Sataa, sataa ropisee...

Niin se vaan aika rientää ja aivan liian nopeasti ollaan siirrytty syksyyn ja sen mukaiset on ilmat, kun ikkunasta kurkkii. Vettä sataa melkein joka päivä, pellot alkaa olla aika pehmeitä ja osa lampaistakin on jo siirtynyt sisätiloihin. Mutta vielä ei anneta periksi ja treenit jatkuu.

Jospa yrittäis muistella mitä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut. Ainakin alkukuu oli järjettömän kiireistä työsaralla. Kaikki energia meni leipätyöhön, joten treenaamaan ei pystynyt eikä liioin jaksanutkaan 14 tuntisen työpäivän päätteeksi. Ainoa paikka minne on jaksanut jotain edes vähän kirjoitella on facebook, joten lunttailen vähän sieltä mitä oikein on syyskuussa tapahtunut.

Ensin keräilin pikkasen sieniä ja sain niitä Tanjaltakin. Säilöin niitä eri tavoin. Pakastin vedessä, ilman vettä ja vielä niin, että ensin haidutin ylimääräiset vedet paistinpannulla hiiteen. Sitten niitä sieniä alkoi kirjaimellisesti tulla kuin sieniä sateella ja nyt olen ainakin kerännyt niitä ihan liian kanssa. Mutta, kun se kerääminen vaan on niin hauskaa. Onneksi olen saanut tungettua niitä kavereille ja suuren määrän olen myös kuivattanut. Eipähän lopu sienet vähään aikaa kesken. Keräilen vain suppilovahveroita, mustia torvisieniä ja kanttarelleja. Muut saa suosiolla jäädä metsään muiden kerättäviksi.

11.9.2011 täytti Matti kunnioitettavat 12 v. Ikä alkaa jo näkyä kropassa, mutta mieleltään Matti on yhä se nuori poika, joka se on aina ollut. Yrittää raukka metsässä loikata isoille kiville, mutta aina ei ihan ponnistusvoima enää riitä töppösissä. Lenkillä on kuitenkin mukana siinä kuin nuoremmatkin eikä muutenkaan ole vielä vaatinut mitään erityisjärjestelyjä. Niinkuin eläkeläiset yleensä :) Mattikin alkaa olla varsin omapäinen. Tulee luo, jos huvittaa ja jos käsketään, niin ainakin hitaasti ja pitkin hampain. Jos ei meinaan huvita. Lähtee kotiin peltolenkiltä, jos on sitä mieltä, että me mennään siellä liian lujaa. Ja ruoka maistuu ihan simona. Söis varmaan aamusta iltaan, jos olis koko ajan ruokaa tarjolla.

Syyskuussa pidettiin Iso-Britanniassa paimennuksen Maailman Mestaruus kilpailut. Kisoja en lähtenyt katsomaan, kun säästän ne rahat siihen, että menen Brittein saarille koiran kanssa treenaamaan, mutta iloinen yllätys oli, kun sain kuulla, että MM-kisojen ohjelmajulkaisuun (joka oli varsin laadukas julkaisu kaiken kaikkiaan) oli laitettu kuva meidän Piskistä. Siellä se Piski komeili samalla sivulla kuin Bobby Dalzielin hurjan kuuluisa Wisp. Vähänkö olin otettu tästä kunniasta. Tietty tilasin julkaisun myös itselle, jotta sain tämän ainutlaatuisen tapauksen muistoksi.

16.-18.9. vietettiin sitten Mustan Magian kennelpäivää. Ensimmäistä kertaa varattiin päiville koko viikonloppu ja silti meinasi aika loppua kesken. Panostimme oikein kunnolla kaikkeen mitä eri ihmiset treenailee. Tottelevaisuutta treenattiin Pia Miettisen opastuksella tosi huolella ja uskon, että osallistujat lähtivät hyvien eväiden kanssa kotiin. Lisäksi otettiin esineruutua, henkilöetsintää ja lampaitakin käytiin moikkaamassa. Mutta niinkuin aina hyvässä seurassa, aika meni aivan liian nopeasti ja ennenkuin huomattiinkaan oli kotiinlähdön aika. Ensi vuonna sitten uudelleen.

Loppukuusta järjestettiin Tuorlassa lammaspäivät ja pässihuutokauppa. Lähdettiin Tapion kanssa sinne ihan ex tempore ja miten siinä sitten kävikään. Tapio huusi meille uuden Texel-pässin ja varsin komean pojan huusikin. Eli taas saadaan lisää uutta linjaa meidän katraaseen. Mielenkiintoista nähdä mitä jälkeä tuo komia poika jättää.

Kuukauden vaihtuessa lokakuuksi oli aika suunnistaa Piskin kanssa Orimattilaan. Siellä järjestettiin SPKY:n Suomen Mestaruuskisat. Lauantaina ja sunnuntaina oli kumpanakin päivänä yksi kolmosluokan startti, joiden yhteispistemäärän mukaan sitten jaettiin mestaruustitteli. Etukäteen kovasti toitotettiin, että rata on vaikea, todella pitkä haku ja triangeli sekä lopuksi single ja tratta. No, lopulta haku oli ehkä jotain 350 m, kuljetus oli aika pitkä, sitten jako, jossa neljästä lampaasta mitkä tahansa kaksi piti saada erilleen ja lopussa se tratta, joka oli suora kuja. Sunnuntaina oli muuten sama rata (triangeli päinvastaiseen suuntaan), mutta jaon jälkeen häkki ilman porttia ja single. Lampaat olivat nuoria suomenlampaita, pääasiassa pässikaritsoita, jotka eivät niin välittäneet liikkua koirien edessä ja tosi monella koiralla pysähtyivät tuon tuosta tuijottamaan koiraa ja vaikka koira tuli ihan iholle, eivät väistäneet. Tämän takia nähtiin paljon puremisia, joista tuomari ei sitten heittänyt pihalle, kun ei välillä oikein muutakaan konstia ollut saada lampaita liikkeelle. Tuomarina oli Britanniasta kokenut konkari Thomas Longton.

