Ritan pentu vapaana!

Nyt olis loistopentu vapaana, sillä yksi pennunottaja päätti sittenkin pitäytyä entisessä rodussaan, eikä näin ollen vielä tässä vaiheessa otakaan bordercollieta. Eli jos urospentu kiinnostaa ja sinulla on tarjota pennulle aktiivinen koti otappa yhteyttä. sähköposti: paivi(.)nietosvaara(ät)luukku(.)com (poista osoitteesta sulut ja vaihda ät @-merkkiin). Puh. 050-5274491.

Pentuja ja lammashommia

Tänään tulivat Pia ja Johanna käymään. Pia katsomaan pentuja ja Johanna samalle asialle sekä ottamaan kuvia pennuista ja paimentamaan Lucan ja Gemin kanssa. Pian Merlin pääsi myös koittamaan paimentamista. Gem oli eka kertaa meillä sitten Ruotsin kurssin, jossa kouluttajana oli Jonas Gustafsson. Hienosti oli Gem mennyt eteenpäin kurssin ansiosta ja meno näyttää koko ajan vaan paremmalta. Otimme harjoituslampaiksi kuusi keväällistä karitsaa, joita ei ole aiemmin paimennettu pienessä ryhmässä. Teppo opetti ne ensin, jotta osasivat kulkea oikein ja sen jälkeen pääsi Gem sitten koittamaan. Oli tosiaan mukava nähdä kuinka hienosti Gem pärjäsi. Luca paimensi myös hieman eikä sekään hassummalta näyttänyt. Pia kokeili Merlinin kanssa ja Merlin alkoi tosi nopeasti, pienen avustuksen jälkeen, kiertämään laumaa ja pysähtyi käskystä tasapainopisteeseen. Ei hassumpaa.

Iltapäivä sitten punnittiin Tapion kanssa karitsoita ja otin Villen tekemään oikeita töitä. Häkissä Ville toimi tosi hienosti. Oli rauhallinen ja päättäväinen. Jaksoi hyvin odottaa sisällä häkissä, vaikka karitsat kävivät sitä tuon tuosta ihmettelemässä ja kun taas tarvittiin toimintaa oli Ville heti valmiina hommiin. Hyvä päivä Villelle.

Pennut joutuivat olemaan aamupäivän sisällä, kun ulkona sataa ripotteli. Iltapäivällä pääsivät sitten kunnolla ulos, kun sade lakkasi ja aurinko alkoi taas lämmittää. Johanna otti tosi paljon upeita kuvia pennuista. Tässä pikku pojan tervehdys teille kaikille



Lisää Johanna ottamia kuvia voi käydä kurkkimassa hänen albumissaan. Kiitos taas Johanna, että saan laittaa kuvat näytille.

Pia napsi myös paljon hienoja kuvia pennuista. Tässä linkki hänen kuva-albuumiinsa. Kiitos Pia kuvista.

Pennut nauttii

Aivan kertakaikkisen ihana Juhannus takana. Täällä Kiikalassa aurinko on paistanut ja lämmintä on piisannut. Pennut ovat olleet ulkona aamusta iltaan ja nukkuvat onnellisina pihanurmikolla heräten välillä syömään ja telmimään. Kyllä on mukava, kun pennut ovat tässä iässä kesällä. Saavat riekkua pitävällä alustalla ja motoriikka kehittyy hyvin. Samalla näkevät paljon kaikenlaista ja tottuvat maatilan ääniin.

Ettan masu pyöristyy nopeaa tahtia. Muutaman päivän päästä on matokuurin vuoro ja aloitetaan vähän tuhdimman ruuan syönti. Etta (niinkuin Ritakin) saa syödä Royal Caninin Starter muonaa. Samaa muonaa saavat sitten pennutkin, kun siirtyvät kiinteään ruokaan.

Tässä taas muutamia kuvia pentusista.







Tässä viimeisessä kuvassa on pikku uros (kuvassa selin), joka on kumman värinen. Näyttää tietyssä valossa ja tietystä kulmasta katsoen ruskealta, mutta arvoitukseksi jää mikä tulee olemaan lopullinen väri.

