This is a glowing text

sunnuntaina, joulukuuta 16, 2012

Aika kulkee siivillä

Aika tosiaan kulkee sellaista vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä. Siispä lienee paikallaan vähän päivitellä tätä blogiakin. Olen unohtanut varmaan puolet siitä mitä on tapahtunut viimeisen päivityksen jälkeen, mutta eipä siitä kannata murhetta kantaa. Joulu on kuitenkin viikon päästä ja ihan kohta alkaa taas päivät pidetä. Kevät siis tulee vääjäämättä ja sitä tässä odotellaan innolla. Pitää vaan hoitaa tämä talvi tästä alta pois ihan ensiksi.

Iitan pentujen Luumun, Lakun ja Täplän kanssa olen pikku hiljaa aloittanut paimennustreenit. Ne ovat vielä kovin nuoria, joten ei kannata alkaa vielä mitään sen ihmeempää, kun poikien pitää olla henkisesti ensin oikealla tasolla, jotta pystyvät vastaamaan koulutukseen oikein. Ollaan kuitenkin sytytelty, haettu fiilistä lampaisiin ja opeteltu rauhoittumaan niiden lähellä. Myös erilliset maahanmeno ja luoksetulo treenit on aloitettu. Sillä ne ovat oleellisen tärkeitä taitoja, sitten kun kunnon treenaus alkaa. Kaikista pojista löytyy melkoisesti potkua. Ovat pelottomia lampaita kohtaan, tyyliä alkaa näkyä enempi ja enempi ja tuntuvat osaavan myös lukea lampaita ihmeen luontevasti. Toki kaikki ovat vielä liinassa (ja ovat siinä vielä pitkään), sillä haluan säilyttää täyden kontrollin joka hetki. Tuollaisia nuoria huligaaneja, kun ei kannata päästää pitämään omaa kivaa, sillä niiden on opittava tekemään yhteistyötä ihmisen kanssa.

On muutenkin ollut melkoisen mielenkiintoista seurata kolmen samanikäisen ja samasta pentueesta olevan nuoren koiran kasvua ja kehitystä. Välillä joku on selvästi edellä muita, kunnes tovin kuluttua toinen kiilaakin ohi. Yllättävän erilaisia ne ovat myös luonteeltaan. Lakun ollessa kaikkein kovapäisin (muistuttaa Ritaa) ja Täplä puolestaan kuuntelee parhaiten. Luumu on sieltä välistä, joskin juuri nyt Luumu tuntuu taas koko sakin parhaimmalta. No, kunhan kevät tulee ja päästään tosissaan treenaamaan niin sitten nähdään mihin mennään.

Marraskuussa, ennen lumien tuloa, ehdittiin pitämään Mustan Magian kennelpäivät. Mukavasti väkeä saapuikin paikalle ja oli kiva tavata teitä kaikkia. Harmi, ettei aika kaikille sopinut, mutta ens kerralla sitten paremmalla onnella. Olin vuokrannut Someron koirakerhon kerhomajan ja kentät, jotta saimme puuhailla mitä halusimme. Emme pitäneet mitään tehotreenipäivää vaan lähinnä otimme rennosti. Kävimme kävelyllä lähimetsässä, keittelimme kahvia ja kokeilimme vähän agilityesteiden hyppelemistä. Yritän löytää keväällä kalenterista tilaa, jotta voidaan pitää kennelin oma paimennuspäivä. Toivottavasti sellainen onnistuu.

Marraskuun puolenvälin tienoilla pidettiin sitten Piskin pentujen paimennuspäivä. Muutama Piskin lapsukainen saapui paikalle ja oli hienoa nähdä kuinka kaikista löytyi sitä sisäistä paimenkoiraa. Saimme hyvät treenit jokaiselle ja nyt on sitten vaan pakko odottaa kevättä ja sulaa maata, jos vaikka yritettäisiin ensi kesän aikana ehtiä muutama treeni tekemään, jotta jokainen sitten voi omalla tahollaan harjoitella lisää.

Ville puolestaan on käynyt Piiran käsittelyssä (Piira on siis eläinosteopaatti mm.). Pakko sanoa, että olipa tehokas käsittely. Vein ovesta sisään aivan kieron (selkärangastaan) koiran ja ulos käveli koira, jolla suora selkä ja vakaa askel. On tuo Piira vaan melkoisen taitava täti. Villen päällehän putosi syksyllä iso uuhi ja onni onnettomuudessa oli, että selkä ei mennyt poikki, mutta kyllähän sellainen tälli kuitenkin oman vaurionsa teki ja Villen selkä oli selkeästi huonossa kunnossa. Onneksi tosiaan sain Piiralta ajan ja pistin jonoon samantien uuden ajan, jotta saataisiin vielä toinenkin käsittely kohtuuajassa. Paimenkoirien omistajat eivät juurikaan (siis ihan tilalliset, en puhu nyt harrastajista) hyödynnä tätä hoitomuotoa, vaikka heidän koiransa olisivat kuinka huonossa kunnossa. Paimenkoira on kuitenkin tärkeä "työkalu", joka pitäisi huoltaa ihan siinä missä traktorit ja muutkin koneet. Särkynyt koira on usein paljon hankalampi hoidettava kuin särkynyt traktori. Varaosia kun ei niinvaan noihin koiriin saa.

Sitten syksyn huippu uutinen. Eli minulla on nyt ihan ikioma pieni paimenkoiranalku. Mirk saapui taloon joulukuun alussa. Mirkille on asetettu suuria toiveita ja saas nähdä miten minä niistä selviän. Useimpia tietty varmaan kiinnostaa kuulla mistä tällainen Mirk nyt sitten on tullut. Mirkin emä on Emma, joka on Bobbyn narttu. Emman isä on Bobbyn huippukoira Joe ja emä on nimeltään Mo (Mon ohjaaja on Ian Brownlie, joka voitti tänä vuonna Int.Supr. Chap toisella koirallaan Boredale Gus). Mo oli Skotlannin nationaleissa 2011 toinen ja Bobbyn Joe voitti. Eli varsin nimekästä sukua emän puolelta. Mirkin isä taas on Bobbyn tulevaisuuden lupaus Round Robin I'Jak. Jakin olen nähnyt ensimmäisen kerran, kun se tuli Bobbylle varsin vaikeana ongelmakoirana ja on ollut hienoa seurata kuinka tuosta "rumasta ankanpoikasesta" on kuoriutunut todella upea paimenkoira. Tyyliä, voimaa ja staminaa löytyy niin, että päätä huimaa. Saas nähdä mitä tästä pikku Mirkistä kasvaa. Tuleeko siitä sellainen tykki, että minulta loppuu taidot kesken vai löydetäänkö me yhteinen sävel ja saan siitä elämäni koiran. Mirkin sisaruksista kaksi matkasi Ahvenanmaalle, yksi asuu Skånessa, yksi meni Belgiaan ja yksi Bobbylle itselleen. Olen kyllä todella onnellinen, että sain mahdollisuuden olla yhden näistä pennuista omistaja.

Pistetäänpäs tähän loppuun vielä muutama kuva. Aurinko ei ole näyttäytynyt, joten kuvaaminen on ollut varsin vaisua, mutta muutaman kuvan olen saanut napsittua ja osan kuvista on ottanut Tanja (suurkiitos Tanjalle upeista kuvista).

Pikku Mirk uudessa kodissa

Mirk seuraavana päivänä Suomeen kotiutumisesta


Mirk ja luu

Näin Mirk katseli itsenäisyyspäivän linnanjuhlia


  Mirk päivänokosilla
zzzzzzz

Luumu pistää uuhen pakittamaan.
Kuvan otti: Tanja Vahtera