Perusrata, mikä ihmeen perusrata?

Jaa'a mitähän taas ajattelis tuosta SPKY:n perusradastakin. Sellainen vaaditaan molemmilta vanhemmilta, jotta pennut saa SPKY:n rekisteriin (kuten myös muita asioita, kuten lonkkat A tai B, silmät terveet). Meillä on suunnitelmissa astuttaa Iita seuraavaan juoksuun ja kaikki muut vaadittavat asiat on kunnossa pentujen SPKY:hyn rekisteröintejä varten, vain perusrata puuttuu. Keväällä sitä ei voinut vielä suorittaa, sillä Iita oli silloin vielä niin nuori ja vain muutamia treenejä takana ettei sillä harjoittelulla vielä perusratoja suoriteta. Nyt on sitten koko kesä ja syksy treenattu ja Iita alkais olla siinä mallissa, että vois yrittää sen perusradan suorittaa. Vaan eipä oikein onnistu millään. Lähin suorituspaikka, josta SPKY ilmoittaa julkisesti on meiltä 400 km päässä. Juuri parhaillaan on parikin perusratakoetta käynnissä meiltä mukavan matkan päässä, mutta niihinpäs ei olekaan asiaa.

Meilläpäin, kun peruratoja ei pääse niin vaan suorittamaan. Perusratoja pidetään salaa eikä niistä kerrota julkisesti missään. Tieto leviää puskaradion kautta ja vain kaverit ja kaverin kaverit saavat asiasta kuulla. Kuulumalla oikeaan sisäpiiriporukkaan saa paikan ihan helposti ja paikkoja jaetaan myös koirille, joita ei edes tulla jalostukseen käyttämään. Sen sijaan, kun et kuulu sisäpiiriporukkaan ei paikkaa perusradalle heltiä millään. Ei edes niin, että keräät kokoon porukan ja yrität saada tuomarit. Silloin ei sitten löydy aikaa tuomareilta. Meillähän voisi noita perusratoja suorittaa vaikka viikottain, jos tuomareita saisi, mutta kun sitä ei voi suorittaa omilla lampailla niin ei sekään onnistu. Ihme touhua, jos ihan suoraan sanotaan. Niinpä nyt näyttää sitten siltä, että koska Iitalle ei sitä paikkaa perusradalle saa niin jää sitten Iitan pennut rekisteröimättä SPKY rekkariin. Onneksi sentään Kennelliiton rekkariin pennut saa. Aika hassu tilanne, kun kyseessä on aidot työkoiravanhemmat, mutta niiden pentuja ei saa työkoirarekisteriin.

Ei tykkää tällasesta toiminnasta. Yhdistyksen kuuluisi palvella kaikkia jäseniään tasavertaisesti, mutta nyt tilanne on se, että tämä ei valitettavasti toteudu. Koska on ilmeistä, että perusratoja on vaikea päästä suorittamaan ja jopa tilanne on se, että ne vähäisetkin paikat jaetaan hyvä veli periaatteella on korkea aika saada joku muutos tähän toimintamalliin! Toivottavasti SPKY:n hallitus suhtautuu tähän ongelmaan riittävällä vakavuudella ja tekee asialle jotain, sillä näin ei voi jatkua.

Edit (3.11.2010): Entistä idioottimaisemmaksi koko tämän kuvion tekee se, että meiltä 5 min ajomatkan päässä ajettiin perusratoja minulta visusti salassa eli Iita ei mahtunut sinne mukaan. Nyt sitten pitäisi ajaa yli 400 km, jotta pääsee perusrataa suorittamaan ja sekin samaan aikaan kuin meillä on täällä kiireisiä töitä ettei mihinkään pääse. Tämä on sitä niin sanottua reilua meininkiä täällä meidän kulmilla. No, onneksi sain AK:lta puhelun ja hän pyrkii järjestämään asian. ISO KIITOS SIITÄ!

