Töitä ja paimennuksen SM-kisat

Moi
Alkuviikko on mennyt Skotlannin reissusta toipuessa ja paikkojen järjestelyssä. Eilen illalla tein laidunkierroksen ja otin mukaan Matin, Tepon ja Villen. Rita sai jäädä kotiin, kun sillä on juoksu parhaimmillaan. Eka etappi oli emolaidun. Pojat sai kerätä emot kasaan ja Villen kanssa kuljeteltiin emoja vähän paikasta toiseen. Ville totteli tosi hienosti vasen ja oikea käskyt. Pysyi oikealla etäisyydellä laumasta flankatessaan ja pysähtyi heti kun käskin. Lisäksi kulki hienosti kohti lampaita ja osasi itse katsoa, että porukka kulkee antamaani suuntaan.

Karitsalaitumella Teppo sai hakea karitsat (muutama sata karitsaa) 800 metrin päästä. Osas hienosti laajentaa kaarta lauman kohdalla ja toi itsenäisesti karitsat mulle. Pari karitsaa oli eksynyt metsään ja jäi sen takia porukasta. Laiton Matin ensin ison lauman taakse, jonka jälkeen vihelsin käänny käskyn. Matti ymmärsi hyvin mikä on homman nimi ja haki ne pari 400 m päässä olevaa karitsaa muuhun laumaan.

Paimennuksen SM-kisat lähestyy. Koko kevät ja kesä on tehty töitä, jotta kaikki olis kunnossa. Kotikosket ovat vaivojaan säästämättä hoitaneet järjestelyhommia niin hienosti, että tuntuu aivan uskomattomalta katsoa mitä kaikkea he ovat kisoja varten kehitelleet. Itse olen ollut mailitse lukuisia kertoja yhteydessä Tony Otteseniin (Tony asuu siis Tanskassa). Ensin oli kova työ löytää viikonloppu, joka hänelle sopi. Onneksi sitkeän sovittelun jälkeen oikea aika löytyi. Sen jälkeen Kotikosket varasivat hänelle lennot ja muutenkin häntä on informoitu kokeiden kulkuun liittyvissä asioissa. Nyt viimeksi olen lähettänyt hänelle haastattelukysymykset ja toivottavasti hän ehtii vastata pian, jotta päästään lukemaan hänen haastatteluaan seuraavasta Paimenpostista. Vielä keväällä Tonylla ei ollut aikaa pitää kurssia, mutta nyt hän on löytänyt kurssillekin aikaa. Tony on erittäin taitava kouluttaja, joka keikkuu jatkuvasti kilpailujen kärkipaikoilla. Hänen tämän hetken menestyvin kisakoiransa on Tweed, joka onkin meidän Villen ja Kotikoskien Mirkin isä. Kurssin hoitavat muut henkilöt kuin minä tai Kotikosket, joten siitä varmaan löytyy aikanaan sitten infoa Paimenpostista. Tony on kutsuttu aiemminkin Suomeen arvostelemaan, mutta valitettavasti hän on perunut tulonsa. Toivotaan, että nyt tärppää. Ainakin olemme Kotikoskien kanssa tehneet parhaamme, jotta hän tuntisi olonsa tervetulleeksi ja hän pääsisi arvostelemaan hyvin järjestetyissä kilpailuissa.

Päivi

Loma Skotlannissa

Moi

Oltiin siis viime viikko Tapion kanssa Skotlannissa ja nimenomaan ihan lomalla. Ei koirien koulutusta ... paitsi ihan vähän ;). Lähdettiin sunnuntaina Finnairin koneella kohti Edinburgia. Matka meni mukavasti ja mikäs on lentäessä, kun lentoaika Skotlantiin on vain 2,5 tuntia. Olin varannut meille kolme eri yöpymispaikkaa, jotta maisema välillä vaihtuis.

