Syksy tulee vääjäämättä

Tavallaan syksy on niin hienoa aikaa, että toivoisi sen jatkuvan pitkään, mutta toisaalta syksy on ikävää aikaa, kun se samalla tuo talven, josta en niin kauheasti pidä. Syksyssä on ihanaa ilmojen raikkaus, ei tarvitse hikoilla helteessä ja pakkasetkaan eivät vielä kiusaa, puiden väriloisto on upeaa, metsä on täynnä sieniä (ainakin tänä syksynä on suppilovahveroita niin paljon ettei sitä edes tajua), treenaaminen sujuu, kun ei ole kuuma ja kaiken kaikkiaan syksy on hienoa aikaa. Ikävä kyllä yhä aikaisemmin ja aikaisemmin laskeutuva pimeys on taas masentavaa. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että enää ei arki-iltaisin pysty treenaamaan, kun ulkona on säkkipimeää. Lyhyen viikonlopun aikana pitäisi sitten ehtiä tehdä ihan kaikki valosalla tehtävät asiat. Mutta tunnit vaan ei riitä. No, onneksi kohta on joulu, joulun jälkeen uusi vuosi, uuden vuoden jälkeen pääsiäinen ja sitten kohta onkin kevät ja kesä.

Tämä lokakuu on kyllä ollut tosi ihana kuukausi. Sain tänne meille yli viikoksi ihan mielettömän taitavan kouluttajan eli Bobby Dalzielin. Kurssipäiviä oli yhteensä 6 ja jokaisena päivänä oli 6 osallistujaa. Yksi koirapaikka oli tietty itselläni ja koska päivässä oli kaksi treenikertaa (noin 1/2 - 1 h per kerta) jaoin treenit Piskin ja Iitan kesken, jotta saisin molemmille neuvoja.

On se vaan käsittämätöntä miten hienosti koirat etenivät treenikerta treenikerran jälkeen. Jokaisessa treenissä vietiin koiraa eteenpäin ja valmisteltiin treenin lopuksi tärkeitä asioita seuraavaa treeniä varten. Sain tosi hyvät neuvot Piskin heikoimpiin osa-alueisiin ja sama homma Iitan kanssa. Iita harjoitteli tempomuutoksia niin poispäin-, poikkittais- kuin kuljetus ohjaajalle ajossa. Se oppi flänkkäämään halutulla nopeudella ja muuttamaan nopeutta tarpeen mukaan. Lisäksi treenasimme jakoa yhden treenikerran verran, joten siinä mulla on vielä työmaata, jotta alkaa sujumaan halutulla tavalla. Piskin kanssa treenattiin kuljetusta, tempovaihteluita, jakoa ja flänkkejä eri nopeuksilla. Nyt pitää sitten päästä itse treenaamaan ja katsomaan, että homma toimii vaikken olekaan enää valvovan silmän alla.

Keskellä kurssia pidetiin SBCAK:n yhdistysmestaruuskisat. Rata rakennettiin edellisenä iltana tuomarin ohjeiden mukaan ja jännitti pikkasen miten kaikki sujuu, kun kuitenkin oltiin uudella pellolla eikä mitään systeemejä oltu kokeiltu siellä koskaan aiemmin. Kisapäivä osoitti kuitenkin, että kaikki meni suunnitelmien mukaan. Lampaat saivat tuomarilta erityiskehuja. Olivat kuulema todella hyviä. Näyttivät hyvin koiran tekemät virheet ja kulkivat juuri niinkuin koira niitä vei. Häkitys ei ollut helppoa, sillä näitä lampaita ei oltu paimennettu pienissä ryhmissä eikä niitä myöskään oltu häkitetty pienissä ryhmissä. Mutta jos koira osasi hommansa niin kyllä ne häkkiin sai.

Piskin kanssa osallistuin III-luokkaan eli yhdistysmestaruuskisaan. Mukana oli yhteensä kolme kisaajaa ja enemmänkin olisi mukaan mahtunut. Hienosti Piski homman hoiti ja onnistui kuin onnistuikin voittamaan kisan. Hienosti toiseksi tuli Minna Jokisaaren Irkku ja kolmanneksi Marika Klossnerin Zagga. Nuorten mestaruuteen osallistuin Iitan kanssa. Mestaruusratana oli II-luokan rata ja Iitan kanssa oli jakoa treenattu tasan kerran ennen näitä kisoja, joten se ei ihan putkeen mennyt. Niinkuin ei mennyt juuri mikään muukaan. Iitalla lähti vähän mopo keulimaan ja kaikki hienot tempovaihtelut hävis sen päästä. Niinpä päätin sitten mennä treenaamalla lopun rataa läpi ja siitä hommasta ei kyllä paljon pisteitä jaeltu. Loppupisteet oli peräti 29 pistettä sadasta, joten eipä noilla oikein hurraa huutoja irronnut. No, Iita oli kuitenkin reipas ja rohkea ja kun saadaan ikää vielä vuosi lisää niin eiköhän homma ala sujua. Pääasia, että on rohkea ja sen edestä liikkuu vaikka mitkä elukat. Nuorten mestaruuden voitti hienolla suorituksella Mia Laamanen Sunin kanssa, toiseksi taisteli tiensä Joski Rissanen Taunon kanssa ja kolmas oli Mia Spicen kanssa (Spice ei ollut mukana yhdistysmestaruuskisassa). Onnittelut Mia ja Joski hienosta työstä.

