Pakkasta pitkästä aikaa

No nyt se normaali talvikeli on saapunut tännekin. Eli pakkasta silleen kivasti -15 ja -20 välillä. Oikeesti en kyllä tykkää yhtään. Kaikki on jäässä, auto kohmeessa (diesel kun on), sormet jäätyy, varpaat ei (kun on mugbootsit), valokuvaaminen hankaa kylmässä jne. Toisaalta Tapio sitten saa nauttia lempiharrastuksestaan eli avantouinnista. Siellä hän käykin 4-5 kertaa viikossa ja kisoihin sitten osallistuu kerran vuodessa ihan leikkimielellä. Eli tuolla Kokkilassa, meren rannalla, on suosittu avantouintipaikka ja siellä järjestetään joka vuosi avantouintikisat. Nuo kisat on vuosi vuodelta suositummat ja osallistujia tulee pitkienkin matkojen päästä. Tarkoitushan on uida 25 m niin lujaa kuin ikinä pystyy. En tiedä tarkkaan sääntöjä, mutta päätä ei saa laittaa kokonaan veden alle, päässä pitää olla  hattu ja uintityyli on sammakko tai jotain sen näköistä. Nuorimmat osallistujat on sellaisia pikkulapsia. Mua ei sinne veteen hevillä saa, mutta pitihän sitä kuitenkin huoltojoukoiksi lähteä ja kudoin sekä huovutin kiireesti Tapiolle tunnelmaan sopivan uimahatunkin.

Valmiina astelemaan hyiseen veteen

Lähtö tapahtui pyssyn laukauksen kajahdettua

Tässä sitä mennään täyttä vauhtia

Näkymää Kokkilan uimarannalta

Tapion uintihatun "tupsu"

Valokuvia ei paljoa ole päässyt napsimaan, kun kelit on niin huonoja. Sitä vaan koko ajan tulee ronkelimmaksi kuvien suhteen ja jotta sais hyviä kuvia tarvitaan aurinkoa. Muutaman kuvan kuitenkin napsin yhtenä päivänä, kun aurinko pilkahti, mutta kiirettä sai pitää, kun se laski niin nopsaan puiden taakse. Ei jaksa vielä tähän aikaan vuodesta aurinkokaan kovin korkealle kavuta. Haaveissa on uuden kamerarungon hankinta, mutta kun se on niin pirun kallis niin pitää vähän tässä vielä miettiä. Tosin toi kamerakuume taitaa olla sukua autokuumeelle ja kun se kerran iskee on sitä vaikea sammuttaa.

Rita

Ville

Piski

Matti ja Iita

Rita ja Iita alkavat tekemään juoksua. Molemmat heittivät kaikki karvat pois ja nyt merkkailevat tiuhaa tahtia herkulliselle tuoksuvia hajuviestejään. Meitin pojat ainakin upottavat nokkansa noihin merkkeihin suunnilleen korviaan myöten ja sitten pitää kirjoitella päälle kuinka komea poika kukin on. Aiemmin tätä soidinmenoa on kestänyt kuukaudenkin ennenkuin juoksu on sitten alkanut. Saas nähdä miten käy tällä kertaa. Iitahan on nyt tarkoitus astuttaa ja toiveissa on pentuja sitten keväällä. Peukut pystyyn, että kaikki menee sujuvasti. Pentukyselyitä on jonkun verran tullut, mutta ihan vielä en uskalla alkaa varsinaisia varauksia ottamaan vastaan. Katsotaan sitten, kun ollaan saatu astutus hoidettua onnistuneesti. Tai siis keinosiemennys, kun Iitahan keinosiemennetään jo edesmenneen työkoiramme Luumun spermalla. Mieluusti kuitenkin tutustun jo nyt mahdollisiin ostajaehdokkaisiin ja toisaalta myös esittelen koiriamme, jotta ostajaehdokkaat voivat miettiä ovatko nämä meidän koirat sen tyyppisiä kuin mitä he ovat hakemassa. Joten ottakaa vaan reippaasti yhteyttä, jos haluatte tulla Iitaa ja sen sukulaisia moikkaamaan.