Jottei sitä ihan koirista vierottuisi, olimme ekat kolme yötä Ettrick Valleyssa Bobby Dalzierin luona. Bobbyn vaimo Shiela pitää kotonaan B&B majoitusta ja onnistuin saamaan sieltä huoneen kolmeksi yöksi vaikka samaan aikaan paikalla oli sattumoisin neljä ruotsalaista kuuden paimenoiran kanssa treenaamassa. Kaiken lisäksi noista neljästä ruotsalaisesta kaksi oli mun vanhoja tuttuja. Olipa hauska yhteensattuma. Koska olimme kuitenkin lomalla ja Tapio ei koe lomaksi koirankoulutusta, suunnistimme aamulla kukkuloille vaeltamaan, kun muut lähtivät treenaamaan koiriaan. Skotlannissa oli helle ja todella kuuma. Missä olivat ne kuuluisat Skotlannin sateet? Ruotsalaisten treenit olivat menneet mukavasti ja illalla pääsin katsomaan suosikkikoirani, Bobbyn Jamien koulutusta. Siinä on kyllä uskomattoman upea koira. Maaliskuussa se meni jo loistavasti ja silloin se oli vain 11 kk ja nyt se oli taas kehittynyt huimasti. Mutta onpa Bobby sen kanssa menestynytkin hienosti kilpakentillä. Parina iltana pääsin katsomaan miten Bobby aloittaa paimenkoulutuksen nuoren koiran kanssa. Hänellä oli kaksi puolivuotiasta pentua, joiden kanssa ei oltu aiemmin paimennettu. Bobby näytti miten hän tuollaisia pentuja kouluttaa. Pitkä liina on erittäin tärkeässä elementissä kuten myös se, että lampaiden pitää olla erittäin liikkuvia ja hyvin koiraa kunnioittavia. Treeni aloitetaan sellaisessa pyöreässä kiviaitauksessa, joita Skotlannissa on kaikkialla. Kiviaitauksesta ei tulla isommalle alueelle ennenkuin homma toimii siellä tosi hyvin. Oli hauska nähdä miten kaksi erityyppistä pentua syttyivät ja miten ne parin harjoituksen jälkeen tekivät jo paljon asioita, joita ei olisi voinut noin pienen pennun olettavan osaavan. Pitkälti harjoitus meni ihan samalla lailla kuin mitä ruotsalaisetkin meille ovat opettaneet, mutta toki jokaisella kouluttajalla on oma tyylinsä ja tietyt omat niksinsä joita hän käyttää. Sainkin näistä Bobbyn treeneistä taas tosi hyviä ideoita omiin treeneihini.

Shiela tekee aivan uskomattoman hyvää ruokaa ja oli ruhtinaallista istahtaa hyvästä ruuasta notkuvan pöydän ääreen. Kaiken kruunasi se, että pääsi vielä keskustelemaan paimenkoira-asioista. Tulikin tehtyä muutama hyvä suunnitelma tulevaisuutta silmälläpitäen, mutta niistä en kerro vielä.

Bobbyn ja Shielan luota lähdimme keskiviikkona kohti Etelä Skotlantia ja siellä Crossmichaelissa sijaitsevaan Airdsin B&B paikkaan. Airds osoittautui oikein mukavaksi paikaksi, jossa oli viihtyisät huoneet ja erittäin ystävällinen ja avulias emäntä. Tuota paikkaa voin lämpimästi suositella. Airdista teimme "täsmäiskuja" Skotlannin rannikolle, jossa ihailimme laskuvesi ilmiötä sekä kävimme katsomassa hienoja linnojen raunioita. Tietty kävimme vähän shoppailemassa pikku kaupungeissa ja minä söin joka päivä lammasta. Pitihän sitä kokeilla millaista lammasta lammasmaassa on tarjolla. Airdsin vieraanvaraisuudesta nautimme kaksi yötä, jonka jälkeen suuntasimme matkamme taas kohti pohjoista.

