Vihdoinkin auringonpaistetta

Huh, että on pitänyt kiirettä viimepäivinä. Töitä on tullut tehdyksi niin ettei oikein mitään muuta ole pystynyt ajattelemaan. Perjaintaina pakersin jonnekin klo 19 asti ja sitten homma valmis, ohjelmat sammuksiin ja kone kiinni. Viikonloppu alkoi vihdoinkin.

Lauantaina oli tiedossa aktiivista toimintaa, kun lunastimme Tapion kanssa Elinan ja Mikon perheen lahjoittaman joululahjan. Ensin söimme oikein maukkaan päivällisen, ankkaa, lohkoperunoita, hyvää salaattia ja uunivihanneksia ym. Jälkiruuaksi vielä mustikka Pannakotta (olikohan tämä oikea nimi?). Pelkästään tämä olisi jo riittänyt vallan mainiosti joululahjaksi, mutta tämä oli vasta alkua. :) Hetken sulattelun jälkeen matka jatkui kohti yllätyskohdetta, joka olikin sitten hohtokeilaus. Olen keilannut viimeksi joskus kouluaikoina ja Tapio ei vissiin koskaan aiemmin. Hyvin homma kuitenkin sujui ja keilailu on kyllä varsin mukava harrastus (jos olis aikaa sille). Keilaamasta sitten jatkettiin matkaa. Seuraava kohde oli Turku ja siellä Ispoinen ja Ispoisten avantouinti. En olekaan aiemmin käynyt tuolla paikassa ja oli mielenkiintoista nähdä uusi avantouintipaikka, vaikka totuuden nimissä täytyy tunnustaa, että minua ei avantoon saa. Tapio, Elina ja Mikko pulahtivat sinne moneen otteeseen ja kaiken huipuksi Väinökin uskaltautui kastautumaan oikein kunnolla ekaa kertaa ikinä. Helmin kanssa tyydyimme katselemaan, kun muut dippailivat itseään jääkylmään veteen. Saunassa oli paljon väkeä ja löylyt olivat kyllä tosi hyvät ja kosteat. Sitten olikin jo aika lähteä kohti kotia. Kotona olikin melkoisen raukea ja rento fiilis kaiken hemmottelun jälkeen. Valtavasti kiitoksia aivan älyttömän upeasta joululahjasta!

Sunnuntaina sitten pääsin vihdoista viimein auringonpaisteessa ulos koirien kanssa. Tanja ja Eeva ystävällisesti ottivat tälläsen tädin matkaan ja pääsin kokeilemaan kuvaamistakin ja sain arvokkaita neuvoja Tanjalta mihin säätää mitäkin nappia. Hyviä kuvia tuli napsittua, mutta paljon on vielä opittavaa. Tässä muutama otos tältä päivältä ja lisää löytyy osoitteesta: kuvat 30.1.2011.

Hyvä, hyvä, hyvä Piskin lapset

Sain ihania uutisia. Piskin lapsista Käämi ja Saana ovat käyneet toko-kokeissa. Käämille hienosti alokasluokan ykköstulos ensimmäisessä tokokokeessaan pistein 191 ja sijoitus toinen. Saanalle myös ykköstulos avoimesta luokasta, pistein 176, sijoitusta en valitettavasti tiedä.

Hurjan paljon onnea Tiia ja Suvi upeista suorituksista Käämin ja Saanan kanssa!

Tässä vielä kuva toisesta päivän sankarista eli Käämistä. Kuvan otti Käämin omistaja Tiia Katajamäki. Kiitos, että sain laittaa kuvan tänne.

Sitten vielä terveystuloksia eli Piskin pojalla Myytin Myrskyn Ratsulla alias Myrskyllä on lonkat A/A ja kyynärpäät 0/0. Onnittelut terveestä lapsesta.

Hiljaiseloa näin talven keskellä

Nyt vietetään hiljaista aikaa, kun ei ole oikein mitään sen kummempia äksönejä juuri nyt tiedossa. Mitä nyt huomenna lähden kanakurssi II:lle ja siitä sitten raporttia myöhemmin.

Lampaat kasvattelee mahojaan vielä jonkun aikaa ja helmikuun lopussa sitten pitäis alkaa tapahtua. Harmi, että poikiminen sattuu juuri samaan aikaan, kun mulla on töissä ihan älyttömän kiirettä niin en voi ottaa lomaa auttaakseni kotona. Autan sitten iltaisin sen minkä kerkiän ja onneksi Tanja tulee meille töihin muutamaksi viikoksi niin on siinä suhteessa asiat hyvällä mallilla.

Koirat ovat viettäneet myös talvilepoa. Vähän on ulkoiltu ja harrastettu hankijumppaa, mutta sitäkin aika vähäisessä määrin. Paimennusharjoitukset on nyt tauolla, sillä ainoat paikat missä pystyy nyt treenaamaan on auratuilla teillä ja sellasta edes takaisin kulkemista ei viitsi alkaa tekemään. Ehtii sitä sitten kesällä treenata niin paljon kuin sielu sietää. Tietty, jos olis oikein reipas vois alkaa aurata peltoa, mutta suoraan sanottuna, en viitsi. Niinpä sitten tuleekin tehtyä kaikkea muuta sellaista mitä ei sitten kesällä taas ehdi ja halua tehdä. Käsitöitä on kiva tehdä näin talviaikaan ja kaikenlaista tossua, hattua yms. sellaista on tullut tehtyä. Yhden käsityöliikkeen loppuunmyynnistä ostin ihanaa norjalaista lankaa, josta taidan tehdä villapaidan.

Minähän aina hehkutan, että en uskalla mennä pimeällä lenkille koirien kanssa, kun pelkään susia. Vaikka se onkin suurimmaksi osaksi vaan leikkiä niin on siinä ihan pienen pieni ripaus tottakin. Oikeasti pimeällä ei ole kiva lenkkeillä, varsinkaan yksin. Koirilla on kyllä hienot valopannat ja ne näkyvät kauas. Tästä mun susipelosta ja jostain muustakin vitsailimme Bobbyn kanssa ja hän lopulta näki mielessään kuvan, jossa minä ratsastan hevosella vartioimassa lampaita ja homma menee vielä niin, että hevosella ei ole suitsia eikä satulaa ja minulla on toisessa kädessä pyssy ja toisessa suklaata. Suklaa tietty, ettei energia lopu kesken raskaan työrupeaman. Mepä keksittiin Tanjan kanssa, että otetaan Bobbylle kuva siitä, että näin todellakin täällä tehdään. Mutta pikkunen ongelma oli se, että en kyllä uskalla istua pellolla hevosen selässä ilman satulaa ja suitsia, vaikka toki pehmeään lumeen tippuminen ei satu läheskään yhtä paljon kuin kovaan maahan mätkähtäminen. Niinpä otimme kuvan tallin sisällä, käytävällä. Kotona sitten vähän askartelin kuvankäsittelyohjelman Gimpin kanssa ja vaihdoin kuvaan toisen taustan. Aika hauska tekele siitä tulikin. Laitoin sen facebookiin ja taisi joku jopa uskoakin, että olen tosiaan istuskellut ulkona hevosen selässä ilman satulaa ja suitsia, pyssy kädessä. Hihihihi, mutta täytyy sanoa, että hauskaa kyllä oli suunnitella ja toteuttaa tämä kepponen. :)