Jag tävlade med Piski och Ville i vallning. Lördagen gick inte så bra, jag bröt med Ville och blev diskad med Piski. Fåren var inte dom lättaste, men om hunden fungerade bra borde man ha kunnat köra hela banan. På Söndagen gick allt bättre. Ville och Piski var i IK-1 och Ville vann, Piski var andra.
Nyt on sitten kesän ekat paimennuskisat takana. Perjantaina ajelin Somerolle Klossnerien tilalle katsomaan SPKY:n tuomarikoulutusta ja perusratojen ajoa. Samalla pellolla ja samoilla lampailla olisi sitten kisat lauantaina ja sunnuntaina.
Perusrataa oli yrittämässä kuusi koiraa. Lampaat olivat melkoisen villejä ahvenanmaan lampaita, jotka olivat lähtöisin Katja Sikalta ja ne oli tuotu Klossnerien tilalle muutama päivä ennen viikonlopun tapahtumaa. Niitä oli paimenneltu pienissä ryhmissä jonkun verran, mutta perusradalle ne olivat aivan liian villejä ja vauhdikkaita. Yksikään koira, kuudesta koirasta, ei saanut pidettyä lampaita radalla, joten tuloksia ei saatu aikaiseksi. Toiseen yritykseen vaihtuivat sitten lampaat. Ne olivat edelleen samaa rotua, mutta niitä oli käytetty niin paljon kurssilampaina, että ne eivät enää soveltuneet perusratalampaiksi. Toisella kierroksella Nilla kuitenkin halusi koittaa uudelleen niitä villejä ja koska kyseessä on taitava ohjaaja ja koira, onnistui homma sitten lopulta. Nilla olikin sitten ainoa, joka koirallaan sai perusradan läpi.
Oli hyvä olla katsomassa noita perusratoja, sillä kaikki turha jännitys kaikkosi seuraavien päivien kisoista. Lauantaina oli SPKY kisat ja siellä kaikki kolme luokkaa. Kisoihin oli pakko ottaa ne paljon paimennuskäytössä olleet lampaat kaikkiin kolmeen luokkaan (alunpitäen ylimmässä luokassa piti olla ne villimmät versiot) ja niiden liikuttaminen vaati koiralta paljon voimaa sekä samalla hyvää lampaiden käsittelytaitoa, sillä uuhet yrittivät mitä ihmeellisimmillä tavoilla karata varikolle. Välillä ne juoksivat varikkokoirista ja ihmisistä yli, hyppivät takaisin aitojen yli varikolle, josta ne taas raahattiin radalle. Lauantain kolmosluokka ajettiin neljällä kesyllä lampaalla. Tiesin, että rata on Villelle vaikea, sillä Villen suurin puute on juurikin määrätietoinen puskeminen laiskoja lampaita eteenpäin. Hakukaari oli hyvä, nosto erittäin hidas, kuljetus ohjaajalle samoin ja matkalla tolpalta ekoille kuljetusporteille meno muuttui entistä hitaammaksi, jolloin päätin keskeyttää, sillä hommasta ei vaan tullut mitään.
Piski starttasi kakkosluokassa. Piskiltä osasin odottaa parempaa suoritusta, sillä Piskissä on sellaista vauhtia, jolla nuo lampaat sai hyvin liikkuumaan. Eniten pelkäsinkin sitä, että Piski hermostuttaa ne niin etteivät pysy kasassa. Rata ajettiin kolmella lampaalla. Hakukaari oli hyvä (erittäin vauhdikas niinkuin Piskillä aina). Nosto maltillinen, mutta ei ihan täsmälleen oikeaan suuntaan. Kuljetus ohjaajalle muuten hyvä, mutta ei tullut ihan linjaa pitkin. Triangelissa lähdin ekalla kuljetuksella melkein heti mukaan sillä lampaat olivat sen verta vekkuleita, että olivat jo aiemmilta koirilta karanneet niin monta kertaa, että päätin mennä varman päälle. Tuo ratkaisu osoittautui oikeaksi, sillä sain hyvin ohjattua Piskiä, niin että lampaat eivät yrityksistään huolimatta päässeet koiralta karkuun. Päästiin jakoympyrään, jossa jakaminen oli lievästi sanoen hankalaa. Lampaat eivät välittäneet tuon taivaallista ohjaajan heilumisista ja kepinheilutuksista, joten rako piti saada toisella tapaa aikaan. Sain kuin sainkin raon aikaiseksi ja Piskin väliin, mutta sitten lähti se yksi lammas karkuun, jota Piski ei vahtinut ja ennenkuin sain Piskin jättämään ne toiset ja lähtemään sen täysillä varikolle kiitävän lampaan perään, oli se karkaava lammas ehtinyt liian pitkälle. Eli meidän suoritus loppui siihen ja tuloksena disk. Mutta olin tosi tyytyväinen Piskin suoritukseen. Toimi ihanan hyvin vaikeilla lampailla ja mikä parasta otti mun käskyt hienosti vastaan.