Bobby Dalzielin kurssi



Piski mönkkärin kyydissä ja Iita maassa



Aiemmin kirjoittelin jo Bobbyn ekasta kurssipäivästä sekä tuomarikoulutuksesta ja kisoista. Nyt sitten takaisin varsinaisen kurssin pariin, joka jatkui maanantaina 18.10. ja siitä sitten viisi päivää täyttä opiskelua aamusta iltaan. Alkuperäinen tarkoitus oli, että kurssilaisia on kuusi, mutta koska halukkaita tulijoita oli niin hurjan paljon niin päätin venyttää hommaa niin, että seitsemän osallistujaa per päivä päästi mukaan. Tosin käytin omaa "etuosto-oikeutta" ja kaksi kurssipaikkaa otin itselle. Piski ja Iita osallistuivat siten joka päivä ja saivat kumpikin kaksi pitkää treeniä per päivä.

Piskin kanssa tosiaan olin päättänyt paneutua kuljetuksen eli poispäinajon opetteluun. Piskihän vie hyvin lampaita, mutta pysähtyy helposti ja menee maahan, jos pitää liikuttaa tahmeita lampaita. Lisäksi Piskillä on välillä vähän turhan vauhdikkaat vasen ja oikea siirtymiset ja tämä puolestaan saa lampaat hermostumaan ja siten kuljetus muuttuu helposti mutkitteluksi. Niinpä paneuduimme asiaan huolella. Ensin Piski sai opetella kulkemaan lampaiden perässä pysähtymättä. Kuljimme pitkin peltoa ristiin rastiin ja Piski sai vain seurata lampaita. Suunnalla ei ollut niin väliä. Parin kerran jälkeen homma alkoi näyttää tosi hienolta. Sitten lisättiin tähän tarvittaessa "time" käsky, jota käytettiin myös flänkeillä. Piski oppi tietyllä äänensävyllä annetulla käskyllä flankkaamaan rauhallisesti, säilyttäen etäisyyden lampaisiin oikeana koko kaaren ajan. Vau, miten homma alkoi näyttää hienolta. Muutama päivä ja Piskin kuljetukset alkoi näyttää todella tyylikkäiltä. Niinpä loppuviikosta siirryttiin sitten jakoharjoituksiin ja harjoittelemaan hakukaaria niin, että voin niissäkin säädellä koiran vauhtia siten kuin haluan. Bobby neuvoi miten kannattaa jakaa ja miten käyttää koiraa jaossa. Kylläpäs alkoi jaotkin mennä hienosti vaikka Piski on ennenkin kyllä ollut hyvä jakamaan, mutta nyt on sitten entistä parempi. Myös singleä treenattiin ja sekin sujui mukavasti.

Iitalla oli ikävästi valeraskaus ja se oli vähän herkällä päällä. Niinpä keskityimme siihen, että Iita ei kääntyisi liian herkästi katsomaan minuun päin vaan veisi lampaita päättäväisesti eteenpäin. Iita on siitä hyvä, että se ei pelkää pätkääkään lampaita ja vaikka olisi kuinka raskaita lampaita se saa ne aina liikkeelle. Iita yksinkertaisesti vaan kävelee vaikka päin lammasta, jos ei muu auta. Viidessä päivässä Iitasta tuli ihan uusi koira ja vau, miten hienosti se nyt menee. Kyllä Bobby vaan on taitava lukemaan erilaisia koiria ja neuvomaan miten minkäkin kanssa edetä.

