Jännä viikko edessä

Nyt on tosi jännä viikko edessä sillä huomenna lähden Elisan, Ankin ja Micon kanssa Ruotsiin ja siellä tarkoitus on osallistua Bobby Dalzielin kaksipäiväiselle paimennuskurssille. Bobby ei esittelyjä kaipaa. Hän on paimenkoirahommeleissa ihan omaa luokkaansa. Tässä muutama tulos ihan vähän aikaa sitten pidetyistä kisoista (Bobby = R Dalziel):

Scottish Sheepdog Trial results
Regulars - FG | 26 October, 2007

NETHERHILL Double Lift (Judge, R. Wood, Greenlaw) Open (26 ran) 1, R. Dalziel (Ettrick) Joe, 137/140; 2, R. Dalziel, Jamie, 136; 3, R. Dalziel, Spot, 134; 4, R. MacPherson (Kirklinton) Roy, 133; 5, R. MacPherson, Don, 128; 6, C.G. Cuthbertson (Thornhill) Molly, 127.

NETHERBRAE (I. Fleming, Douglas) Open (26 ran) 1, R. Dalziel, Spot, 92; 2, R. Dalziel, Joe, 90; 3, R. MacPherson, Don, 88; 4, R. Dalziel, Jamie, 87; 5, R. MacPherson, Roy, 86; 6, A. Blondquist (Sweden) Jed, 84.

Meinaa vaan flunssa tulla ihan väkisin. Tapio on ollut kipeenä jo kohta viikon ja minä olen syönyt koura kaupalla C-vitamiinia, jottei tauti pääsis iskemään. No, vaikka iskis, niin kurssille mennään. Se tehdään sitten buranan voimalla ;) Ei varmaan viisasta, mutta ei sitä voi aina viisas olla.

Mukaan otan Ritan ja Villen. Kisatakin pitäis ja kaikkea muutakin hauskaa on tiedossa. Blogi hiljenee vähäksi aikaa (ellen jostain löydä Ruotsissa tietsikkaa). Ensi viikolla sitten kuulumisia tuoreeltaan.

Ritan pennut 5 kk

Niin se aika rientää. Ritan pojat ovat jo 5 kk vanhoja. Pia lähetti Zackista hienon kuvan



Kovasti on äitinsä näköinen. Korvat näyttää vielä aika suurilta, mutta kunhan pää kasvaa niin eiköhän ne ihan normaaleilta näytä.

Pitää yrittää ehtiä napsaista Piskistäkin joitain kuvia. Nuo pennut kasvaa sellaista vauhtia, että kohta ne on jo isoja ja pentukuvien ottaminen on myöhäistä. Ostin uuden kameran, kun entinen sanoi sopimuksen irti. Nyt opettelen sitten kuvaamaan Canon EOS 400D digijärkkärillä. Kameran pitäis olla hyvä, kunhan vielä kuvaaja oppii käyttämään sitä. :)

Hyvä Tam

Tänään olin naapurin Tamin kanssa Somerolla Kotikosken lammastilalla suorittamassa perusrataa. Tam totteli hyvin ja läpäisi perusradan hienosti. Kun keksin ilmoittaa Tamin perusradalle, kävin kokeilemassa sitä muutaman kerran, jotta muistuu mieleen mitä käskyjä sille on opetettu ja muutenkin saa vähän tuntumaa koiran työskentelytapaan. Tam on ihan sairaan nopea. Se ottaa vasen/oikea käskyt hienosti vastaan ja vauhti on kova. Vauhdista huolimatta Tam kuuntelee hyvin käskyjä ja reagoi tosi nopeasti niin flankkikäskyihin kuin maahanmeno tai hidastuskäskyihin. Jos olis ollu vähän enempi aikaa, että pääsis fiilistelemään koiran kanssa paremmin, sujuisi yhteistyö vieläkin paremmin. Nyt tämä heikko lenkki olen minä, joka en ole tottunut ohjaamaan noin nopeaa ja kuuliaista koiraa.

Perusrataa oli suorittamassa kaiken kaikkiaan kuusi koiraa ja tällä kertaa liikkeellä oli hyviä koiria, sillä kaikki läpäisivät kokeen hyväksytysti. Tamin lisäksi radalla oli esim. Katjan Jehu, joka on tänne välittämästäni Jack-Liz pentueesta. Eli koko pentue tuotiin Ruotsista tänne Suomeen. Tähän mennessä kaikki on mennyt hienosti, sillä Jehu oli tämän pentueen viimeinen, joka suoritti perusradan. Koko pentue on siis läpäissyt perusradan. Aika hieno saavutus, kun ajattelee, että sisarukset ovat vielä alle kahden vuoden vanhoja. Onnittelut Katja!

