This is a glowing text

keskiviikkona, marraskuuta 09, 2011

Nyt nopeaa toimintaa!

Eli tämän syksyn viimeinen karitsaerä on teurastettu ja ruhot toimitettu leikkaamoon. Nyt jos tuli sellainen olo, että hei pitää saada karitsaa (se pääsiäinenkin viuluineen ei enää ole kaukana) niin nopeaa toimintaa. Otin nimittäin varuiksi muutaman ylimääräisen karitsanpuolikkaan itselle, jotta mattimyöhäsetkin pääsee tilaamaan tätä herkkua. Eli tarjolla on lihabokseja, joissa on puolikas karitsa. Boksin paino siinä 10 kg molemmin puolin. Boksissa on viulu, lapa, kyljykset ja niskakiekkoja, muut ns. leikkolihat tilasin nyt ensi kertaa jauhelihana, kaikki vacuumiin pakattuna ja valmiita suoraan pakastettavaksi. Koska otimme ensimmäisen kerran jauhelihaakin en osaa tässä nyt sanoa mikä on lopullinen kilohinta boksille, sillä se selviää, kun saamme boxit ja pääsemme laskemaan boxille kilohinnan.

Jos kuitenkin innostuit tilaamaan karitsaa kannattaa käydä täyttämässä tilauslomake samantien, sillä näitä bokseja on tarjolla vain rajoitettu määrä. Lomake löytyy täältä.

tiistaina, marraskuuta 08, 2011

Tässä linkki hienoon blogikirjoitukseen, joka ihan kaikkien kannattaa lukea: 10 ikävää tosiasiaa, joiden hyväksymisestä on hyötyä.

Ja tässä katkelma tuosta tekstistä. Loput voit lukea avattuasi ylläolevan linkin.

"1. Aina löytyy niitä, jotka eivät pidä sinusta

On turha yrittää olla kaikkea kaikille. Siinä ei tule onnistumaan, vaikka yrittäisi kuinka kovasti tahansa. Et voi olla kaikkien ystävä, varsinkaan silloin, kun yrität tehdä mitä tahansa näkyvämpää.

Aina löytyy niitä, jotka ovat kanssasi eri mieltä, niitä, jotka eivät halua sinun onnistuvan. Jos kuuntelisit heitä, et tulisi ikinä saamaan aikaan yhtään mitään. On äärimmäisen rajoittavaa välittää liikaa siitä, mitä muut sanovat tai ajattelevat. Keskity siihen, minkä itse tunnet oikeaksi. Sinun omat mielipiteesi ja tekosi ovat ratkaisevia, eivät muiden."

sunnuntaina, marraskuuta 06, 2011

Ihanan lämmintä

Aivan uskomattoman upea marraskuun alku. Lämpötila ulkona on käsittämättömän korkea. Päiväsaikaan on ollu +6 - +11 astetta lämmintä ja vuosi sitten tähän aikaan oli lunta ja pakkasta. Tässä kohtaa painan Tykkää nappia niin, että ei kohta enää veri kierrä sormessa. On aikas upeaa, kun voi treenata ihan täysillä sulalla pellolla. Ei kiusaa ötökät, ei liiallinen lämpö ja koska kaikki muut lampaat on jo sisällä voin treenata ihan millä pellolla tahansa ja tehdä vaikka minkälaisia pitkiä hakuja, tuplahakuja, tosi pitkiä kuljetuksia jne. Nyt vaan pidetään peukkuja, että ilmat jatkuis tällaisena läpi koko talven. ;)

Koirien osaamistasokin on noussut hurjasti. Bobbyn kurssilta saatiin taas mukavasti eväitä mitä treenata ja nyt on sitten koitettu niitä oppeja hyödyntää ja näyttäisi siltä, että ollaan jopa onnistuttu kohtuuhyvin. Päätin, että treenaan nyt pienen tiiviin porukan kanssa niin pitkään, kunnes tulee lumi maahan ja on aika siirtyä talvitauolle. Tässä pienessä porukassa meillä on aikaa pähkäillä kaikkia eteentulevia pulmatilanteita ja kun me kaikki olemme olleet samoilla kursseilla on meillä suunnilleen yhteneväinen näkymyskin siitä mihin olemme tähtäämässä.

Piskin kanssa treenaan flänkkejä puhtaammaksi, kun se on tosi, tosi kaukana minusta. Lisäksi treenaan vauhdikasta ajoa ja tempomuutoksia ja kaikki tämäkin niin lähellä minua kuin tosi kaukanakin. Jakoa hiotaan entistä paremmaksi ja kaiken tän päälle sitten look backeja, tuplahakuja jne. Iitan tämän hetken projekti on tempomuutokset ja niiden läpimeno niin lähellä minua kuin tosi kaukana minusta. Kun saan nämä kuntoon alan työstämään flänkkeihin tempomuutoksia ja sitä, että ne sujuu minun lähellä ja kaukana minusta. Rita on alkanut yks kaks toimia niin hyvin, että taidan ihan tosissani treenata sen kanssa tavoitteena starttaaminen muutamassa kolmosluokan kisassa ensi vuonna. Rita on kyllä ihan uskomaton, jos se haluaa se pystyy tekemään mitä tahansa, mun pitää vaan saada se haluamaan ... pikku juttu ;) Tänään kokeilin sen kanssa look backia ja olin ihan huuli pyöreenä, kun se teki sen tuosta vaan. Outo tyyppi. Rita on myös hyvä avustajakoira, sillä se viis veisaa muihin koiriin kohdistettavista paineista eikä sitä häiritse vaikka olisin kuinka tiukkana jollekin toiselle koiralle. Se likka vaan katsoo pitkin nenän vartaan sillä ilmeellä, että pyh, nuo paineistukset ei koske minua.

On ollut myös hienoa nähdä kuinka Jallis alkaa kulkea tosi upeesti. Bobbyn kurssi vei taas sitä hurjasti eteenpäin ja Tanja on tehnyt hyvää työtä kurssin jälkeen ja osannut tehdä juuri niinkuin neuvottiin sillä seurauksella, että homma todella toimii. Karl näyttää kerta kerralta hienommalta, vaikka hienolta se näytti jo ekallakin kerralla, mutta nyt se vaan menee vieläkin paremmin. Tehokas ja hyvä koulutus toimii ja tulosta syntyy. Mian Spice ja Sun ovat muuttuneet tämän laidunkauden aikana hurjan paljon edukseen ja kummankin meno näyttää hienolta. Mia on kyllä tehnyt huolellista työtä molempien kanssa ja noususuuntaus on edelleen käynnissä. Kun näitä kaikkia ajattelee tuntuu kyllä tosi hienolta. Kiva treenata, kivassa porukassa. :)

Jottei tämä postaus olis pelkkää hehkutusta niin ikävänä asiana todettakoon, että migreenit ovat palanneet ja rytinällä. Olin siinä onnellisessa asemassa, että neljään kuukauteen ei tullut yhtään migreenikohtausta, mutta sitten rysähti. Ensin yksi sunnuntaina, sitten seuraava maanantaina heti aamusta, tiistaina sitten jälleen migreeni kahden aikaan iltapäivästä ja eipä se siihen jäänyt vaan tiistai iltana klo 22 aikaan neljäs migreeni putkeen. Näiden jälkeen onneksi homma rauhoittui, mitä nyt oli pää ihan hellänä useamman päivän viimeisen migreenin jälkeen. Nyt peukut pystyyn, että homma rauhoittuis. Sen verran näistä migreeneistä olen kärsinyt, että nyt sain aikaiseksi varata päänsärkykeskuksesta Turusta neurologi ajan. Mutta ilmeisesti monen muunkin pää särkee, sillä ensimmäinen vapaa aika oli vasta 20.12. No, ei  auta, varasin tuon ajana ja katsotaan sitten mitä kivaa neurologi mulle joululahjaksi tarjoaa.

Vuoden 2011 viimeinen tuomarointikeikka oli eilen. Eli olin Kaarinan Koiraharrastajien kutsumana ylituomarina hakukokeessa ja arvostelin siellä henkilöetsinnät. Olen ollut KKH:n vieraana ennenkin ja heidän kisoihin on aina mukava mennä. Ilmapiiri on lämminhenkinen, suorituspaikat loistavia ja toimihenkilöt erittäin aktiivisia ja hommiin reippaasti tarttuvia. Henkilöetsintärata oli todella hyvä. Olisin itsekin tykännyt kisata sillä radalla sillä se testasi juuri sopivasti koiran ja ohjaajan taitoja olematta kuitenkaan liian vaikea. Ainoa vaikea juttu oli se, että rata oli ihan täynnä suppilovahveroita (muutama kanttarellikin siellä oli). Vaati melkoisesti itsehillintää kääntää katse pois niistä suppilovahveroita ja keskittyä vain arvostelemaan suorituksia. Onneksi noita sieniä on jo sen verran säilötty, jotta yhtään enempää ei tarvittu.

Sitten taas kohti uutta viikkoa ja uusia haasteita. Pimeys on minulle oma haasteensa, mutta toisaalta, kohta on joulu ja joulun jälkeen alkaa tuntua siltä, että päivät tulee valoisammaksi (kun tulee lumi) ja valoisammat päivät taas ovat kevään enne, joten kevät on täällä ennenkuin huomaammekaan.