Kurssilla mukana olivat myös Tanja Jalliksen kanssa, Mia jakoi vuoronsa Spice ja Sunin kesken, Joski taas osallistui Taunon ja Myyn kanssa, Minnalla oli Irkku sekä pennut Vis ja Vei (menikököhän nimet oikein). Lisäksi muutaman päivän oli mukana Anne-Maria tosi makeen pennun kanssa (mikä hitsi sen nimi oli, en nyt muista) ja Mico Göstan kanssa. Kaikki koirat menivät huikeasti eteenpäin. Oli tosi hienoa nähdä miten erilaisia pentuja sytytettiin ja vietiin eteenpäin. Anne-Marian pentu esim. sytytettiin keskiviikkona, torstaina treenattiin jo isolla pellolla lampaiden ympäri kiertämistä ja poispäinajoa, perjantaina homma jatkui ja vaikeutui ja pentu opetteli jo hakukaaren alkeitakin. Kaikki tämä kolmessa päivässä, mutta niin se vaan sujuu, kun on huippuopettaja puikoissa. Tanjan Jallis opetteli menemään maahan pillikäskyllä (oppi kerrasta), oppi laumanjaon ja "look backin". Jallis on kuulema niin hyvä, että on lähitulevaisuudessa mukana EM-kisoissa. En yhtään ihmettele sitä, sillä niin hienolta Jalliksen meno näytti. Minnan Irkun aikana olin useimmiten ruokaa laittamassa, joten en oikein tiedä mitä kaikkea Irkun kanssa tehtiin. Pennut ainakin meni hienosti. Mian koirien meno näytti myös hienolta. Spice sai rutkasti puhtia menoonsa ja Sun puolestaan sai korvat eli alkoi kuunnella mitä Mia sille sanoo.

Kaiken kaikkiaan huippuhieno kurssi ja nyt sitten odotellaan vuosi, jotta seuraavan kerran päästään leireilemään samoissa merkeissä (tosin ens kesänä tää likka lähtee Skotlantiin ja ottaa Tanjan ja Jalliksen mukaan).

Tanjan ottamia hienoja kuvia löytyy tästä linkistä: Bobbyn kurssi 2010 Bobbyn kurssi 2010
.


Iita




Piski




Piski jaossa

  

Tanja, Bobby ja Jallis





Tapahtumia niin, että päätä huimaa

Saanen esitellä Piski
SBCAK:n ensimmäinen paimennuskokeiden Mestari
sekä Nuorten Koirien Mestari vuodelta 2010

.
Viimeisen reilun viikon aikana on ollut niin paljon ohjelmaa, että heikompaa huimaisi. Viikko sitten alkoi meillä paimennuskurssi, jonne olimme saaneet kouluttajaksi huipputaitavan ja mukavaakin mukavamman Bobby Dalzielin. Joten ei ole mikään ihme, että kurssia oli odotettu kuin kuuta nousevaksi.

Perjantaina aamulla ajoin pimeässä ja syksyn ensimmäisten liukkaiden kelien vallitessa Naantaliin Bobbya vastaan. Laiva saapui ajallaan satamaan ja sitten vaan odottamaan Toyota Hiluxin ilmestymistä rekkajonon keskeltä. Sieltä tuttu auto saapui ja tervehdykset vaihdettuamme autojen nokat kohti Kiikalaa. Liukkaudesta ja Turun aamuruuhkasta huolimatta saavuimme perille turvallisesti ja ajoissa. Ehdimme juoda kupit kahvia ennenkuin ensimmäiset kurssilaiset alkoivat saapua paikalle. Perjantaille olin ottanut kuusi osallistujaa, jotta ehtisimme treenata kaikki koirat kunnolla.

Ei muuta kuin lampaat pellolle ja hommiin. Ei voi kuin ihmetellä kuinka täydellä sydämellä ja 100% keskittymisellä Bobby jaksoi meitä neuvoa. Päivällä pidettiin puolen tunnin tauko ja taas hommiin. Joka ikisellä treenisessiolla treenattiin jokin asia niin perusteellisesti kuin ikinä voi ja yhden koiran treeniin meni helposti puolesta tunnista lähes tuntiin. Kaikille osallistujille oli varattu kaksi suoritusvuoroa, jotka sai tehdä yhden ja saman koiran kanssa tai jos halusi, sai ottaa toisen vuoron toisella koiralla ja toisen toisella. Itse olin varannut kurssilta kaksi koirapaikkaa ja kurssikoiriksi otin Piskin ja Iitan. Eli kumpikin pääsi kaksi kertaa lampaille päivän aikana. Siten koiraa kohti tuli päivän aikana tunnista kahteen tuntiin treeniaikaa. Siinä ajassa jo tuloksiakin tulee ja kun vielä kouluttaja on alansa huippuja niin eteneminen oli tosi huikeaa. Olin asettanut viikon tavoitteeksi kuljetuksen harjoittelun (poispäinajo) ja sitä aioin nyt hinkata oikein tosissani. Perjantain aikana Piski sai oppia kulkemaan lampaiden perässä pehmeästi ja päättäväisesti. Mikä muutos koko koiran työskentelyyn vain kahden treenikerran jälkeen. Iitalla on hieman hankala vaihe menossa ja paneuduttiin sen kanssa myös kuljetuksiin. Hyvin meni opit Iitallekin perille ja päivän jälkeen oli tosi hyvä mieli molempien koiruuksien osalta.

Lauantaina sitten pihaan tuli uutta porukkaa, kun tarkoituksena oli pitää tuomareiden jatkokoulutuspäivät. Kun porukka alkoi olla koossa suuntasimme suoraan pellolle. Osallistujien koirat saivat toimia mallikoirina. Ajettiin ratoja, jotka kuvattiin videolle ja jotka jokainen tuomari vielä arvosteli omalle lomakkeelle. Lopuksi vielä otettiin rata, jonka Bobby arvosteli ääneen ja saimme käsityksen hänen tyylistään arvostella paimennuskokeita. Bobby kommentoi myös aiempia suorituksia heti suoritusten jälkeen ja vilkasta keskustelua käytiin eri syistä antaa pisteitä. Kun materiaalia oli kasassa riittävästi, suuntasimme sisälle, jossa kävimme sitten uudelleen läpi ratoja katsoen niitä videolta. Ainakin itse sain tosi hyviä vinkkejä arvosteluun ja aionkin käyttää niitä jatkossa hyväksi. Vilkas keskustelu jatkui pitkään ja jossain välissä napattiin lammaskeittoa, jottei ihan nälkään kuoltaisi. Bobby selitti kärsivällisesti ja huolella arvosteluun liittyviä asioita ja me tietty kuuntelimme kiinnostuneina.

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa paimennuskoe, jossa tuomarina toimi Bobby Dalziel. Järjestimme SBCAK:n ensimmäisen mestaruuskokeen, joka kuitenkin pidettiin nyt ensimmäisellä kerralla epävirallisena. Näin päästään kokeilemaan mestaruuskisasääntöjä ja helpompi korjata niitä, jos kisan kuluessa osoittautuu, että joku sääntöön liittyvä asia ei oikein toimi. Varsinainen mestaruus käytiin kolmosluokassa ja siellä oli osallistujia viisi. Enemmänkin olisi mahtunut mukaan, mutta ehkä ensi vuonna sitten. Kuinka ollakaan mestariksi nousi Piski pistein 81,5 (oli muuten ensimmäinen Piskin III-luokan kisa) ja toiseksi hienosti Ville, pistein 72,5. Kolmanneksi sitten hienosti Micon Gösta pistein 62,5. Lampaat olivat keväällä syntyneitä karitsoita, joita ei ole paljoa paimennettu pienissä ryhmissä. Pistivätkin sitten oikein kunnolla koirat koetukselle eikä ihan helpolla päästy siellä tolpallakaan, jossa lampaita pidettiin kisaaville koirille. Taisi siellä joku ryhmä päättää, että poistuvat varikolle oli edessä sitten ihan kuka tahansa. Sellaista se on noiden nuorten huligaanien kanssa, mutta onneksi suurin osa lampaista sentään käyttäytyi ihan siivosti.

Nuorten koirien mestaruus oli koirille, jotka täyttävät kuluvana vuonna korkeintaan kolme vuotta. Kisa käytiin kakkosluokan säännöin ja mukaan oli uskaltautunut kaksi koiraa. Eli mitään veristä kisaa ei tarvinnut mestaruudesta käydä ja lopulta voiton vei Piski pistein 86,5. Toiseksi hienosti Tauno pistein 65. Eli Piskistä leivottiin sekä SBCAK:n epävirallinen paimennusmestari että nuortenkoirien mestari 2010. Jee, hyvä Piski.

Koska mestaruuskisoihin tuli yhteensä vain seitsemän osallistujaa päätettiin jakaa loput jäljelle jäävät paikat mestaruuskisojen ulkopuolella kisaaville koirakoille. Eli nyt oli hyvä tilaisuus saada ulkomaisen tuomarin arvostelu koiralleen ja päästä samalla aitoon kisatunnelmaan, kun rata ja kaikki muut puitteet olivat samat kuin virallisessakin kisassa. Mestaruuskisojen ulkopuolella oli kaksi luokkaa eli II ja I. Kakkosessa osallistujia vain yksi, jonka suoritus oli retired ja ykkösluokassa sitten 11 osallistujaa. Ykkösluokan voitti yllättäen Rita pistein 73 ja Ahvenanmaalaiset vieraamme Berit ja Lena tulivat koirillaan Lad ja Hedene Rose Nan toiseksi ja kolmanneksi. Iitakin osallistui ja sai kokoon peräti 54 pistettä, sijoituksen ollessa kuudes. Iitalla oli yllättäen ongelmia hakukaarelle lähdössä ja siitä lopulta vain 1 piste. Oli valitettavan kallis vírhe, mutta toisaalta hyvä, että näin kävi niin sain heti seuraavana päivänä kurssilla Iitalle hyvät neuvot ja nyt mennään taas upeaa hakukaarta. Ritan tulos oli kyllä yllätys. En ole juurikaan treenannut sen kanssa. Kunhan otin tarhasta mukaan kisaan, kun kerran vapaita paikkoja oli.

Eli starttasin koirillani viisi kertaa ja ei yhtään hullumpi lopputulos. Piski voitti kaksi luokkaa ja oli siten Mestari ja Nuorten koirien Mestari. Ville toinen kolmosluokassa. Rita voitti ykkösluokan ja Iitakin sai tuloksen. Hyvä mun tytöt ja pojat!

Maanantaina alkoi sitten varsinainen paimennuskurssi ihan täydellä teolla. Aamulla yhdeksäksi pellolle ja sitten tauotonta treeniä aina pimeäntuloon asti. Kirjoitelen siitä sitten pikkasen myöhemmin, joten jatkoa tähän seuraa. Sillä aikaa voi vaikka kurkkia vähän Tanja Vahteran ottamia kurssikuvia.

Kurssikuvia

Mustan Magian Kennelpäivät

Sunnuntaina 3.10. pidettiin Somerolla Mustan Magian kasvattien kennelpäivät. Ei ole helppo löytää aktiivisten ihmisten kalentereista päivää joka sopisi kaikille, joten moni joutui valitettavasti jäämään pois päällekkäisten menojen takia. Harmi, sillä olis ollu tosi kiva nähdä kaikkia muitakin. No, onneksi kuitenkin paikalle pääsi ihan mukava joukko koiruuksia ohjaajineen.

Päivä meni vauhdilla. Sain käyttöömme Someron koirakerhon kentän ja majat mikä olikin ihan älyttömän loistava juttu. Suuret kiitokset Someron koirakerholle tästä mahdollisuudesta. Upeissa puitteissa oli mukava viettää kennelpäivää. Aika tosiaan meni siivillä. Aamulla aloitettiin kahvittelulla ja uudet ihmiset pääsivät tutustumaan "vanhaan kalustoon". Ihan kommelluksitta ei matka Somerolle sujunut sillä Pasin ja Riikan auto hyytyi juuri ennen kuin he olivat perillä. Onneksi Audin palvelu pelaa ja saivat nopeasti tilalle laina-auton, kun Audi matkasi jonnekin korjattavaksi.

