Lisää onnitteluja

Taas tuli hienoja uutisia. Eveliina ja Turbo osallistuivat tänään hakukokeeseen avoimeen luokkaan ja upeasti ykköstulos pistein 280 ja tietty koulutustunnus HK2. Onnittelut hienosta tuloksesta ja tervemenoa voittajaluokkaan. Nyt vaan haet vielä tänä vuonna ainakin yhden ykkösen voittajasta niin saat Turbosta ensi vuonna valion! Vähänkö upeeta.

Meikäläinen sitten vietti viikonlopun Tammisaaressa. Siellä järjestettiin SPKY:n toimesta paimennuskisat ja kyseessä karsintakoe PM-kokeisiin, jotka ensimmäistä kertaa järjestetään tänä vuonna Suomessa. Suomella on niihin kokeisiin 15 paikkaa ja niistä paikoista käydään ankaraa kamppailua. Karsintakokeita on useampia ja osa niistä on jo takana viime vuodelta. Tälle vuodelle jäi kuitenkin vielä muutama mahdollisuus yrittää päästä joukkueeseen ja tämä Tammisaaren kisa oli yksi niistä. Niinpä sitten paikalla olikin koko Suomen parhaimmisto tavoittelemassa mahdollisimman hyvää tulosta.

Koska tänä vuonna päätin alkaa kisaamaan Piskin kanssa kolmosluokassa ilmoitin sen mukaan tähän kisaan. Olen kerran aikaisemmin ajanut Piskillä kolmosen radan ja se oli epävirallisissa SBCAK paimennusmestaruuskisoissa. Kisat oli meillä, joten silloin oli tutut lampaat ja tuttu pelto vaikka tuomari olikin arvostettu kisakonkari ulkomailta. Mehän emme juuri koskaan käy harjoittelemassa vierailla lampailla ja vierailla pelloilla, joten oli aika iso arvoitus miten mahtaa kisa sujua. Luotin kyllä Piskiin siinä mielessä, että se vaan on niin sairaan makee koira, että kyllä se parhaansa tekee ollaan sitten ihan missä tahansa.

Lampaat olivat tammikuussa syntyneitä karitsoita ja perinteisesti karitsat osaa olla aika vekkuleita. Nämä olivat kyllä hyviä. Vähän tahmeita, josta johtuen koira joutui ajamaan niitä aika lähellä ja jos koira ei ole tällaista tehnyt se voi hieman hämmentyä siitä. No, Piski on ajanut meillä samanlaisia juntturakaritsoita, joten siinä ei tullut mitään uutta. Paras taktiikka oli tehdä aika nopeatempoinen nosto, jotta lampaat lähtevät reippaasti liikkeelle ja sitten yrittää pitää liike yllä niin ettei koira kuitenkaan painosta liikaa. Muutamia tosi hienoja suorituksia näkyi ja niitä oli kyllä niin hieno katsoa.

Piski teki hyvää työtä molempina päivinä. Sen sijaan samaa ei voi sanoa minusta. Että voi olla vaikea nähdä milloin lampaat on kunnolla linjalla (etenkin poikittaisajossa) ja miten hankalaa on nähdä ovatko lampaat menneet portista läpi vai eivät. Mulla on aina ollut tuon syvyysnäön kanssa ongelmia ja nyt se kyllä kostautui ihan täysillä. Harmillisinta oli tietty se, että Piski oli viemässä lampaita suoraan porteista läpi niin sitten menen viheltämään sen ihan väärään paikkaan ihan vaan sen takia, että syvyysnäköni tekee tepposet. Piski on siitä hieno koira, että se ottaa hyvin käskyt ja tekee mun typerien ohjeiden mukaan. Nyt se olen sitten minä, joka saan mennä hakkaamaan päätä puuhun. Sunnuntaina annoin Piskin tehdä kuljetuksessa enemmän itse ja heti meni paremmin. Pitäis vaan luottaa koiraan, kun tietää, että se kyllä selvittää homman. Mutku, mutku, mutku...

No sitten pisteisiin (suluissa osasuorituksen maksimipisteet). Lauantaina hakukaari 19(20), nosto 7(10), kuljetus ohjaajan luo 5(20), Triangeli 11(30), Jako 10(10), Häkitys 10(10), Single 10(10) = yht. 72(110) sijoitus 14.(29 osallistujaa)

Sunnuntaina sitten skarppasin noita alkuhommia ja menikin vähän paremmin. Hakukaari 19(20), Nosto 8(10), Kuljetus ohjaajan luo 14(20), Triangeli 9(30), Jako 10(10), Häkitys 8(10), Singlessä loppui aika. Yht. 68 pist., 15. sija.