Viimeisin majapaikkamme oli Lanarkissa sijaitseva hevostila nimeltään Corehouse. Tuossa paikassa huone oli vaatimattomin näistä kaikista kolmesta paikasta. Huoneessa ei ollut telkkaria ja suihkusta tuli vain kylmää vettä. Muutoin paikka oli mitä mainioin. Palvelu oli ystävällistä ja aamiainen oli juuri sellainen minkä toivoi. Hevostilalla kun oltiin oli hevosia joka paikassa ja mikäs siinä, hevoset on upeannäköisiä eläimiä. Kun nuorempana on tullut hevosten kanssa puuhailtua (eli ratsastettua ja ravureita treenattua), tuntui oikein kotosalta kuunnella kavion kopsetta ratsastajien lähtiessä maastoretkelleen. Majapaikkamme lähellä oli upeita putouksia, joita kävimme tietty ihailemassa. Sitten sattui niin hyvä tuuri, että muutaman kilometrin päässä, paikassa nimeltään Biggar oli lauantaina maatalousnäyttely. No tietty sinnehän sitä piti suunnata auton nokka. Oli hauskaa viettää päivää aito Skotlantilaisessa maatalousnäyttelyssä, jossa eläinten lisäksi oli näytillä kaikkea James Herriot ohjelmista tuttua. Paikkakunnan naiset mm. kilpailivat kenellä on paras kakku tai pikkuleivät. Erilaisia mehuja oli kilpailuissa kuin myös puutarhakasveja. Kaikesta mitä vain voi kuvitella oli kilpailtu. Konepuoli oli tosi suppea. Muutama kuljetuskärry ja vähän lampaiden käsittelylaitteita eipä juuri muuta. Eläinpuolella oli kaikenlaista. Hevosille oli estekilpailut. Perheen pienimmät kilpailivat ratsastustaidoista. Näyttelyssä oli valtavia hevosia (niitä kaljakärryjen vetäjiä). Nautapuolella oli hienoja eläimiä, mutta nauta-asioista täysin pihalla olevana en pysty kertomaan niistä mitään. Lampaita oli montaa eri rotua, joista hieman kuviakin otin. Lampaiden esittely oli aika mielenkiintoinen tapahtuma. Lammasaitauksia (muistutti meidän karitsointikarsinoita) oli kahden rivissä. Välissä oli käytävä ja käytävän päässä vähän isompi aitaus, jossa lampaat arvosteltiin. Arvosteluun menevät lampaat päästettiin häkistään käytävälle, josta ne ajettiin käytävän päässä olevaan aitaukseen. Kaikki eri ihmisten lampaat olivat siis arvosteltavina samassa häkissä, vapaana, ei mitään riimuja päässä. Tuomari tuumaili aikansa ja sitten osoitti nopeasti paimensauvallaan (sellaisella hienolla, jossa oli lampaan sarvesta tehty kädensija) lammasta, jota oli paras. Sitten hän osoitti nopeaan tahtiin seuraaviksi sijoittuneet ja lampaan omistajat nappasivat kiinni omansa ja asettautuivat lampaansa kanssa riviin seisomaan. Tuomari tuumaili vielä hetken, saattoi vaihtaa parin lampaan paikkaa, kunnes lopulta päätti, että järjestys on oikea. Sitten taas kaikki lampaat irti ja hätistys takaisin omiin häkkeihinsä.

Toinen asia joka kiinnitti huomiota oli se, että lampaat oli aivan yleisesti värjätty. Texeleille oli pistetty kellertävä väri, jonka väriskaala oli vaaleasta sellaiseen ruskean kellertävään. Väri pumpattiin selkäruiskusta lampaisiin näyttelypaikalla ja lampaat olivat väristä märkiä. Väri haisi jotenkin tervalle. Mietin, että olisko siinä värissä mukana jotain ulkoloismyrkkyä, mutta en tiedä mikä oli lopullinen vastaus. Pitänee kysyä tätä asiaa Bobbylta. Scottish Black Face lampaat oli värjätty ruskeiksi, mutta värin alkamiskohta kaulassa oli ilmeisesti kovin tarkka, sillä monet lampaan omistajat kietoivat lampaan kaulaan pyyhkeen ja poistivat märän sienen kanssa lampaan kaulasta väriä niin, että värjätyn ja värjäämättömän alueen rajakohta oli selvä. Ohessa vielä linkki kuva-albumiin jossa on tämän reissun kuvia. Valitettavasti tuli laitettua kuvat sellaiseen järjestykseen, että ajallisesti viimeinen kuva on ekana ja ensimmäinen kuva viimeisenä. En enää jaksanut laittaa niitä uudelleen, joten toivottavasti tämä ei haittaa katseluelämystä.

