ohjaajaan, pitää hyvin paikkansa eikä käännä takapuoltaan ulos rintamasuunnasta. Noudoissa puolestaan lähti reilusti pisteitä, jos koira ei pitänyt kapulaa rauhallisesti suussaan. Joillakin koirilla muuten täysin moitteeton nouto kärsi siitä, että koira puri kapulaa niin, että rutina kuului ja se myös näkyi hyvin, kun vieressä seisoi. On hyvä, että tämän tasoisissa kisoissa on kaksi tuomaria arvostelemassa, sillä se tasoittaa näitä näkemyseroja ja loppupeleissä koirien saama loppupistemäärä kuvasi hyvin koiran osaamistasoa. Jonkun verran kritiikkiä tuli siitä, että suullinen arvostelu ei vastannut loppupisteitä. Se on täysin totta, sillä loppupisteet olivat kahden tuomarin keskiarvo ja suullinen arvostelu oli taas arvostelua antavan tuomarin näkemys suorituksesta. Suullista arvostelua antavan tuomarin loppupisteet eivät välttämättä ole samat kuin keskiarvo vaan voivat heittää suuntaan tai toiseen. Joskin aika usein tuli niitä samojakin loppupisteitä.

Henkilöetsinnässä minulla oli onni saada radalle koira, joka teki juuri sellaisen suorituksen jollainen ihannesuoritus minulle on. Olen siitä onnekas, että noita on aina joskus päässyt näkemään esim. PM-kisoissa. Eli koira oli bpmu Eloketun Etiäinen ohjaajanaan Reija Nieminen. Joka ikinen pisto oli suora, tarpeeksi syvä, koira kääntyi itsenäisesti eteenpäin aluetta ja tuli lähes kaikki pistot itsenäisesti takaisin ohjaajan luo, juuri sopivan kokoiselta pistolta, sai uuden käskyn etsiä ja homma eteni näin aina viimeisille pistoille, jossa koira teki ainoan virheensä eli irtautui alueen ulkopuolella olevalle lammelle ja käväisi siellä pikaisesti kastautumassa, jatkaen sen jälkeen suorituksen upeasti loppuun. Otin pisteen pois tuosta uintireissusta, muuten suoritus oli täydellistä. Arvostelua antaessa olin tosi haltioissani ja kun vilkaisin ohjaajan silmiin ja näin niissä kyyneleet en enää pystynyt pidättämään omaakaan liikutusta ja niin sitten annoin arvostelun silmäkulmia pyyhkien ja itkua vääntäen. :) Näin sitä voi tuomarikin liikuttua, kun näkee jotain tosi upeaa.

Muissa suorituksissa oli paljon hyviä pätkiä ja valitettavasti niitä totaaliepäonnistumisiakin nähtiin. Maalimiesten löytymisestä tulee automaattisesti tietyt pisteet ja ilmaisupisteitäkin aina tulee, jos maalimiehet on hyväksytty, joten keskityn työskentelyarvostelussa arvostelemaan sitä kuinka hyvin koira ja ohjaaja tekevät yhteistyötä. Miten ohjaaja käyttää koiraa siihen, että alue tulee haravoitua läpi. Kokeissa on aina kolme maalimiestä ja joskus kuulee perusteluja, että pääasia, että ne löytyy, työskentelytavasta viis. Tottakai ne kolme täytyy löytyä, mutta mitäs jos kilpailija ei tietäisi monta maalimiestä alueella on, jättäisikö hän silloin alueita hakematta. Onko tuo, että vähättelee työskentelyn merkitystä oikeastaan tekosyy sille, ettei vaan ole osannut kouluttaa koiraa työskentelemään tehokkaasti ja oikein? Onko niin ettei ohjaaja edes saa koiraa alueelle, jonne koira ei itse halua mennä? Koska itse olen kisannut kolmen eri koiran kanssa hakukokeessa SM-kisoissa ja jopa kerran voittanutkin kultaa sekä ollut mukana kouluttamassa monia menestyneitä koiria on vuosien saatossa tästä lajista kertynyt melkoisesti kokemusta. On vielä kohtuullisen helppoa kouluttaa koira, joka hakee ylös kolme maalimiestä ja ilmaisee ne, mutta vaatii hurjasti työtä kouluttaa koiralle huippuristeily. Se työ alkaa heti ensimmäisistä hakutreeneistä ja systemaattisella koulutuksella lopulta rakennetaan suoritus, jossa koira työskentelee juuri siten niinkuin tuo tämän vuoden SM-kisojen pronssimitalistin upea suoritus oli. Hakukokeessa tuo risteilyn opettaminen on tärkeä osa, sillä näin selvitetään se miten koira kestää painetta ja ohjaajan vaatimuksia, menettämättä työskentelymotivaatiotaan. Valitettavan usein koiria ei voi ohjata, koska niiden työskentelymotivaatio katoaa kuin vesi saharaan. Jos taas ajatellaan mitä kokeen tulisi tuoda koirista esille, pidän tärkeänä sitä, että löydetään koirat, joilla on suuri halu etsiä ja löytää ja jotka sen lisäksi ovat ohjattavia ja kestävät ohjaajan vaatimuksia. On vaan niin paljon helpompi hakea selityksiä, selityksiä ja taas selityksiä sille miksei koiran "tarvitse" risteillä kunnolla kuin katsoa peiliin ja todeta, että homman voi tehdä paremminkin ja se joka tekee sen paremmin ansaitsee myös ne paremmat pisteet, kun kuitenkin suoritukset pitää paremmuusjärjestykseen saada. Kyllä noita selityksiä aikanaan tuli itseltäkin, mutta kokemuksen ja osaamisen karttuessa sitä oppi, että selittelyjen sijasta keskittää energian siihen koiran kouluttamiseen oikein ja kun se toimii oikein tulee sitten sitä menestystäkin. Minähän aloitin haun harjoittelun jo vuonna 1982 (eli kohta 30 vuotta sitten), joten aika paljon on siinä ajassa ehtinyt tästäkin lajista oppia.

Nyt on vihdoin aikaa vähän hengähtää ja olla kotona. Kuopsutella kukkapenkkejä, treenata omia koiria ja vaellella metsässä sienestämässä ja muuten vaan nauttimassa syksyisestä ilmasta. Töissä toki pitää käydä, mutta kyllä sitä silti ehtii paljon, kun vaan pistää toimeksi. Eli pistetään sitten toimeksi ja mars ulos täältä tietokoneen äärestä. :)