Lisäksi oli siis neljä muuta koiraa, joiden nimiä en kyllä valitettavasti muista (huonomuistinen kun olen). Annika suoritti perusradan kahdella kasvatillaan. Päivi Ranta suoritti radan Trea nimisellä koirallaan ja Leena suoritti radan Helin kanssa. Onnittelut kaikille. Hienosti meni. Lampaat olivat tosi hyviä. Eivät liimautuneet ihmiseen millään lailla, liikkuivat ripeästi, mutta silti ilman mitään stressiä. Väistivät hyvin koiraa ja selvästi huomas, jos koira tuli liian lähelle, liikkuivat lampaat lujempaa ja jos koira pysyi sopivalla etäisyydellä, liikkuivat lampaat hitaammin. Muutenkin suorituspaikka oli hyvin valittu. Lampailla ei ollut mitään vetopaikkoja ja kun lampaat tuotiin rauhallisen ja tasapainoisen koiran, Mirkin, avulla tolpalle, sai jokainen suorittaja mahdollisimman hyvän alun suoritukselleen. Elisan Luka vei sitten lampaat varikolle. Kaikille suorittajille oli uudet lampaat eli lampaat eivät olleet tottuneet rataan tai häkkiin. Oli tosi mukava olla mukana ja seurata suorituksia.

Koiramainen viikonloppu

Viikonloppuna tuli harrastettua koira-asioita oikein kunnolla. Lauantaina treenattiin taas Elisan kanssa ja hain vielä Vuoristolta Tamin mukaan treenaamaan. Tulikin treenattua viisi koiraa oikein kunnolla. Omille koirille otin taas pitkiä hakuja ja poispäinajoja. Laumanjakoja tuli myös otettua ja Ritakin alkaa vähitellen tajuamaan mitä homma tarkoittaa. On kiva huomata miten sen kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys on kehittynyt ja nyt se pystyy jo tosi mukavasti käsittelemään vähän vauhdikkaampiakin tilanteita kuin vielä vuosi sitten. Oliskohan likka aikuistunut pentujen myötä. Illalla sitten taas keritsin viisi lammasta. Otin Villen apukoiraksi ja Ville olikin varsin mallikelpoinen työmies. Auttoi kun apua tarvittiin ja väliajat makasi rauhallisena paikoillaan.

Sunnuntai aamuna suuntasin auton kohti Raisiota, sillä minut oli kutsuttu sinne hakukokeeseen ylituomariksi. Koiria oli paikalla mukava määrä ja ilmakin suosi, joten päivä meni rattoisasti. Järjestelyt ja maastot olivat tosi hyvät ja ne antoivat meille tuomareille hyvät mahdollisuudet tehdä työmme hyvin. Kotiin tulin vasta hämärän aikaan, joten omat paimennustreenit jäi eilispäivältä. Illalla keritsin taas viisi lammasta. Selkä vähän protestoi, mutta kunhan tässä vähän aikaa tehdään hommaa näin varovasti niin eiköhän kohta jo uskalla keritä isommankin määrän yhdellä kertaa.

Treeniä ja kerintää

Tänään oli hieno aurinkoinen päivä. Kun sain työt tehtyä suuntasin koirien kanssa ulos vähän treenaamaan. Rita sai hakea 600 m päässä, näkymättömissä olevia, lampaita. Oli aika hauska treeni ja Rita toi lampaat tosi hienosti mulle. Mun ei tarvinnu ohjata sitä lainkaan. Piti itse lampaat linjalla ja samalla piti sopivaa etäisyyttä niihin. Loisto tyttö!

Villen kanssa treenattiin poispäinajoa eri suuntiin niin, että seisoin itse paikoillani. Meni oikein mukavasti. Lopuksi otettiin vielä laumanjakoa ja piiiiiiiiiitkiä poispäinajo kuljetuksia. Elisa kävi myös Pimun kanssa treenaamassa. Pimu on valtavan mukava koira. Sillä on tosi hieno tyyli paimentaa ja se lukee lampaita hyvin. Huomenna jatketaa harjoituksia.

Illalla sitten ajattelin hieman verytellä selkääni eli aloitin tämän syksyn kerinnät. Minulla on ollut pitkään selkä tosi kipeä ja koska liikunta on hyvää lääkettä, päätin tehdä sen hyötyliikunnan merkeissä. Nyt alkuveryttelyksi keritsin viisi lammasta (enää 235 jäljellä ;)). Huomenna sitten homma jatkuu. Onpa taas kiva keritä. Minusta se on niin hauskaa hommaa.

