Paimennusnäytöstä ja pässin kiinniottoa

Varsin kiireinen päivä taas. Aamulla punnittiin kaikki karitsat ja puolenpäivän jälkeen menin Villen kanssa näyttämään paimennusta eräänlaisille kyläpäiville (en muista mikä päivän virallinen nimi oli). Villen kanssa näytin, miten koiraa ohjataan pillin kanssa ja Kari Kotikoski puolestaan näytti Mirkin kanssa miten koira toimii suullisten käskyjen kanssa. Näytimme paimennusta useaan kertaan, mutta hyvin lyhyinä pätkinä, sillä kuuma ja paahtava aurinko aikaansai sen ettemme halunneet turhaan juoksuttaa koiria ja lampaita. 5-10 minuuttia ja sitten 20 minuutin huilitauko.

Tänään oli taas Matin päivä. Olen antanut sille uuden lempinimen, joka on Super Matti. Kävi nimittäin niin, että viime yönä naapurin koira piti vähän hauskaa meidän siitospässien laitumella, sillä seurauksella, että yksi siitospässi oli koiran jahtaamisen takia häipynyt aitauksesta. Koska naapurit eivät löytäneet karannutta pässiä, lähdin Matin kanssa hommiin.

Osasin suunnilleen arvata millä suunnalla pässi voisi olla ja tietty
alue oli sellaista hirveää pöheikköä, joka laski jyrkästi jokeen. Oli
melkosen hankala liikkua siellä (varsinkin muutama viikko sitten
venähtäneen nilkan kanssa). Matti sen sijaan nautti taas ajasta
kahdestaan mun kanssa. Kävi kerran joessakin uimassa, ei päässyt
takaisin samalle puolelle rantaa missä minä olin, kun ranta oli niin
jyrkkä, mutta aikansa uutta paikkaa etsittyään löysi sitten takas
samalle puolelle.

Mentiin ristiin rastiin etsittävää aluetta (tai siis sellaisessa serpentiini muodossa). Yhdessä kohtaa Matti lähti kohti naapurin taloa, jossa tuo lammasta jahdannut koira asui ja kutsuin tietty Mattia takasin ettei syntyis tappelua siellä olevien uroskoirien kanssa. Matti tuli, mutta heti kun sai mut näkyviin pysähtyi katsomaan sellaisella Lassie ilmeellä, että nyt kyllä muija seuraat minua. Sen verta olen oppinut Mattia lukemaan, että lähdin tietty heti Matin perään. Kannatti. Matti vei mut tiheän kuusen juurelle, jonka oksien kätköissä pässi lymysi. En ikinä olis löytänyt sitä ilman koiraa. Sitten seuraavaan ongelmaan. Miten napata kiinni yli satakiloinen siitospässi, jossa on voimaa vaikka kuinka ja paljon. Sain kuin ihmeen kaupalla paimensauvan sen kaulaan, mutta voimat ei riittäneet pysäyttämään sitä ja niin pässi jyräs tiehensä. Matille "älä päästä" käsky ja Mattihan hoiti osuutensa täysillä. Se on kyllä uskomaton. Ei väistä pätkääkään ja oikein tosissaan tekee töitä, jotta saadaan lammas kiinni. Yhden kerran olin jo aika lähellä saamassa pässin kiinni, mutta sepä sukelsi mun jalkojen välistä ja minä rähmälleen sen selän päälle, persus menosuuntaan ja sitten mentiin vauhdilla. Putosin tietty kyydistä vähän matkan kuluttua, mutta voin arvata, että tilanne oli niin hupaisa, että jos joku olis nähny olis kuollu nauruun (meinasin nimittäin itsekin kuolla nauruun :))). Lopulta onnistuin saamaan pässin kiinni ja sain sille riimun päähän.

Sitten alkoihin mielenkiintoinen matka ryteiköstä kohti tietä. Minä vedin ja Matti näykkäs aina sopivasti takakintuista niin, että pässi loikkas eteenpäin. Tuon loikan aikana sitten ohjataan lammas oikeaan suuntaan. Sitten kun päästään tielle, päästetään talutusnaru mahdollisimman pitkäksi ja kuljetaan koiran kanssa lampaan takana ohjaten sitä paimensauvan avulla kulkemaan oikeaan suuntaan. Paimensauvalla aina napautetaan sille puolen kylkeä tai päätä mitä puolta halutaan elukan väistävän.

Sain sitten lopulta pässin takas aitaukseen. Oli puremahaavoja kaulassa, kaikissa jaloissa ja hännänpää oli purtu poikki. Pistin kaikkiin haavoihin Terramyciniä ja vielä Coopersekt Spot On niskaan. Eiköhän tuo tuosta sitten tule taas kuntoon, kun mitään suuria haavoja ei kuitenkaan ollut.

Joten tämän urotyön jälkeen meillä on nyt sitten Super Matti.