Lauantaina oli mukana myös paljon sukulaisia (siis koirasukulaisia). Villen pentu Jack tuli kolmosluokassa toiseksi, häviten vain pisteen Annikan toiselle koiralle Lukelle. Onnittelut Annika Paarviolle hienosta kaksoisvoitosta. Villen täysveli Mirk tuli neljänneksi tosi hienolla suorituksella. Onnittelut Kari Kotikoskelle hyvästä suorituksesta. Kakkosluokasta vain yksi koira pääsi radan loppuun, joten onnittelut Marika Klossnerille ja Zagalille kakkosluokan voitosta. Ykkösluokan voitti Nilla Salonen Ukon kanssa. Rauhallinen ja varma suoritus, jota katseli oikein ilolla. Onnea Nilla. Ettan pentu Vissla tuli viidenneksi Carola Lundqvistin ohjaamana. Meno oli rauhallista ja tasapainoista. Onnea Carola. Matin pentu Numa, Riitta Jantunen-Korrin ohjaamana oli puolestaan kuudes. Onnittelut Riitta.
Sunnuntaina oli sitten sama kisapaikka, samat lampaat, mutta nyt oli kyseessä Kennelliiton kisa luokissa II ja I, luokka kolme kisattiin SPKY säännöin. Muistin, että olin ilmoittanut kisaan vain Piskin ja meinasin ottaa Matin mukaan kisaturistiksi. Onneksi vielä lähtiessä tsekkasin varmuuden vuoksi netistä, että ketä kisaan olin ilmoittanut. Joo, Villenkin olin näköjään ilmoittanut mukaan. Ei muuta kuin Matti pois autosta ja Ville tilalle. Äkkiä vielä etsimään Villen koekortti ja muut paperit. Onneksi paimennuskisoissa tota rekvisiittaa ei tarvita paljon. Kunhan pillin ja koirat muistaa (sekä ne paperit tietty). Kennelliiton kisoissa Villellä on kisaoikeus II-luokkaan ja Piskillä III-luokkaan, mutta koska voin vielä Piskin kanssa ajaa kakkosluokkaa, jatkoin siinä, jotta saan Piskille kisakokemusta. Erinäisten peruutusten ja koirien loukkaantumisten vuoksi II-luokan osanottajamäärä putosi yhdeksästä neljään. Eli osallistujia olivat Piski ja Ville sekä Kotikoskien Pimu ja Mirk. Nyt Ville toimi hyvin ja sitä selvästi auttoi se, että pystyin itse kävelemään mukana triangelissa. Lampaat olivat niitä kesyjä, jotka kylläkin yrittivät mitä erilaisimmilla tempuilla karata koirilta varikolle ja toisaalta joiden jakaminen oli lähes mahdotonta eikä häkitystäkään niin vaan tehty, kun lampaat liimautuivat ohjaajaan siinä porttiaukolla. Rata ajettiin kolmella lampaalla. Ville suoritui jaosta ekalla yrittämällä samoin kuin häkityksestäkin, joista molemmista täydet kympit.
Piski teki myös hienon radan. Otti taas hienosti kaikki mun käskyt ja jos kuski olis vähän taitavampi ja kokeneempi kisaaja paimennuskisoissa niin käskyjen ajoitus olis ehkä menny pikkasen paremmin ja sitä kautta niitä turhia pistemenetyksiäkään ei olis tullu niin paljoa. Koira nimittäin teki kaiken juuri niinkuin sitä ohjasin. Jako onnistui myös Piskiltä hienosti, tosin eka yritys missattiin. Häkkiin lampaat menivät myös pienen pysäyksen jälkeen. Vähänkö olin iloinen poikien radan jälkeen. Molemmat selvittivät koko radan läpi ja vielä hyvin pistein, kun ottaa huomioon lampaiden haasteellisuuden. Niimpä sitten sijoituksetkin olivat hyviä. Ville voitti ja Piski oli toinen. Tärkeintä ei tietenkään ole voitto vaan murskavoitto! Villen pisteet 78 ja Piskin 71. Kummallekin PAIM2-koulutustunnus, joten menolippu kolmosluokkaan on tienattu (tosin Piski tienas sen jo viime vuonna).
Sitten alkoikin I-luokka, jossa oli paljon mielenkiintoisia koiria starttaamassa. Itse istuskelin tuomariauton vieressä ja tein puuttuvia koearvosteluja, jotta voin alkaa oikeasti arvostelemaan paimennuskokeissa. Sainkin tehtyä arvosteluja niin paljon, että yhtä enää puuttuu ja sitten tämä täti alkaa jakamaan pisteitä muillekin.
Sen verran vielä, että Annika Paarvio nappas myös sunnuntain SPKY kisojen kolmosluokassa tuplavoiton, joten ei voi muuta kuin hattua nostaa ja syvään kumartaa. Kun homman osaa, niin silloin sen vaan osaa. Onnea Annika.
Tuloksia löytyy näistä linkeistä:
Paimenkoirayhdistyksen kisojen tulokset
SKL kisojen tulokset
Piski vauhdissa (kuva Sirpa Saari)
Matin pentu Numa (kuva Sirpa Saari)
Ettan pentu Vissla (kuva Sirpa Saari)