Vähänkö hienoja tuloksia

Tässä kärsimättömänä parin viikon päästä alkavaa paimennuskurssia ja kisoja odotellessa, pitää vähän käydä kurkkimassa miten isossa maailmassa menee kisarintamalla. Tietty seuraan silmä kovana Bobby Dalzielin (R Dalziel) tuloksia, kun hänellä on muutama mun suosikkikoira. Aika upea saldo esim. seuraavista kisoista:

Netherhill (Judge: G. Bell, Selkirk) Open – 37 ran – 1, R. Dalziel, Jamie, Ettrick, 100; 2, R. Dalziel, Joe, Ettrick, 98; 3, R. Dalziel, Spot, Ettrick, 97; 4, R. MacPherson, Roy, Kirklinton, 95; 5, S. Montgomery, Kate, Irongray, 92; 6, R. MacPherson, Don, Kirklinton, 91.

Cocklicks (J. Main Humbie) Open – 78 ran – 1, K. Sodeberg, Lotus, Sweden, 96; 2, R. Dalziel, Joe, Ettrick, 95; 3, R. Dalziel, Spot, Ettrick, 93; 4, R. Dalziel, Jamie, Ettrick, 92; 5, R. MacPherson, Don, Kirklinton, 91; 6, R. Briggs, Star, Kirkby Stephen, 89. £320 raised for 2009 Scottish National.

Manor Water (G.C. Gardner, Lesmahagow) Open – 55 ran – 1, R. Dalziel, Joe, Ettrick, 89; 2, R. Dalziel, Spot, Ettrick, 88; 3, J. Seton, Glen, Darvel, 85; 4, J.J. Templeton, Glen, Fenwick, 83; 5, J. Allan, Tweedhope Trim, Mt Benger, 80 outbye; 6, L. Cunningham, Ffion, Lockerbie, 80.

Eipä ole hullummin menny Karin Söderbergilläkään. :))

Täällä kotosalla puolestaan olen treenannu ihan hullun tavalla. Rita hakee lampaat hienosti jo 600 m päästä ja tuo ne rauhallisesti ja päättäväisesti. Ihanaa on se, että se kuuntelee mun käskyjä tosi hyvin tuodessaan lampaita. Eli saan sitä ohjattua oikealle ja vasemmalle, jotta lampaat pysyy hyvin linjalla ja lisäksi Rita ottaa vastaan hyvin myös hidastuskäskyt. Poispäinajokin alkaa olla aika mukavan näköistä. Villellä olen tehnyt samoja harjoituksia ja Ville toimii myös hyvin. Villen rauhallinen paimennustyyli, pitää lampaat mukavan rauhallisina ja ohjattavina. Olen oikein tyytyväinen molempiin veijareihin.

Mielenkiintoinen sivusto

Netissä surffailu on välillä hauskaa. Löysin ajankohtaisen tulossivuston, jossa kerrotaan englannin paimenkoirakilpailujen tuloksia. Tuloksissa vilahtelee tuttuja nimiä ja tietty itselle on tosi mielenkiintoista seurata esim. Bobby Dalzielin koirien tuloksia, kun olen niitä koiria nähnyt Scotlannissa ihan livenä. Varsinkin nuori koira, Jamie, jonka näin 11 kk vanhana voittavan upealla tuloksella ison open kisan, on koira jonka tulosten kehitystä on mielenkiintoista seurata. Hyvin näyttää menevään, sillä Jamie on napsinut hyviä pisteitä ja jopa saanut 100 p. Tosin Bobby on juuri äskettäin ottanut toisellakin koirallaan, Spotilla, tuon 100 p. Minunhan piti astuttaa Rita Jamiella, mutta Bobby ei halua lähettää pakastespermaa ja minun olisi pitänyt lentää Ritan kanssa Scotlantiin sitä astuttamaan. Koska Suomessa ei ole vielä markkinoita tuon tason paimenkoirille, päätin jättää reissun tekemättä. Ehkä sitten muutaman vuoden päästä...

Linkki tulossivuille.

Kirpakkaa syksyä

Olipa jännät Ruotsin paimennuksen SM-kisat. Kärkinelikko oli varsin odotettu ja siinä olivat kaikki Ruotsin huippuohjaajat. Mosse voitti toisen kerran peräkkäin Royn kanssa. Tuore Euroopan Mestari Karin Söderberg oli toinen Lotuksen kanssa ja kolmanneksi hienosti Jonas Gustafsson Samanthan kanssa. Mosse oli vielä neljäs Fleetin kanssa. Ritan pentujen isä Jock ei valitettavasti päässyt finaaliin. Oli jotain ongelmia hakukaarella ja ne pisteet maksoivat finaalipaikan. Onnittelut voittajille. Suomen paimennuksen SM-kisoissa ei ollutkaan sitten mitään yllättävää. Samat vanhat parrat olivat kärkisijoilla. Heille myös paljon onnea.

