Hiljaiseloa näin talven keskellä

Nyt vietetään hiljaista aikaa, kun ei ole oikein mitään sen kummempia äksönejä juuri nyt tiedossa. Mitä nyt huomenna lähden kanakurssi II:lle ja siitä sitten raporttia myöhemmin.

Lampaat kasvattelee mahojaan vielä jonkun aikaa ja helmikuun lopussa sitten pitäis alkaa tapahtua. Harmi, että poikiminen sattuu juuri samaan aikaan, kun mulla on töissä ihan älyttömän kiirettä niin en voi ottaa lomaa auttaakseni kotona. Autan sitten iltaisin sen minkä kerkiän ja onneksi Tanja tulee meille töihin muutamaksi viikoksi niin on siinä suhteessa asiat hyvällä mallilla.

Koirat ovat viettäneet myös talvilepoa. Vähän on ulkoiltu ja harrastettu hankijumppaa, mutta sitäkin aika vähäisessä määrin. Paimennusharjoitukset on nyt tauolla, sillä ainoat paikat missä pystyy nyt treenaamaan on auratuilla teillä ja sellasta edes takaisin kulkemista ei viitsi alkaa tekemään. Ehtii sitä sitten kesällä treenata niin paljon kuin sielu sietää. Tietty, jos olis oikein reipas vois alkaa aurata peltoa, mutta suoraan sanottuna, en viitsi. Niinpä sitten tuleekin tehtyä kaikkea muuta sellaista mitä ei sitten kesällä taas ehdi ja halua tehdä. Käsitöitä on kiva tehdä näin talviaikaan ja kaikenlaista tossua, hattua yms. sellaista on tullut tehtyä. Yhden käsityöliikkeen loppuunmyynnistä ostin ihanaa norjalaista lankaa, josta taidan tehdä villapaidan.

Minähän aina hehkutan, että en uskalla mennä pimeällä lenkille koirien kanssa, kun pelkään susia. Vaikka se onkin suurimmaksi osaksi vaan leikkiä niin on siinä ihan pienen pieni ripaus tottakin. Oikeasti pimeällä ei ole kiva lenkkeillä, varsinkaan yksin. Koirilla on kyllä hienot valopannat ja ne näkyvät kauas. Tästä mun susipelosta ja jostain muustakin vitsailimme Bobbyn kanssa ja hän lopulta näki mielessään kuvan, jossa minä ratsastan hevosella vartioimassa lampaita ja homma menee vielä niin, että hevosella ei ole suitsia eikä satulaa ja minulla on toisessa kädessä pyssy ja toisessa suklaata. Suklaa tietty, ettei energia lopu kesken raskaan työrupeaman. Mepä keksittiin Tanjan kanssa, että otetaan Bobbylle kuva siitä, että näin todellakin täällä tehdään. Mutta pikkunen ongelma oli se, että en kyllä uskalla istua pellolla hevosen selässä ilman satulaa ja suitsia, vaikka toki pehmeään lumeen tippuminen ei satu läheskään yhtä paljon kuin kovaan maahan mätkähtäminen. Niinpä otimme kuvan tallin sisällä, käytävällä. Kotona sitten vähän askartelin kuvankäsittelyohjelman Gimpin kanssa ja vaihdoin kuvaan toisen taustan. Aika hauska tekele siitä tulikin. Laitoin sen facebookiin ja taisi joku jopa uskoakin, että olen tosiaan istuskellut ulkona hevosen selässä ilman satulaa ja suitsia, pyssy kädessä. Hihihihi, mutta täytyy sanoa, että hauskaa kyllä oli suunnitella ja toteuttaa tämä kepponen. :)