Hyvää Juhannusta

Oikein hyvää Juhannusta kaikille!



Ritan pennut voivat hyvin. Kiinteän ruuan syönti sujuu hyvin. Varsinaisia porsaita nuo edelleen ovat. Päivä päivältä alkaa vauhti lisääntyä ja meteli ja räyhäys sisarusten kesken tulee sitä myötä koko ajan rajummaksi. Kovin tasaisia ovat edelleen kaikki luonteeltaan, joten niistä ei osaa yhtään sanoa kenestä tulee mitäkin. Ensi viikolla näkee sitten jo enempi.

Tässä vielä muutama kuva näin Juhannuksen iloksi. Ensin pennut ruokailemassa:



Sitten yleiskuva meidän pihasta



Ja lopuksi kuva treeniaitauksesta, jossa treenataan nuorten koirien kanssa

Lisää pentuja tulossa

Etta kävi tänä aamuna ultrassa ja vahvat epäilykset varmistuivat todeksi. Masussa näkyi ainakin viisi pentua. Sydämet sykkivät ja heiluttelivat siellä jalkojaan. Toisessa sarvessa näkyi neljä ja toisessa yksi. Enempää ei pystynyt näkemään siitä toisesta, kun virtsarakko oli tai joku muu esti koko ajan näkyvyyden. Pentuja voi siis olla tulossa enemmänkin. Pidetään peukkuja, että lopputiineys menee hyvin.

Pikku Pinde on poissa

Surukseni täytyy kertoa, että suklaanruskea Pikku Pinde on poissa. Osasin odottaa tätä, sillä Pinde kasvoi koko ajan huomattavasti hitaammin kuin veljensä. Velipoikien painaessa lähes 2 kg, painoi Pikku Pinde vain vajaan kilon. Jotain siis oli vialla. Pinde pärjäsi vielä, kun söi pelkkää emon maitoa, mutta kiinteää ruokaa se ei pystynytkään hyödyntämään. Ensimmäinen kiinteän ruuan ateria meni hienosti ja Pinde söi yhtä ahneesti kuin veljensä. Sen jälkeen se alkoi nopeasti mennä huonommaksi ja eilen, kaikista tehohoitoyrityksistä huolimatta, oli vaan pakko antaa periksi ja lopettaa Pinden kärsimykset.

Pinde:

Maalausviikonloppu ja Ritan sulho Jock kisoissa

Tämä viikonloppu meni maalauksen merkeissä. Veljeni tyttö, Rosa, tuli meille hommiin, eli maalaamaan piha-aitausta. Edellisestä maalauksesta oli jo kulunut tovi ja nyt halusin, että saadaan aita taas komeaksi. Joten Rosa aloitti urakan perjantaina. Välillä käytiin Kotikoskella, jossa Rosa sai ratsastaa Eeva-suomenhevosella. Hienosti Rosa sai Eevan toimimaan.

Sovitiinkin, että lauantain maalausurakan jälkeen Rosa menee taas ratsastamaan ja pitää vielä tunnin Kotikosken tytöille. Sillä aikaa minä näytin pentusia Pialle, joka on varannut itselleen pennuista yhden. Pennut voivat edelleen paksusti. Eilen syötiin eka kertaa oikein kunnolla kiinteää ruokaa ja hyvin maistui. Osa ruuasta oli tietty tassuissa ja osa maassa, mutta kyllä suuri osa meni oikeaan osoitteeseenkin, ainakin masujen pyöreydestä päätellen. Lisäksi pennut saivat matolääkkeen. Hyvin meni sekin alas.