Linkki kuviin

Terv. Päivi

Kotona taas

Hei
Kotona ollaan ja takana upea viikko Skotlannissa. Ilmat oli aivan mahtavat ja reissu muutenkin tosi antoisa. Viikon aikana olimme ensin kolme päivää Bobby Dalzierin luona ja sain tosi hyviä neuvoja pennun paimennuskoulutuksen aloitusvaiheeseen. Sitten jatkoimme matkaa etelä Skotlantiin ja tutustuimme paikallisiin nähtävyyksiin. Lopuksi vielä vierailimme pari päivää hevostilalla ja kävimme paikallisessa maatalousnäyttelyssä. Yksityiskohtaisempaa raporttia hieman tuonnempana kuvien kera.
Terv. Päivi

Treeniä isolla pellolla

Moi

Tänään otin neljä karitsaa isolle pellolle ja treenasin Ritan sekä Villen kanssa. Villen kanssa keskityin pääasiassa poispäinajoon ja meni aikas hyvin, jos suoraan sanon. Olin ite noin 80 metrin päästä Villestä ja sain sen tottelemaan tosi hienosti suuntakäskyjä ja flankkas hyvin vaikka etäisyys oli näin pitkä ekaa kertaa. Hakukaaria harjoitellessa pyrki pysähtymään liian aikaisin, joka johtuu siitä, että olen aika vahvasti vaatinut maahanmenoa klo 12 kohdalla. Sen takia ei oikein halunnun päätyä klo 12 kohdalle ja kun ajatin sinne, juoksi klo yhteen tai kahteen ennenkuin meni maahan. Eli pitää hieman hienosäätää hommaa, jotta Ville tajuaa ettei se paikka ole kamala vaan se, jos ei tottele maahan käskyä. Muutaman harjoitteen jälkeen alkoi tämäkin sujua aika hienosti.

Rita sai alkuun kuljettaa karitsoita pitkään ja hartaasti. Ritalla oli hyvä vauhti ja etäisyys sekä piti hyvin huolen, että kaikki karitsat pysyivät hyvin kasassa. Kun tämä meni hyvin tehtiin samaa poispäin ajona. Siinä piti vähän enempi auttaa koiraa, jotta se kulki suoraan, mutta muutoin vauhti ja asenne lampaisiin oli kunnossa. Lopuksi otin hakukaaria, jotka onnistuivat aivan nappiin.

Jäi tosi hyvä mieli näistä treeneistä ja huomenna vielä treenit, jos ehdin ja sitten meikkis lähteekin Tapion kanssa kohti Skotlantia.

Terkuin
Päivi

Vähän tarinaa Mosse-viikonlopusta

Hei

Jospa nyt sitten yrittäis vähän kirjoitella tapahtumia Mosse-viikonlopusta (30.6.-2.7.). Eli hyödynsimme Mossen tuloa niin, että hän piti täällä meillä kaksipäiväisen kurssin SPKY:n tuleville aluevastaaville ja lisäksi hän toimi tuomarina Somerolla, Kotikoskien lammastilalla pidetyissä paimennuskilpailuissa. Näin löimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli saimme vähän kuluja jaettua niin, että osan kuluista maksoi kilpailu ja osan aluevastaavakoulutus.

Mossen tuli perjantaina aamulla ensin meille Kiikalaan. Paikalla oli 8 aluevastaavakurssilaista ja kymmenkunta kuunteluoppilasta. Kurssi aloitettiin luennolla, jonka aihe oli: "pennusta peruskoulutetuksi paimenkoiraksi". Ansiokkaasta tulkkauksesta vastasi Anki (Agneta Hellsten-Eriksson). Kiitos sinulle Anki. Saimme kuulla kuinka tärkeää on, että koiralle opetetaan jo pennusta muutama perusasia. Pennun pitää heti alusta alkaen oppia reagoimaan nimeensä. Vaikka kesken villeimmän leikin sen pitää reagoida kun sitä huutaa. Pennulle opetetaan varma ja nopea luoksetulo. Kun pentua huutaa, eikä se tule, mennään sen luokse ja "kerrotaan" mitä tapahtuu, jos ei tottele. Sitten takas sinne mistä pentua huudettiin ja uusitaan kutsu. Tarvittaessa pentu voidaan laittaa liinaan, jottei se pääse luikkimaan karkuun. Lisäksi pennulle opetetaan "ei" sana. Paimenkoiran pennun voi nostaa niskasta ylös ja sitten näpsäyttää sormella sitä kuonoon, kunnes se kääntää päänsä pois. Jos koira uskoo pienellä niin hyvä, mutta jos ei usko käytetään tarvittavaa painetta, jotta toivottu vaikutus saadaan aikaiseksi. Nämä ovat perusasioita, joita tarvitaan sitten kun varsinainen paimennuskoulutus aloitetaan. Pentua voidaan sytytellä silloin tällöin, mutta varsinaista koulutusta ei voi aloittaa ennenkuin koira on tarpeeksi syttynyt. