Hui kauhistus

Hui kauhistus tosiaan, Piski on nyt sitten mukana Paimenkoirayhdistyksen PM-joukkueessa. Eli elokuun alussa pidetään, ensimmäistä kertaa ikinä Suomessa, paimenkoirien Pohjoismaiset Mestaruuskisat. Karsintakisoja tähän koitokseen alettiin pitämään jo viime vuonna, mutta minä heräsin tähän hommaan vasta tänä vuonna ja pari mahdollisuutta napsia pisteitä meni siten sivusuun. Eli kahdeksasta karsintakisasta valittiin viisi parasta tulosta, joiden perusteella sitten joukkuepaikkaa tavoiteltiin. Keksin keväällä, että hitsi, ne PM-kisathan on ihan naapurissa eli tuolla Kotikosken lammastilalla, joten miksipä en yrittäisi mukaan joukkueeseen, kun tiesin Piskillä olevan siihen mahdollisuudet ja lisäksi matka kisoihin olisi huippulyhyt. Meiltä ajaa Kotikoskelle noin viidessä minuutissa. Saa yöpyä omassa kodissa ja kun kuitenkin menen paikalle niin miksei sitten koiran kanssa.

Niinpä sitten osallistuttiin Piskin kanssa ensin Tammisaaren kisoihin, jotka meni paremmin kuin osasin toivoa. Siitä kipinä kasvoi ja päätettiin ajaa vielä Rantasalmellekin yrittämään. Taas molemmat radat läpi ihan mukavin pistein ja kas, oltiin noiden neljän kisan perusteella jo joukkuepaikassa kiinni, tosin ei mitenkään tukevasti, joten vielä piti yrittää saada ainakin yksi hyvä tulos, jotta paikka varmistuisi. Somerolla olikin sitten viimeiset kaksi karsintakisaa 10.7. eli kaksi kisaa samana päivänä. Vähän meinas pistää jännäksi, kun eka noista kisoista alkoi tosi hyvin, paremmin kuin koskaan aiemmin, mutta päättyi diskaukseen, kun yksi karitsa päätti ottaa jalat alleen jaossa. Se kekkuli sinkoili jo heti alusta alkaen milloin minnekin ja Piski sai hakea sen yhä uudelleen takaisin muiden luo. No, haku ja triangeli selvittiin sen kanssa, mutta jaossa sitten loppui Piskin ja mun taidot ja se peijooni veti pidemmän korren. Kiva, kiva, edelleen neljä tulosta, viidestä vaaditusta, joten tuli pikkasen paineita viimeiseen starttiin, jonka olis sitten pakko mennä läpi niin, että saadaan pisteitä.

Ei ole koskaan helppoa ajaa kahta rataa samana päivänä, kun ei pysty välissä tekemään korjaussarjaa niiden virheiden kohdalla, jotka ekassa startissa ilmeni. Mutta sama hommahan se oli kaikilla muillakin. Niinpä ei muuta kuin keskittyminen täysille ja yrittämään parhaansa. Piski ei tosiaan ollut yhtä hyvä kuin ekassa startissa, mutta nyt lampaat olivat yhteistyökykyisempiä, joskin melkoisen tahmeita. No, noihin on kyllä totuttu meilläkin, sillä ihan samanlaisia nuo meidänkin karitsat on. Koska ajo oli vähän hitaanpuoleista niin aika loppui, kun sain häkin oven auki. Isompia virheitäkin tuli kuin ekassa startissa, mutta saimme kuitenkin raavittua niin paljon pisteitä kasaan, että Piskille heltisi toiseksi viimeinen karsintapaikka. Hiukka kyllä hirvittää, kun kisassa on ihan maailman huippuja (etenkin Norjasta tulee ihan mieletön joukkue) ja sinne sekaan pitäis sitten kehdata mennä Piskin kanssa. Mutta luovuttaminen ei kuulu meikäläisen sanavarastoon, joten sinne mennään pystypäin ja tehdään se mitä osataan ja tsempataan ihan täysillä. Treenaamaan ei kauheasti kerkeä ja voi olla jopa hyväkin ettei tule viime hetken paniikissa tehtyä jotain tyhmiä juttuja. Piski tekee töitä normaaliin tapaan Tapion kanssa ja minä koitan pistää kaukana tapahtuvia flänkkejä parempaan kuosiin.

Seuraava happeninki onkin sitten reissu Skotlantiin. Torstaina aamulla lähtee lentokone kohti Lontoota ja siinä mukana minä ja Tanja sekä koirat Jallis ja Iita. Saas nähdä millainen seikkailu tuosta reissusta vielä kehkeytyy. Kesäflunssa tosin yrittää punkea väkisin päälle, mutta taistelen vastaan. Nyt sitten pakkaamaan.

Huh hellettä ja kovaa kiirettä

Miten voikin olla niin kiire koko ajan.

Juhannus oli ja meni. Paljoa en siitä muista, kun koko ajan tapahtuu niin paljon ettei tässä enää perässä pysy. Juhannuksen jälkeen maanantaina meillä alkoi paimennuskurssi Kevin Evansin opeissa. Edeltävät päivät meni valmistautuessa kurssiin. Haaliessa ruokia, siirrellessä lampaita sopiville treenipelloille ja kisojen alustavissa valmisteluissa. Kevinin piti tulla sunnuntainta iltapäivällä, mutta tunti tunnilta tulo viivästyi, kun edellisen kurssipaikan oppilaat eivät raaskineet millään luopua kouluttajastaan. No en ihmettele, että olivat niin rakastuneita Keviniin. En ole aiemmin häntä livenä nähnyt, vain kuullut siitä kuinka menestynyt ja mukava hän on. Huhut pitivät täysin paikkansa. Autosta pomppasi ulos nuori, hymyilevä mies, joka valloitti heti valoisalla persoonallaan. Ei muuta kuin pikaisesti esittelemään paikka, jonne hän oli saapunut ja näyttämään hänelle huone, jossa saisi seuraavan viikon viettää. Aamiainen sitten klo 8 ja yhdeksältä alkaisi kurssi.