Sunnuntaina sitten jatkettiin aidan maalausta ja saatiin apuun Rosan äiti Pirjo ja sisko Fanni. Teimmekin töitä oikein urakalla ja saimme aidan kokonaan maalattua. Siitä tuli hieno. Sen jälkeen taas Kotikoskelle ratsastamaan. Rosa ja Fanni menivät ensin ja ratsastivatkin tosi hienosti. Sen jälkeen olikin ratsastusopetuksen vuoro ja Maikku joutui Rosan ja Fannin tarkan silmän alle. Hienosti meni Maikkukin. Me vanhemmat pidettiin sadetta kuistilla kahvia ja kakkua syöden. Etta oli myös mukana ja se on aivan selvästi kantava. Varmistuu vielä ensi viikon keskiviikkona, jolloin Etta menee ultraan. Maha kuitenkin on selvästi pyöristynyt eikä kyse ole mistään valeraskaudesta. Hienoa!

Tänään pennut ulkoilivat ensimmäisen kerran. Tuntuivat viihtyvän ulkona ja Ritakin yritti niitä parhaansa mukaan leikittää. Ensimmäinen ulkoilu oli vain 10 minuuttia, mutta nopeasti ne ulkoiluhetket tästä pitenee. Kiinteä ruoka meni myös tänään vauhdilla ja lopulta ruokalautasen ympärillä tuhisi onnellinen pyöreävatsaisten pentujen joukko.

Ritan sulho ja Ritan hienojen pentujen isä, loistava koira, Jock on ollut tänään ja eilen paimennuskisoissa hienolla menestyksellä. Lauantaina sijoitus oli kovassa seurassa 3. pistein 80 (haku 47). Sunnuntaina sijoitus parani entisestään ja Jock voitti kisat hienosti pistein 87 (haku 46). Haun maksimipisteet on 50, joten ei voi kuin todeta, että Jockilla on tosiaan luontainen ja upea haku. SVaKin tuloksiin pääset tästä linkistä.

Tässä vielä muutama Pian ottamaan hieno kuva. Kiitos Pia, että sain laittaa kuvat esille. Ensin pentu päiväunilla:



Sitten pari paimennuskuvaa Villestä:

Pentukuvia

Yleisön pyynnöstä vähän pentukuvia. Eli otettiin kuvat jokaisesta pennusta. Elisa tuli pitelemään pentuja ja minä räpsin kuvia.

Naiset ensin, eli Pinde:



Sitten isoin kaikista, työnimi "mustapää":



Sitten oikeastaan yhtä iso kuin veljensä edellä, työnimeltään "kolmio":



Seuraava on sitten työnimeltään "leveä viiru":



Viimeisenä työnimeltään "pikkupoika", joka ei kyllä enää ole mikään pikkupoika:



Pennut voivat oikein hyvin. Eilen ja tänään on maisteltu vähän jauhelihaa. Hyvin maistui. Osaavat jos pissiä ilman äiteen apua ja pikkusen jo kinataankin sisarusten kesken. Aivan mainioita pakkauksia kaiken kaikkiaan.

Paimennusnäytöstä ja pässin kiinniottoa

Varsin kiireinen päivä taas. Aamulla punnittiin kaikki karitsat ja puolenpäivän jälkeen menin Villen kanssa näyttämään paimennusta eräänlaisille kyläpäiville (en muista mikä päivän virallinen nimi oli). Villen kanssa näytin, miten koiraa ohjataan pillin kanssa ja Kari Kotikoski puolestaan näytti Mirkin kanssa miten koira toimii suullisten käskyjen kanssa. Näytimme paimennusta useaan kertaan, mutta hyvin lyhyinä pätkinä, sillä kuuma ja paahtava aurinko aikaansai sen ettemme halunneet turhaan juoksuttaa koiria ja lampaita. 5-10 minuuttia ja sitten 20 minuutin huilitauko.

Tänään oli taas Matin päivä. Olen antanut sille uuden lempinimen, joka on Super Matti. Kävi nimittäin niin, että viime yönä naapurin koira piti vähän hauskaa meidän siitospässien laitumella, sillä seurauksella, että yksi siitospässi oli koiran jahtaamisen takia häipynyt aitauksesta. Koska naapurit eivät löytäneet karannutta pässiä, lähdin Matin kanssa hommiin.