Aloitimme päivän esineruudulla. Oli tosi upeeta treenata sitä, kun ruutuun oli kävelymatka. Pasi jäi rakentamaan siksi aikaa agilityrataa, kun me tarvoimme metsään. Intoa ja puhtia ei koirilta puuttunut. Hienosti kaikki tekivät sen mitä osasivat ja ihan ensikertalaisetkin olivat heti juonessa mukana. Niin se vaan puhdasverisistä paimenkoiristakin löytyi moniosaamista, kun Spot ja Iita sekä Rita olivat ekaa kertaa esineitä etsimässä ja heti homma sujui. Esine-etsinnän jälkeen lähdettiin kaffelle ja loputkin osallistujat saapuivat paikalle.

Sitten olikin vuorossa agility. Itse en siitä mitään ymmärrä, joten pyysin Seija Vahteraa vieraaksemme opettamaan meille agilityn saloja. Kiitos Seijalle, että hän uhrasi osan sunnuntaipäivästään meille. Seija on tosi mukava ja kannustava kouluttaja, jonka opissa on mukava olla. Taisi yksi sun toinen saada agilitykärpäsen pureman ja toisaalta vanhat konkarit Skippy ja Kaapo menivät rataa sellasella vauhdilla että mun oli pakko välillä kurkkia sormien välistä, että selviikö ne edes ehjinä koko radasta.

Ahkera agilitaaminen saikin kehitettyä meille hyvän nälän ja taas mentiin syömään. Tarjoamiset tuotiin nyyttäriperiaatteella ja tarjolla olikin vaikka mitä herkkuja. Kiitos teille kaikille vaivannäöstä. Näin ei kenenkään tarvinnut viettää keittiössä aikaansa vaan kaikki saivat osallistua tähän järkkäämispuoleenkin. Ruokailun jälkeen taas kentälle ja nyt oli vuorossa tottelevaisuus. Pian tarkan ja armottoman tarkkailun alla jokainen vuorollaan teki jotain osa-aluetta ja sai Pialta tosi hyviä neuvoja miten liikettä kannattaa hioa vieläkin paremmaksi. Minun silmään suoritukset näytti hienoilta ja hymyilin varmaan suu korvissa, kun katselin miten innokkaasti koirat tekivät pyydettyjä asioita ja miten huolella ohjaajat niitä ohjasivat. Tosi iso kiitos Pia!

Tässä vaiheessa alkoi hämärä uhkaavasti lähestyä. Osa porukasta meni jo siivoamaan mökkiä, kun joutuivat lähtemään sitten kotiin, mutta Skippyn ja Vilhon kanssa piti vielä päästä koittamaan henkilöetsintää. Emme ehtineet mitään pitkää rataa tekemään, mutta tarkoitus olikin vain nähdä missä vaiheessa kumpikin on. Koirilla oli hyvä maalimiesmotivaatio ja halu etsiä. Sain vain tyytyväisenä katsella, kuinka hyvää työtä koiruuksien kanssa on tehty.

Hienoja lapsia ovat Etta ja Rita saaneet aikaan ja voiko enää ihanampia omistajia toivoa kuin koirilla on. Kiitos kaikille kennelpäivän onnistumisesta ja ensi vuonna voisi tosiaan miettiä, jos pidettäisiin kaksipäiväinen tapahtuma niin ehdittäisiin sitten paimentamaankin.

Tässä vielä muutama kuva

Ettan pentu Skippy

Ettan pentu Spot

Ettan pentu Tex

Ritan pentu Zack

Ritan pentu Kaapo

Ritan pentu Vilho