Loppusijoitus ei päätä huimaa, mutta olen silti äärimmäisen tyytyväinen. Päästiin ekoissa III-luokan kisoissa, vieraassa paikassa, vierailla lampailla, rata läpi molempina päivinä ja sijoituttiinkin kovassa seuraassa puolenvälin tiedoille. Ei paha ollenkaan. :)

Alla tosi upeita Tanjan ottamia kuvia Piskistä ja musta sekä ja lisää hienoja kuvia koko kisoista löytyy täältä: Paimennuskisa Tammisaaressa.

Onnea taas

Tällä kertaa onnitteluvuorossa on Carola ja Vissla. Facebook tiesi kertoa, että viime keskiviikkona Carola ja Vissla (Mustan Magian Salmiakki) saivat hienosti jo toisen EVL ykkösensä. Hurjasti onnea! Täällä ollaan tosi onnellisia teidän puolesta ja aletaan entistä kiihkeämmin jännittämään sitä, koska saadaan ensimmäinen kennelin valio. Eli mars sinne näyttelyyn, vaikka ne tylsiä paikkoja onkin.

Ja hei, pikkulinnut laulaa, että muitakin tuloksia olis tehtailtu. Olisi tosi ihanaa, jos ilmoittelisitte myös Piskin, Villen, Tepon tai Matin pentujen tuloksia minulle. Olisi niin ihana tietää miten lapsukaiset maailmalla pärjäilee.

Nyt näyttää siltä, että on ihan pakko siirtää Iitan pennutussuunnitelmat eteenpäin, sillä Iita on päättänyt pitää tosi pitkän juoksuvälin (nyt jo edellisestä juoksusta 9 kk eikä uutta näy vieläkään). Meinaan ottaa Iitan mukaan Scotlantiin ja jos se sattuis aloittamaan juoksun ennen reissua ei oikein kannata astuttaa sitä ja lähteä sitten lentokoneella lentelemään ja treenaamaan oikein kunnolla uusiin haasteellisiin tilanteisiin. Tietty, jos panttaa juoksuaan yli tuon meidän reissun niin sitten voi olla, että pennutussuunnitelma toteutuukin. Joten eipä auta muu kuin odotella ja katsoa miten käy.

Pentuja kysellään nyt paljon, niinkuin aina kesän tullessa. Pentua ei vaan oikein voi ostaa kuin maitoa kaupasta, sillä niitä ei ole saatavilla jatkuvasti. Itse ainakin toivon, että pennunostajat harkitsevat hankintaa huolella, ottavat selvää vanhemmista ja rodusta yleensä sekä hankkivat pennun sellaisista vanhemmista, joista oletettavasti voisi tulla heidän tarkoituksiinsa sopivia pentuja. Itse pyrin kasvattamaan aktiivisia ja vahvasti paimenviettisiä koiria, jotka eivät ole sopivia vain perheen lemmikeiksi. Paimenlinjaisille koirille ei riitä aktivoinniksi pitkät lenkit ja pallon heittely kotipihalla. Ne on jalostettu tekemään töitä ja sitä niille pitää myös tarjota. Kaikki eivät pääse paimentamaan, mutta silloin pitää tilalla olla muuta aktiviteettia, jossa koira saa käyttää sekä kroppaansa että päätään. Bordercollie on älykäs koira, jolla pitää olla haastavaa tekemistä, jotta se on elementissään. Eli jos paimennusta ei ole tarjota niin vaihtoehdoiksi käy pk-lajit, tottelevaisuuskokeet, agility jne. Kannattaa myös muistaa, että paimenlinjaiset koirat tuskin kahmivat näyttelyistä ruusukkeita ja pokaaleja. Ne ovat yleensä hieman originellin näköisiä verrattaessa niitä näyttelylinjaisiin bordercollieihin. Kummallakin linjalla on vahvat kannattajansa ja puolestapuhujansa. Minua ei näyttelyt kiinnosta enkä koe, että sieltä saisin mitään mitä tarvitsisin. Toki olen yleensä käynyt sen kerran koirineni näyttelyssä, jotta olen saanut ne SBCAK:n pentulistalle tarvittaessa (tosin olen nyt vakavasti harkinnut, että taidan kokonaan luopua näyttelyjutuista, kun ne vaan ei yksinkertaisesti kiinnosta).