Osasin suunnilleen arvata millä suunnalla pässi voisi olla ja tietty
alue oli sellaista hirveää pöheikköä, joka laski jyrkästi jokeen. Oli
melkosen hankala liikkua siellä (varsinkin muutama viikko sitten
venähtäneen nilkan kanssa). Matti sen sijaan nautti taas ajasta
kahdestaan mun kanssa. Kävi kerran joessakin uimassa, ei päässyt
takaisin samalle puolelle rantaa missä minä olin, kun ranta oli niin
jyrkkä, mutta aikansa uutta paikkaa etsittyään löysi sitten takas
samalle puolelle.

Mentiin ristiin rastiin etsittävää aluetta (tai siis sellaisessa serpentiini muodossa). Yhdessä kohtaa Matti lähti kohti naapurin taloa, jossa tuo lammasta jahdannut koira asui ja kutsuin tietty Mattia takasin ettei syntyis tappelua siellä olevien uroskoirien kanssa. Matti tuli, mutta heti kun sai mut näkyviin pysähtyi katsomaan sellaisella Lassie ilmeellä, että nyt kyllä muija seuraat minua. Sen verta olen oppinut Mattia lukemaan, että lähdin tietty heti Matin perään. Kannatti. Matti vei mut tiheän kuusen juurelle, jonka oksien kätköissä pässi lymysi. En ikinä olis löytänyt sitä ilman koiraa. Sitten seuraavaan ongelmaan. Miten napata kiinni yli satakiloinen siitospässi, jossa on voimaa vaikka kuinka ja paljon. Sain kuin ihmeen kaupalla paimensauvan sen kaulaan, mutta voimat ei riittäneet pysäyttämään sitä ja niin pässi jyräs tiehensä. Matille "älä päästä" käsky ja Mattihan hoiti osuutensa täysillä. Se on kyllä uskomaton. Ei väistä pätkääkään ja oikein tosissaan tekee töitä, jotta saadaan lammas kiinni. Yhden kerran olin jo aika lähellä saamassa pässin kiinni, mutta sepä sukelsi mun jalkojen välistä ja minä rähmälleen sen selän päälle, persus menosuuntaan ja sitten mentiin vauhdilla. Putosin tietty kyydistä vähän matkan kuluttua, mutta voin arvata, että tilanne oli niin hupaisa, että jos joku olis nähny olis kuollu nauruun (meinasin nimittäin itsekin kuolla nauruun :))). Lopulta onnistuin saamaan pässin kiinni ja sain sille riimun päähän.

Sitten alkoihin mielenkiintoinen matka ryteiköstä kohti tietä. Minä vedin ja Matti näykkäs aina sopivasti takakintuista niin, että pässi loikkas eteenpäin. Tuon loikan aikana sitten ohjataan lammas oikeaan suuntaan. Sitten kun päästään tielle, päästetään talutusnaru mahdollisimman pitkäksi ja kuljetaan koiran kanssa lampaan takana ohjaten sitä paimensauvan avulla kulkemaan oikeaan suuntaan. Paimensauvalla aina napautetaan sille puolen kylkeä tai päätä mitä puolta halutaan elukan väistävän.

Sain sitten lopulta pässin takas aitaukseen. Oli puremahaavoja kaulassa, kaikissa jaloissa ja hännänpää oli purtu poikki. Pistin kaikkiin haavoihin Terramyciniä ja vielä Coopersekt Spot On niskaan. Eiköhän tuo tuosta sitten tule taas kuntoon, kun mitään suuria haavoja ei kuitenkaan ollut.

Joten tämän urotyön jälkeen meillä on nyt sitten Super Matti.

Matti teki taas urotyön

Kiirettä on ollut jälleen kerran. Aamupäivä meni lampaita kuskatessa ja samalla reissulla hain uuden kännykän. Edellinen nimittäin hajos eilen, kun keritsin lampaita. Pistin puhelimen älykkäästi aitatolpan päälle keritsemisen ajaksi ja kuinka ollakkaan puhelin tietty putos suoraan kiven päälle ja meni kappaleiksi. Oli kauheata olla puoli vuorokautta puhelinmotissa, mutta onneksi se on nyt ohi.

Matti puolestaan kunnostautui jälleen kerran kadonneen lampaan etsimisessä ja kiinniottamisessa. Yksi Kiikalalainen perhe oli ottanut pari kesälammasta ja kuinka ollakkaan toinen niistä karkasi samantien, kun niitä oltiin ottamassa autosta ulos. Perhe oli etsiskellyt lammasta ensin aikansa, tuloksetta. Joku oli sitten neuvonut soittamaan meille ja tottahan toki lähdin Matin kanssa lammasta etsimään. Tuoreita jälkiä ei ollut, sillä lammas oli kadonnut jo eilen, joten etsimme haravointitekniikalla. Kiertelin metsässä sellaista serpentiinimäistä reittiä ja Matti sai juoksennella vapaana. Mattihan on sellainen, että kun se saa hajun, se alkaa selvittämään mistä haju tulee. Pari kertaa luulin jo, että lammas löytyi, mutta toisella kertaa Matti haistoi lammen (Matti on himouimari) ja tottahan siinä lammessa piti sitten vähän uida ja pitää hauskaa. Toisella kertaa Matti vei minut puissa roikkuvien peuran päiden luokse. Ei niin hauska löytö. Aikamme metsää haravoitua, Matti sitten paikansi lampaan. Sitten vaan käsky "älä päästä", joka tarkoittaa, että tee mitä tahansa, kunhan et päästä lammasta karkuun. Siinä sitä sitten mentiin ees taas. Matti toi aina lampaan mulle, mutta lammas tietty juoksi täysin minusta ohi juuri sen verta kaukaa etten saanut kopattua sitä paimensauvalla. Lopulta Matti ajoi lampaan sellaiseen metsässä olevaan mutaojaan. Tarras etujalasta kiinni ja piti paikallaan, kunnes ehdin itse paikalle. Pienen painiottelun jälkeen sain lampaalle (joka oli muuten pässi) riimun päähän ja kotimatka pääsi alkamaan. Erinäisten neuvottelujen jälkeen, mikä on oikea suunta, suostui lammas lopulta kulkemaan sinne minne minä ja Matti sen ohjasimme eli uuteen kotiinsa. Näin päättyi onnellisesti lampaan karkumatka ja Matti sai ansaittua ihailua osakseen.

Ritan pennut voi hyvin. Ritalta tulee maitoa niin hyvin, että kasvu on huikeaa. Kävely alkaa jo sujua melkoisen hyvin, myös niiltä kolmelta isolta punkerolta, jotka näyttää lähinnä syöttöporsailta. Parilla pojalla on jo silmätkin vähän auenneet. Haukkumista ja ulvomista harjoitellaan tietty päivittäin.

Tässäpä vielä pari kuvaa:

Ainut tyttö, Pinde



Pikku pojalla silmät on jo hieman raollaan



Kameraan tuijottavalta pojalta aukesivat silmät ensimmäisenä

Kävelyharjoituksia

Nyt on sitten alkaneet pentujen kävelyharjoitukset. Etenkin Ritan ilmaantuessa pentulaatikkoon on niin kiire syömään, että kiireisimmät ovat huomanneet pääsevänsä kävelemällä nopeammin perille kuin ryömimällä. Pikku poika menee jo aika hienosti. Isommat punkerot kellahtelee nurin suunnilleen samalla, kun irrottavat yhden jalan maasta. Aika haukan näköistä menoa.

Silmät on vielä kiinni, mutta eiköhän ne muutaman päivän sisällä aukea. Selvästi eivät vielä kuulekaan mitään, kun eivät välitä korvan juuressa pauhaavasta imurista yhtään mitään. Ensi viikolla pitäisi tapahtua paljon kehitystä ja kohtahan aloitetaan kiinteän ruuan syöminenkin.

Etta voi hyvin. Siitä ei kyllä millään pysty näkemään onko tiine vai ei. Pitää vaan kärsivällisesti odottaa juhannusviikolle, jotta päästään ultraan.