Ihmeesti täällä vaan piisaa kiirettä vaikka luulis välillä jo alkavan helpottaa. Viime lauantaina pidettiin Ettan ja Ritan pentujen pentupäivät. Lapsukaiset olivat saapuneet runsaslukuisesti paikalle sillä täällä vilisti täyttä päätä 11 iloista pikku paimentajan alkua. Päivä käytettiin toisiimme tutustumiseen sekä ottamalla lampaisiin vähän tuntumaa. Ettan pennut on sen verta pieniä, että ne lähinnä vain katselivat ja vähän tallustivat lampaiden perässä, mutta Ritan pennut jo sitten sytyttelivät ihan oikeasti hommaan. Tosi nopeasti pennut pääsivät juonesta kiinni ja alussa häntä pystyssä porhaltaneet pennut muuttuivat nopeasti oikein paimenkoiran näköisiksi. Kunhan käyvät vielä kerran ennen talven tuloa lampaita ihmettelemässä, niin sitten on hyvä jäädä talvitauolle tästä paimennuksesta. Ruokatauolla katseltiin Aled Owenin DVD:tä, jossa hän näyttää miten nuorta koiraa koulutetaan. Päivä oli tosi mukava ja oli hieno nähdä miten reippaita ja hienoja pentuja Etta ja Rita ovat saaneet aikaan, unohtamatta tietenkään pentujen hienojen isukkien Lukan ja Jockin osuutta ;)).

Sunnuntaina olikin sitten pitkästä, pitkästä aikaa päivä, jolloin ei tarvinnut lähteä minnekään tai tehdä mitään muutakaan ennalta määrättyä asiaa. Niinpä treenasin omat koirat kahteen kertaan. Rita on alkanut Julie Hillin kurssin jälkeen mennä niin hyvin, että tuntuu kuin minulla olisi aivan uusi koira. Eilen kokeilin sen kanssa sitä, että se haki lampaat 500 m päästä siten, että lampaita ei näkynyt lainkaan (olivat sellaisessa notkelmassa). Rita seurasi hienosti aidan viertä laitumen perälle ja siellä täysin minulta näkymättömissä otti lampaat hallintaan ja toi ne tosi hallitusti näkösälle. Lampaat tulivat sellaista rentoa ja rauhallista laukkaa ja Rita selvästi keskittyi siihen, että ne tulivat suoraan minua kohti vaikka en antanut mitään ohjauskäskyjä. Se koira osaa käyttää aivojaan. Kokeilin hidastaa Ritan tempoa ja pistin sen viemään lampaita välillä vähän linjasta sivuun ja hienosti likka totteli. Sillä on tosiaan syttynyt joku lamppu päässä ja yks kaks se on alkanut tehdä minun kanssa tosi hyvin yhteistyötä ja entisistä valtataisteluista on jäljellä enää muisto vain. Nyt oikein sormet syyhyää, kun odotan mitä kaikkea siitä saa vielä ulos. Voimaakin tuntuu olevan vaikka kuinka. Yksi pässikaritsa yritti oikein tosissaan pistää hanttiin Ritalle ja Rita vain tuijotti sitä tuimasti eikä hellittänyt painostusta milliäkään. Niin sai pässi todeta olevansa heikoilla ja antoi suosiolla periksi.

Villen kanssa ollaan treenattu kovasti kolmosluokan kuvioita. Villen on saanut tehdä poispäinajoa tosi pitkiä matkoja. Välillä on menty 600 m yhteen suuntaan sitten vaihdettu suuntaa ja taas edetty reilu pätkä toiseen suuntaan. Hyvin alkaa poika ymmärtää, että pitää suunnan jonka sille annan ja päättäväisesti kuljettaa lampaat sinne. Hakukaaria ollaan myös treenattu. Ihan yhtä hienosti ei mene kuin Ritalla, mutta pitkät matkat sujuu jo aika mukavasti. Laumanjako treeneistä Ville pitää tosi paljon. Ollaan ensin jaettu lauma, sitten päästetään yksi kerrallaan lammas toiseen laumaan, kunnes jäljellä on vain yksi lammas. Tuota yhtä sitten pidetään vielä aikamme aloillaan. Tämä on tosi hienosti kehittänyt Villen intensiivisyyttä ja tilannetajua. Nyt se pitää lampaita aloillaan jo melkoisen itsevarmasti.