Saimme kovin helteisen viikon kurssille, joten piti pikkasen järjestellä, jotta lampaat ja koirat eivät läkähtyisiä. Treenasimme aamusta ensimmäisen kierroksen kaikille koirille. Sitten pitkä ruokatauko ja illalla takaisin pellolle, kun ilma alkoi viiletä. Tämä toimi hyvin. Kun lisäksi oli runsaasti vaihtolampaita käytössä eivät lampaatkaan joutuneet koville vaikka lämmintä olikin. Treenisessiot oli pidettävä lyhyinä sillä koirat väsyivät helteessä tosi nopeasti. Väsynyt koira ei sitten jaksa ottaa vastaan oppeja, joten turha treenata liian pitkiä sessioita kerrallaan. Kevinillä on hieman erilainen tyyli lähestyä ihan samoja asioita kuin monet muut ulkomaalaiset ovat neuvoneet, mutta minulle hänen lähestymistapansa sopi tosi hyvin. Ihan samojen asioiden kanssa painittiin kuin aina ennenkin. Miten saada koira ottamaan vastaan paineen oikein, miten sinun pitää toimia saadaksesi koiran ymmärtämään mitä siltä halutaan jne. Viidessä päivässä koirat menivät suurin harppauksin eteenpäin ja perjantaina meitä olikin iso joukko onnellisia koiranohjaajia kiittelemässä vuolaasti Keviniä.

Lauantaina oli kisapäivä ja kisojen jälkeen oli sitten tarkoitus jatkaa rentoutumisen merkeissä. Kokeeseen oli ilmoitettu kaiken kaikkiaan reilu kaksikymmentä koiraa. Koska luvassa oli jälleen hellettä otimme käyttöön niin paljon lampaita, että niitä tarvitsi ottaa radalle vain yhden kerran. Koirien taso on parantunut koko ajan. Yhtään puremista ja jahtaamista ei nähty, muutama vähän keskeneräinen suoritus, jonka tuomari sitten keskeyttikin, sillä turha juoksuttaa lampaita, jos ei tulosta suorituksesta voi saada. Lampaat olivat radan jälkeen tyytyväisiä ja tuomarikin kehui moneen kertaan, että näin hyviin kisalampaisiin hän ei ole vielä koskaan urallaan törmännyt. Tämä luonnollisesti lämmitti mieltä oikein kovasti.

Piski ja Ville starttasivat kolmosluokassa. Kilpailu siellä ei kovin kummoista ollut sillä muita ei ollut uskaltaunut mukaan. Piski voitti ja Ville jäi ilman tulosta. Kakkosessa oli sitten jo enempi koiria ja yllätyksekseni Rita voitti. Ilmeisesti Rita on aikuistunut vihdoin ja alkanut kuunnella minua. En ole sitä lainkaan treenannut ja jakoakaan emme ole ottaneet ollenkaan. Mutta totesin vaan radalle mennessä, että enköhän mä jotain keksi sitten jos sinne asti päästään. Ja niin vaan saimme jaonkin tehtyä. Pisteitä siitä tosin ei kauheasti tullut ja syystä. Ykkösessä starttasi sitten Iita. Sijoitus taisi olla kahdeksas. Iitalla hirtti kaasu kiinni nostossa ja loppurata mentiinkin sitten aikamoista haipakkaa. Sain tehdä tosissani töitä, että likka pysyi aisoissa, mutta niin vaan Iitankin kanssa rata läpi. Pisteitä en edes kehtaa tässä sanoa. :)

Olimme jo viikolla suunnitelleet, että kisan jälkeen lämmitetään sauna, syödään hyvin ja seurustellaan raskaan kurssiviikon ja koepäivän jälkeen. No, se ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan muutaman itsekkään ja röyhkeän ihmisen vuoksi, joille valehteleminen on yhtä helppoa kuin normaali rupattelu. Pahoittelen, että heidän takiaan monen muun ihmisen ilta meni pilalle.

Sitten olikin vuorossa työviikko. Kiireisen työpäivän lomassa olen yrittänyt järjestellä Skotlannin reissua ja kyllä sitä vaan on aika paljon asioita, joita pitää yrittää muistaa ottaa huomioon. Yhtään ei tietty helpota, että ukkonen hajotti tietsikan adapterin ja uuden saaminen on ollut kiven takana. Tom Tom navigaattori temppuilee enkä meinaa saada sinne englannin karttoja ladattua. Sunnuntaina olis Piskillä kisat, treenata ei juur ehdi, joten taas vaihteeksi mennään koittamaan miten onnistuu treenaamatta.

Hienoja uutisiakin on tullut vaikka kuinka, mutta kaiken kiireen keskellä en ole ehtinyt niitä kirjaamaan ylös. Eli Piskin pennut ovat menestyneet hienosti kisarintamalla, kuten myös Ettan ja Ritan pennut. Hurjasti onnea kaikille ja vaikken jokaista ehkä kerkeä erikseen onnittelemaan niin kaikki tulokset on yhtä tärkeitä. Jatkakaa vaan samaa hienoa tahtia.

Pentu-uutisiakin vielä ihan tuoreeltaan. Piskin morsian Sairi sai tänään yhdeksän pentua. Mikäli sinua kiinnostaa paimenkoirasukuinen pentu niin otappa yhteyttä kasvattajaan Päivi Rantaan ja kysele pennuista. Päivin kotisivut löytyy täältä: Kennel Rajahiilen.