Kisan jälkeen oli vielä pari päivää kurssia, joten päästiin heti tuoreeltaan korjaamaan kaikki kisoissa tehdyt virheet. Ainoa harmittava seikka oli se, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin tämäkin kurssi. :( Haikein mielin jätimme jäähyväisiä Bobbylle ja toivotimme hänet lämpimästi uudelleen Suomeen ja mikä parasta hän lupasikin tulla, joten saamamme huippukoulutus saa jatkoa. Thank you very, very, very much Bobby.

Kirjoitin tähän pitkät, yksityiskohtaiset selostukset Piskin seuraavan viikonlopun kisaradasta, mutta deletoin koko jutun. Totean, että lauantaina sijoitus oli kolmas ja sunnuntaina seitsemäs. Sen sijaan jäin viikonlopun kokemusten perusteella miettimään kaikkea muuta mitä tuon harrastuksen ympärille liittyy. Ryhmäpaineen merkitystä ja ihmisten asemaa erilaisissa ryhmissä. Jokainen meistä on mukana erilaisissa ryhmäkokoonpanoissa, toisissa tiiviimmin ja toisissa löyhemmin. Jokaisella meistä on eri ryhmissä erilaisia rooleja. Jossain ryhmässä saatamme olla johtajan (leader) asemassa, kun jossain toisessa taas seuraajan (follower) asemassa. Muitakin rooleja ryhmistä löytyy, mutta nämä on minusta ne selkeimmät. Ryhmään kuuluminen on jokaiselle laumaeläimelle (niin myös ihmiselle) tärkeää, siksi seuraajat ovat valmiita tekemään ja toimimaan tavalla, jota he eivät aina välttämättä edes itse hyväksyisi, jos katsoisivat tilanteita ulkoapäin. Esimerkiksi he tunnistavat ja tuomitsevat jyrkästi koulukiusaamisen, mutta samaan aikaan he saattavat tiedostamattaan totetuttaa ihan samaa kaavaa jossain toisaalla elämänalueella. Näyttämönä ei vaan ole koulu vaan joku muu paikka. Yhtälailla johtajat tarvitsevat seuraajia pönkittämään omaa arvovaltaansa.

Mitä enemmän seuraajia sen helpompi johtajan on käyttää mielivaltaansa. Tästä on hyviä esimerkkejä maailma pullollaan. Mikä sitten on ryhmän ulkopuolelle jätetyn osa, ei kovin hääppönen, sillä tekee hän mitä tahansa niin kaikki hänen tekonsa ovat tuomittavia. Ja joskus on hyvä esittää kysymys, että mikä oikeastaan on se syy ettei tiettyjä henkilöitä hyväksytä ryhmään. Alkuperäinen syy voi olla aivan mitätön juttu, jonka pohjalla on kenties kateus, oman arvovallan menetyksen pelko tai joku muu syy. Vaatii todella voimakasta luonnetta pystyä selviytymään tuon valtavan ryhmäpaineen alla ja useimmat eivät siitä selviäkään. Monelle ainoa keino ns. "pitää pää kasassa" on vaihtaa maisemaa ja keksiä jotain muuta puuhaa. Tämän seurauksena johtajan itseluottamus kasvaa ja hän muuttuu vähä vähältä röyhkeämmäksi ja välinpitämättömämmäksi. Seuraajat saavat hyvän varoituksen siitä mitä seuraa, jos poikkeaa ruodusta ja seuraajien sitoutuminen osaansa tehostuu entisestään. Mielenkiintoista on myös huomata se, kuinka tuon vahvan auktoriteetin ollessa pois paikalta, joku seuraajista saattaa ottaa tuon auktoriteetin roolin. Hän käyttäytyy johtajan elkein ja pitää itsestään selvänä, että hänellä on oikeus jatkaa tuota samaa linjaa kuin johtaja. Näin fiksuista ja älykkäistä ihmisistä voi tulla uskomattoman säälimättömiä ja itsekeskeisiä.

Eniten puhuttu kiusaamisen muoto on koulukiusaaminen, mutta ei pidä unohtaa, että ihan samaa tapahtuu kaikkialla, kaikissa ikäryhmissä ja ihan koko ajan. Monasti kiusatun elämä on todella raskasta ja suoraastaan helvetillistä. Kun hän lopulta pääsee irti kiusatun roolista ja suuntaa mielenkiintonsa tai energiansa muualle hän voi olla mitä lahjakkain siinä asiassa mitä hän tekee. Myöhemmin hän voi olla ihailtu laulaja, taiteilija, kirjailia tai ihan mitä vaan. Kiusaaja puolestaan voi vuosien kuluttua, jos hyvin käy, havahtua ja tajuta mitä on tullut tehneeksi. Tällöin vaatii suurta rohkeutta tunnustaa tekonsa, sen sijaan, että hautaisi sen taakseen ja yrittäisi unohtaa. Ihmisen mieli ei unohda, kaikki kokemuksemme muokkaavat meitä ja tekevät meistä sen mitä haluamme olla. Sen takia olisikin hyvä joskus pysähtyä miettimään millaisena itsensä haluaa nähdä. Haluaako olla se historian suuri diktaattori, joka aikanaan sai ihailua ja palvontaa, mutta myöhemmin osoittautui häikäilemättömäksi ja raa'aksi oman edun tavoittelijaksi vai haluaako olla se vanha lämminsydäminen papparainen tai mummeli, joka hyväntahtoisena hymyilee nuoremmilleen ja jota kaikki kunnioittavat ja jonka viisautta arvostetaan. Tänään on hyvä päivä aloittaa muutos vaikka vain ihan pienestä askeleesta.