Hakumatka ei pelottanut yhtään, sillä Piski kyllä hakee lampaita kotona harva se päivä niin kaukaa, että siitä tuskin tulisi ongelmaa. Sen sijaan katsoin monttu auki, kun Piski teki elämänsä kapeimman hakukaaren ja vieläpä leikkasi juuri ennen kuin saavutti lampaat. Olisin helposti voinut pysäyttää Piskin hakukaarella ja viheltää pullistamaan kaarta, mutta koska tein sen viime kisoissa ja siitä seurasi, että seuraavana päivänä pysähtyi itsenäisesti samassa kohtaa, päätin, että nyt en niin tee vaan fiksaan kaaren kuntoon ennen seuraavan päivän starttia. Piski sai lampaat hyvin liikkeelle ja kuljetti niitä vauhdikkaasti läpi radan. Olin tosi tyytyväinen nimenomaan siihen kuinka sujuvasti se ajoi lampaita. Suurimmat virheet olivatkin tuo hakukaari ja triangelissa ei oikein pysytty linjoilla, joten molemmat kuljetusportit ohitettiin komiasti. Jako ja tratta menivätkin sitten helpon tuntuisesti ja niin vaan päästiin rata läpi. Pisteitä 54 ja sijoitus noilla pisteillä 16. Laskeskelin, että jos hakukaari olisi onnistunut niinkuin yleensä niin oltaisiin helposti oltu siellä kymmenen parhaan joukossa. Sitten yöksi kotiin ja aamulla takaisin Orimattilaan.

Sunnuntaiksi olimme saaneet lähtövuoron 15 (tai 16, en muista tarkkaan). Katselin heti rataan tutustumisessa, että ekalla kuljetuspätkällä on paikka, jossa lampaat automaattisesti tulevat vetämään linjalta vasempaan ja todennäköisesti tekevät ison lenkin pois linjalta ennenkuin ne saa sinne takaisin. Valitsin taktiikaksi sen, että kuljetan lampaita tuon vaikean kohdan ohi pikkasen oikealta, josta seuraa, että lampaat on pois linjalta pienen matkaa, mutta kuitenkin paljon vähemmän kuin jos ne pääsevät sinne vasempaan. Tuo taktiikka olikin tosi toimiva. Hakukaari meni hyvin, sillä katsoin, että Piski todella ymmärtää miten haluan sen mennä. Piski onkin aika hauska, kun sille murahtaa siinä paalulla kerran ennen lähetystä se kääntää päätään ulospäin vähän, jos haluan, että kaari on vieläkin isompi, murahdan toisen kerran ja pää kääntyy lisää. Tästä se tietää kuinka laajasti sen tulee mennä. Toimi, niinkuin aina, joten kaari meni hyvin. Nosto oli hankala, kun pässit eivät halunneet lähteä liikkeelle. Tästä sitten seurasi se, että koko ajo oli nykivää. Pässit eivät halunneet kulkea ja se johtaa siihen, että Piski pyrkii menemään itsenäisesti maahan odottamaan, että arvon pässeille sopisi liikkua eteenpäin. Joudun silloin kovasti ohjaamaan ja kannustamaan Piskiä, jotta se ymmärtää, että nyt pitää vaan pistää tyypit liikkeelle. Niin vaan ajettiin rata läpi ja vieläpä kaikista porteistakin mentiin läpi, eikä tarvinnut purra kertaakaan vaikka pässit kovin takkuisesti kulkivatkin. Jako oli taas melko helppo, häkityksessä piti pikkasen tehdä töitä, mutta sekin meni varsin helposti, samoin kuin single. Eli taas rata läpi. Jahas tulokset tuli ja oli näköjään pikkusen muuttunu siitä miten palkinnot jaettiin. Eli lopputuloksena Piski oli sunnuntain startissa 8. ja kokonaiskisassa, kun la ja su lasketaan yhteen peräti 9. Laskeskelin, että jos oltais saatu hakukaari onnistumaan niinkuin se normaalisti menee niin kokonaiskisan sijoitus olisi ollut suurinpiirtein kuudes. Mutta, jos lehmällä olis siivet se lentäis ja turha mitään jossitella. Pitää treenata enemmän, jotta tollasia mokia ei tule. Ei kuitenkaan paha, eka kertaa SM-kisoissa, hankalat lampaat, rata läpi molempina päivinä. Seuraavaksi SBCAK yhdistys mestaruuskisoihin. Somerolla olisi vielä loppukuusta kisat. Pitänee miettiä, jos vaikka sielläkin kävis treenaamassa, jotta saadaan kokemusta vieraista paikoista ja vieraita lampaita. Me kun treenataan pelkästään omilla lampailla ja omilla pelloilla niin ei ole vielä rutiinia erilaisista lampaista ja alueista.

Voiton vei Nilla Salosen Ukko ja he kyllä ansaitsivat voittonsa. Oli upeaa katsottavaa. Nilla on kyllä hyvä ohjaaja ja hänellä on hienot koirat. Nillan toinen koira Svedu oli kolmas ja jos oikein muistan niin Svedu on voittanut aiemmin SM-tittelin. Nyt oli sitten nuoren Ukon vuoro. Hurjasti onnea voittajille, kuten myös muille tuloksiinsa tyytyväisille.

Seuraavaksi onkin sitten tulossa oikea treenimaraton. Bobby Dalziel on tulossa meille 10:ksi päiväksi, joten paimennusta tiedossa aamusta iltaan. Jee!