Pennut ja Villen veli Mirk

Pennut voivat edelleen hyvin. Elämä pentulaatikossa on rauhoittunut ja vuorokausi jaksottuu syömisen ja nukkumisen kesken. Vatsat pullollaan pentuset nukkuvat tyytyväisinä ja tuhisevat ihanasti. Rita syöttää niitä ahkerasti ja putsaa myös hyvin. Kun Rita ilmestyy laatikkoon alkaa melkoinen kuhina. Vaikkei pennuilla vielä ole silmät auki eivätkä ne kuule niin erehtymättä ne suunnistavat kohti maitobaaria. Pikkutyttö on reipastunut ihan silmissä. Tänä aamunakin se jo melkein meni juoksujalkaa syömään, kun muut pullerot raahasivat isoa ruhoaan ryömien kohti maitobaaria. Keveydestä on etua :)

Villen veli Mirk oli eilen, sunnuntaina, Ruotsissa kilpailemassa VP-luokassa. Tuloksena hienosti Gk VallH Pr titteli pistein 86 ja sijoitus peräti neljäs. Tuomari oli kovasti kehunut Mirkin ja Karin menoa, joten tästä parista varmasti kuullaan vielä lisää. Isot onnentoivotukset teille Kari ja Mirk! Nyt ovat kaikki Villen pentueen sisarukset suorittaneet paimennukseen perusradan hyväksytysti. Tosi hieno saavutus.

Ritan pennut kasvaa

Pennut voivat oikein hyvin. Ritalla oli runsaiden jälkeisten syönnin takia aikamoinen ripuli, mutta onneksi sekin on nyt rauhoittunut. Samalla elämä pentulaatikossakin rauhoittui, kun Ritan ei tarvitse koko ajan juosta pihan perällä likistämässä ripulikakkoja.

Kolme isoa poikaa kasvaa ihan hillitöntä vauhtia. Isoin poika kasvoi vuorokaudessa 67g, joka on tosi paljon. Ei tartteis ihan tota tahtia painoa lisätä. Ainakin emolta tulee maitoa ja se on hyvä se.

Napsasin muutaman kuvan niistä pentusista, jotka suostuivat pysymään paikallaan. Piti odottaa, että saivat ensin mahan täyteen ruokaa ja sitten äkkiä kuvia napsimaan.

Ensimmäinen kuva on tyttöpennusta Pinde (ilman salamaa):



Sitten tällä hetkellä isoin poika (kuva ilman salamaa):



Sitten toiseksi suurin pentu, joka myös superahne (kuva salaman kanssa):



Sitten napsin pari kuvaa (salaman kanssa) pikkupojasta, joka näyttää muuttuvan pikku hiljaa ruskeammaksi ja ruskeammaksi. Salama tuo ruskeaa väriä vähän enemmän esille, kuin mitä väri luonnossa on. Yritän jossain vaiheessa saada otettua kuvan ilman salamaa, jolloin näkyy paremmin todellinen väri:





Tässä viimeisessä kuvassa väri on lähimpänä sitä mitä se luonnossa on juuri nyt.

Aika jännä, että tulee tällaisia värejä. Tosin Ritan isähän on ruskea ja Ritallakin on jaloissa ja suupielissä mustia ja ruskeita karvoja sekaisin. Ilmeisesti sitten Jock kantaa myös ruskeaa väriä, kun kerran nämä värit esille tulevat.

Mielenkiintoista, mutta oikeasti kaikkein tärkeintä olis tietty se, että pennuista kasvaisi oikein hyvin koiria niihin tehtäviin, joihin niitä on tarkoitus kouluttaa. Ainakin nyt pennut näyttävät oikein energisiltä ja pontevilta. Mustapää uros suorastaan kiukuttelee, kun ei pääse tarpeeksi nopeasti tissille ja motkottaa siitäkin, kun tissistä ei mukamas tule tarpeeksi nopeasti maitoa. Aikamoinen päällepäsmäri ja "kaikki minulle heti tässä ja nyt" -tyyppi. :)