SBCAK:n pentulistalla on vähänlaisesti pentuja juuri nyt. Toinen paikka, josta voi käydä kurkkimassa kiinnostavia pentueita on WBC-pentulista. Juuri nyt siellä on useampi mielenkiintoinen yhdistelmä suunnitteilla. Kaikki tulevat pentueet eivät välttämättä ole millään listoilla. Niinpä ahkera netissä surffailu voi tuottaa tulosta sekin. Piskillä kävi huhti-toukokuun vaihteen tienoilla pari narttua ja niistä pentueista voi kysellä: Kennel Rajahiilen. Suomen Paimenkoirayhdistyksen pentulistalta voi myös löytää sopivan pennun, mutta silloin pitää muistaa tarkistaa, että rekisteröidäänkö pennut myös Kennelliittoon (tämä ei ole itsestään selvyys). Eihän sillä muuten olisi väliä, mutta jos haluaa kisata Kennelliiton alaisissa paimennuskokeissa sekä muissa harrastuslajeissa ei sinne ole pääsyä, jos koira on vain SPKY:n rekisterissä (SPKY:n pentulista). Jos vieläkään ei sopivaa pentua löydä niin katseet voi suunnata vaikkapa naapurimaanhan Ruotsiin. Pennun tuominen sieltä on helppoa ja samalla tulee tehtyä pienimuotoinen lomareissukin. Ruotsin tarjontaa löytyy täältä: SVAKin pentulista.

Iita the "agilitykoira" eli Iita treenaamassa agilitya Pasin ohjauksessa. Ja siis oikeesti emme treenaa agilityä, kunhan kennelpäivillä kokeiltiin vähän, kun muutkin hyppeli ratoja.

Optigenin tulokset tulivat

Nyt on sitten Iitankin verinäyte lähetetty Optigenille Jenkkeihin geenitestattavaksi. Eli tarkoitus on siis selvittää Iitan geeniperimä CEA:n osalta. Tulokset tulivat ja vähänkö on hienoa kerrottavaa. Tässäpä hieno tulos:

Test Results: Genotype of your dog is Normal. Risk for developing Collie Eye Anomaly/Choroidal Hypoplasia (CEA/CH): This dog will never develop CEA/CH. Significance for breeding: This dog can be bred to any mate and will produce no pups affected with CEA/CH.

Eli silminen suhteen Iitalle voi käyttää mitä tahansa urosta.

Iita paimentaa
kuva: Tanja Vahtera

MM kennelpäivä

Seitsemäs toukokuuta vietettiin Tampereella Mustan Magian kennelpäivää. Tosi paljon kiitoksia Sannalle, joka oli järkännyt meille hienon kentän, agilityesteineen, käyttöön sekä maastot hakutreenejä varten. Kahvitkin oli valmiiksi keitettynä, kun kurvasin Ritan ja Iitan kanssa paikalle. Piski piti jättää kotiin hommiin, niinpä äippäkoira Rita sai tuurata sitä ja Iita pääsi muuten vaan mukaan vähän näkemään muutakin maailmaa kuin nämä meidän kotinurkat.

Vähitellen porukkaa alkoi saapua paikalle ja kahvittelun jälkeen ei muuta kuin agilityrataa pystyttämään. Itse en tuosta lajista kauheasti ymmärrä, muuta kuin sen, että ei ole läheskään niin helppoa kuin miltä näyttää. Sen sijaan laji on kyllä niin hauskaa ja koukuttavaa, että jos olis enempi aikaa niin tuolta agilityradoilta voisi tällasenkin tädin löytää. Rakennettiin kolmosluokan rata, jota kukin sitten eteni oman osaamisensa ja harjoittelusuunnitelmiensa mukaan. Hyviä pätkiä oli vaikka kuinka monella ja minä tietty patistamaan kisoihin. :) Nättakin paineli pitkästä tauosta huolimatta kuin vanha tekijä ja siinä likassa oli vauhtia ja notkeutta. Iita sai kokeilla jokaista estettä ja lopulta hinkattiin yhtä estettä Pasin ohjaamana ja uskomattoman hienosti likka toimi vaikka ei agilitystä tiedä mitään. Taitava ohjaaja saa kuitenkin ihmeitä aikaan. Napsin kovasti kuvia ja niitä löytyy tarinan lopusta.

Agilityn jälkeen esteet pois kentältä ja tottelevaisuutta treenaamaan. Itse tyydyin napsimaan kuvia, mutta Riikka ystävällisesti auttoi ja opasti sekä toimi ylimääräisinä, kaiken näkevinä, silminä. Tykkäsin kovasti kaikkien innosta tehdä ja ohjaajien rauhallisesta ja varmasta ohjaamisesta. On aina ilo silmälle katsoa harmonisia suorituksia.

Kun sitten tottisharjoittelu alkoi olla lopuillaan olikin jo aikamoinen nälkä. Kävimme ABC:llä syömässä ja vasta, kun näki ne ruuat huomasi, miten nälkä sitä oikeasti olikin. Vaan eipä sitä kauaa ehditty ruokalepoa pitää, kun jo piti suunnata metsään hakutreeneihin. Osa porukasta joutui lähtemään kotiin, mutta me hakuharrastajat sitten jatkoimme vielä päivää. Maasto oli tosi mukavaa, osittain avointa, osittain tiheikköä ja maastopohja kumpuili muodostaen hyviä piilopaikkoja. Koirilla oli motivaatio kohdallaan ja halu löytää maalimies kova. Ehkä eniten löysin paranneltavaa ihan keskilinjalla tapahtuvista toimista eli koirien lähetyksestä, tyhjältä pistolta vastaanottamisessa sekä maalimieheltä paluun jälkeen tapahtuvista toimista. Hyvältä koirat näyttivät ja uskon kovasti, että noilla koirilla tulostakin vielä syntyy.

Lopulta oli aika kaikkien loppujenkin lähteä kotia kohti. Sovimme, että syksyllä otetaan uusiksi ja koko viikonlopun mittaisena. Kotiinpäin ajellessa olikin tosi hyvä mieli, kun olen saanut niin hyvät pennunottajat ja mukavat koirat, joilla kelpaa harrastaa ja kisata. Kiitos kaikille mukanaolleille ja toivottavasti nähdään ensi kerralla nekin, jotka tällä kertaa eivät päässet mukaan. (Seuraava tapaaminen on 16.-18.9.2011 Kiikalassa -> pistäkäähän kalenteriin jo ylös)

Nyt ei lataus oikein pelitä, joten kuvia löytyy Picasa albumista: Kennelpäiväkuvat

Piski pääsi "hommiin"

Juu, eli Piskillä on käynyt pari morsianta ja hyvällä menestyksellä. Poika kyllä osaa hoitaa homman ja tytöt on olleet varsin suvaisevalla päällä. Aikaansaannokset sitten näkynevät aikoinaan. Joten jos olet paimenkoiran pentua vailla niin niitä voipi kysellä Rajahiilen kennelistä. Ensimmäisestä morsiammesta, Ilonasta, jäi kuva ottamatta, mutta tässäpä sulhosta ja toisesta morsiammesta kuva.

Piski ja Sairi

Pääsiäinen meni, Vappu meni nyt tais mennä kesäkin

Ihanan lämpöisen pääsiäisen jälkeen alkoi ilmat ikävästi viiletä ja Vappu olikin sitten perinteinen Vappu. Rakeita satoi ja oli kylmää. Hrrrr. Pääsiäisenä kävi monia mukavia vieraita ja kylläpä oli kiva nähdä erilaisia koiria ja vanhoja sekä uusia tuttavuuksia. Tapion tyttären tytär Helmi oli meillä pari päivää ja tehtiin kaikkea kivaa (tai ainakin musta oli kivaa, kun taidan olla vähän sellanen lapsellinen tällaseksi vanhaksi tädiksi). Sitten Kati kävi Pinton (Matin tyttö) kanssa ja kyllä Pin vaan on niin isänsä oloinen ja muutenkin aivan loistokoira. Kati napsi hienoja kuvia, joita tuolla muutama tämän tarinan lopussa. Tanja otti myös upeita kuvia niinkuin aina. Ihan siis huippu pääsiäinen ei voi muuta sanoa.

Pääsiäisen jälkeen Piskillä kävi morsian, joten Piskin lapsesta kiinnostuneet voi kysellä minulta enempi asiasta. Astutus meni kuin oppikirjoista, about 2 min tutustumista ja herrasväki oli nalkissa. Niin se käy, kun nartulla on oikea aika ja uros on kokenut. Sen sijaan ikävämpi juttu on se, että meillä on nyt kennelyskä. Piski ja Ville aloitti ensin köhimisen, sitten joukkoon liittyi Rita. Iita köhi yhtenä aamuna vähäsen, mutta sen jälkeen ei ainakaan toistaiseksi ole köhinut. Ainoa kunnolla terve on Matti ... ainakin toistaiseksi.

Kennelyskäepidemian takia tuli sitten pakollinen treenitauko. Onneksi ehdittiin treenata 10 päivää putkeen ja nyt sitten vähän taukoa. Kunhan pojat parantuu jatketaan siitä mihin jäätiin. Valitettavasti tämä epidemia sotki koirien kunnonkohotus suunnitelmat ja sen takia jätän nyt ilmoittamatta Villen toukokuun lopun paimennuskisoihin. Piski on ilmoitettu, mutta on iso arvoitus millaisessa fyysisessä kunnossa se on tämän sairasloman jälkeen.

Käytin sitten treeniajasta vapautuneen ajan laitumen kunnostamiseen ja niinpä sain langat ja sähköt yhteen aitaukseen laitettua. Tänään sitten siirrettiin sinne kolmisenkymmentä uuhta ja samalla siis alkoi laidunkausi täällä Röysynkulmalla. Heinää ei vielä ole paljoa, joten voi olla, että tädit pääsee vielä takaisin sisälle, mutta katsotaan, jos vaikka heinä kasvais vauhdilla ja tädit sais nauttia keväästä. Vähänkö ne oli onnellisia päästessään ulos, vihreälle laitumelle. Juoksentelivat pukkilaukkaa sinne tänne ja kulkivat laidunta päästä päähän välillä haukaten herkullista vihreää ruohoa suullisen. Nyt vaan peukut pystyyn, että sudet ja ilvekset pysyy loitolla ja tädit saavat viettää mukavan kesän ulkosalla.

Veljeni Terho täytti 50 v ja järjesti sen kunniaksi vappuaattona naamiaisbileet. Homma meni hauskasti niin, että vieraat pukeutuivat teemoittain. Eli puku oli sen mukainen millä vuosikymmenellä kukin oli veljeeni tutustunut. Minulle lankesi vuosikymmen 60. Niinpä sitten päätin pukeutua sen ajan housewife lookkiin ja muistin lähinnä miltä oma äitimme näytti silloin. Leninki löytyi liikkestä "Play it again Sam" ja peruukki papiljoteilla puolestaan Tiimarista. Sitten lisäksi vähän muuta rekvisiittaa ja asu oli valmis. Veljeni puolestaan pukeutui tulevaisuuteen eli sairaala-asuun ja hänen avo-vaimonsa Pirjo olikin sitten omaishoitaja. Varsinainen hoitsu olikin (kuva alempana).

Iitan kanssa kävin tänään eläinlääkärissä ja otettiin verinäyte geenitestiä varten. Eli veri lähti Optigenille jenkkeihin ja tarkoitus on geenitestata Iita CEA:n osalta. Peilauksissa silmät ovat olleet terveet ja nyt katsotaan onko Iita geneettisesti kantaja vai täysin terve. Hienosti likka käyttäytyi lekurissa vaikka onkin tuollainen maalaislikka, joka ei juurikaan ole kaupungissa käynyt.

Sitten tietty vähän kuvia. Ensin Katin ottamia kuvia (Oli tosi vaikea valita tänne kuvia, kun niitä ihania oli niin paljon. Lisää Kati Partasen hienoja kuvia täällä).

Musta-Elina ja Helmi

Iita

Iita

Ville

Ville singlessä

Ville singlessä, eikä Villeä haittaa vaikka jaossa mukana pyöri vähän ylimääräistäkin väkeä. :) Eli kuvassa myös Helmi.

Ville vauhdissa

Sitten muutamia mun ottamia kuvia

Iita

Tanjan upea Jallis The Timangi

Iita

Minä ja veljeni Terho alias Tedi (kuvan ottajaa en muista ... anteeksi se)

Minä. Kuvan otti Tapio

Terhon avovaimo Pirjo alias Pike