This is a glowing text

sunnuntaina, lokakuuta 11, 2009

Vauhtia piisaa

Meillä täällä Röysynkulmalla on melkoista menoa ihan koko ajan. Bobbyn kurssin jälkeen ei olla levätty laakereilla vaan treenit on jatkuneet ja kurssilta saatuja ohjeita on nyt sitten pistetty käytäntöön. Ihan mukavasti alkaa koirat toimia. Iitan kanssa treenataan jo isolla pellolla ja se alkaa näyttää ihan oikealta paimenkoiralta. Poispäinajoa mennään pitkiä matkoja ristiin rastiin peltoa. Vähän on otettu flänkkiharjoituksia ja hakua lyhyeltä matkalta. Kaikki näyttää oikein hyvältä. Nyt on hiottu maahanmeno hyväksi ja varmaksi. Mitä paremmin se sujuu sitä paremmin sujuu kaikki muukin. Olis pitäny olla tässä asiassa paljon tarkempi kaikkien muidenkin koirien kanssa ihan alusta asti.

Piskin kanssa kävin Paimenkoirayhdistyksen Nuortenmestaruus kisoissa viikko sitten. Tosin heillä on sellanen outo tapa jakaa noita mestaruuksia, että ns. I-luokka on nimeltään junnuluokka ja sinne pääsee koirat, jotka viimeistään osallistumisvuotena täyttää 3 vuotta. Piski olis kuulunu sinne, mutta koska se on kisannut II-luokassa sen oli pakko mennä kakkosluokkaan, joka sitten on nimeltään Nuorten luokka vaikka siellä olikin jopa kuusivuotiaskin koira osallistumassa. Ei siinä mitään, mutta luokan nimi on kyllä aika harjaanjohtava. Lisäksi minusta tuo luokkajako ei kerro koko totuutta, sillä junnuluokan paras ei välttämättä ole oikeasti juniori-ikäisten koirien paras, sillä sieltähän on rajattu ne koirat pois, jotka on toimineet hyvin ja edenneet kisauralla. Esim. nyt oli kolmosluokassakin osallistuja, joka ikänsä puolesta olisi voinut kisata sekä junnuluokassa että siellä varsinaisessa SM-kisassa. Toisaalta esim. Rita ei voinut osallistua ollenkaan. Ritahan on kisannut vain ykkösluokassa, mutta ei tietty ikänsä puolesta voinut osallistua junnuluokkaan. Kakkosluokkaan eli nuorten luokkaan se ei päässyt, kun se on kisannut vain ykkösluokkaa. Ihme systeemit. Minusta selkeintä olis se, että nuorten luokka on oikeasti nuorille koirille riippumatta siitä millä tasolla ne kisaavat. Luokan voittaja on sitten oikeasti se paras nuori koira. Jos sama nuori koira on niin hyvä, että se on jo valmis kisaamaan myös SM-luokissa, niin sehän on vaan hieno asia, että starttaa myös siellä. Mutta ei, sellainen ei tietenkään käy. Ruotsissa tämä asia on paljon selkeämpi ja niin tulee olemaan ensi vuonna myös meillä noissa Kennelliiton paimennuskisoissa. Järjestelyt sinänsä Tammisaaressa olivat tosi hyvät. Lampaat mitä parhaimpia ja upea iso pelto käytössä. Kaikki toimi muutenkin sujuvasti ja hienosti ja tuomari oli todella asiansa osaava. Ilmakin suosi lauantaina, jolloin itse olin siellä. Sunnuntaina olikin sitten huono ilma, mutta minäpä käytinkin sunnuntain lampaiden keritsemiseen.

Enää yksi kurssipäivä jäljellä ja sitten on tämän laidunkauden kaikki kurssit pidetty. Haluan kiittää kaikkia mukana olleita. Koirat ovat kehittyneet aimoharppauksiin, ollaan saatu olla mukavien ihmisten seurassa ja aika on mennyt kuin siivillä. Meillä menee nyt kaikki uuhet astutuslomalle ja jätän itselle vain pienen treeniryhmän, jolla treenailen silloin tällöin nyt talven aikana (jos kelit sallii). Ensi keväänä sitten jatkuvat Tassutuvan kurssit ja niihin voi taas ilmoittautua keväällä, kun julkaisen kurssipäivät Tassutuvan sivuilla.

Ensivuodelle on taas mielenkiintoisia suunnitelmia, mutta niistä sitten aikanaan enempi.