Matin kanssa ei ole treenattu mitään. Se on saanut toimia Tapiolla työkoirana ja hyvin kuulema toimii. Kaikki työt hoituu nopeasti ja vaivatta. Lisäksi olen ottanut Matin apukoiraksi, kun olen vähän sytytellyt Piskiä. Matti pitää tosi hyvin lauman kasassa, kun pentu taas häslää omiaan ja saa lampaat välillä sinkoamaan vähän minne sattuu. Piski on oikein innostunut lampaista ja väläyttelee jo hienoja lähestymisiä matalana ja keskittyneenä. Piski saa vähän kasvaa ja koitan sillä vielä kerran tai kaksi ennenkuin otetaan viimeiset lampaat sisälle. Varsinainen koulutus alkaa sitten ensi keväänä. Ritan kanssa oli pakko aloittaa aika aikasin, kun se oli jo pienestä pennusta erittäin vahvatahtoinen ja oman arvonsa tunteva. Hyvä, että aloitin, sillä jos olisin odotellut liian pitkään, olisin ollut tosi lirissä sen kanssa. Piski on onneksi saanut isältään annoksen nöyryyttä ja sen kanssa uskaltaa odotella tuonne 10 kk ikään, jolloin normaalisti pennun koulutus voidaan aloittaa.

Teppo onkin sitten vain tehnyt töitä Tapion kanssa. Tuskin enää viitsin Tepon kanssa kisoihin lähteä, sillä kisoja varten pitäisi vähän tehdä hienosäätöä, jotta niitä pisteitä heruisi paremmin. Täytyy nyt panostaa Villeen ja Ritaan ja vaikka Piskistä Tapion työkoira tuleekin niin eiköhän sitäkin sitten jonkun verran tule kouluteltua.

Tänään käytiin Tapion kanssa auttamassa yhtä lampuria, jolla oli kahdella laitumella kummallakin kaksi lammasta, joita hän ei yrityksistä huolimatta onnistunut saamaan kiinni. Otettiin Ville ja Teppo mukaan reissuun ja varalle Matti, sillä jos lampaat olis lähteneet ihan totaalisen karkuun, osaa Matti etsiä piilottelevia lampaita ja myös ottaa ne käskystä kiinni. Matille tuli helppo päivä, sillä Ville ja Teppo hoitivat homman. Hieman haastetta tuotti se, että lampaat eivät olleet tottuneet paimenkoiriin eivätkä näin ollen kunnioittaneet koiraa. No, äkkiä pojat tekivät uuhille selväksi mikä on homman nimi ja pienen pyörittelyn jälkeen lampaat saatiin kiinni. Sama juttu toisella laitumella ja niin meillä oli tyytyväinen isäntä ja tyytyväiset koirat. Oli mukava kun sai olla avuksi.

Suomen ja Ruotsin Mestaruuskisat

Ensi viikonloppuna riittää jännäämistä. Sen lisäksi, että lauantaina on Ettan ja Ritan pentujen pentupäivä on ohjelmassa myös paimennuksen mestaruuskilpailut sekä Suomessa että Ruotsissa. Suomessa kisaan on ilmoittautunut 11 koiraa eli kaikki kolmosluokan kisaajat, jotka ovat halunneet osallistua, ovat myös saaneet osallistua. Toisin on Ruotsissa. Siellä SM-karsintakisaan pääsee tiukan karsinnan jälkeen 70 koirakkoa. Eli pelkästään siihen, että pääsee karsintakisaan pitää kisata onnistuneesti. Karsinnasta pääsee sitten 15 parasta varsinaiseen finaaliin. Kilpailu on ankaraa siis jo ennenkuin edes pääsee mukaan karsintaan. Huikea saavutus on Liselott Hanssonin viisi karsintapaikkaa. Meilläkin tutuksi tullut Gunnel on mukana Suckin ja Kvikkin kanssa. Muita tuttuja ovat Anne Razzin kanssa ja tietty Mosse neljän koiransa kanssa, joista yksi on Ritan pentujen isä Jock. Uusi Euroopan Mestari Lotus ohjaajansa Karin Söderbergin kanssa on myös mukana sekä useita muita nimekkäitä ja menestyneitä nimiä löytyy listalta. Olispas ollu hauska päästä paikanpäälle seuraamaan kisoja. Täytyykin ottaa joskus tulevaisuudessa suunnitelmiin.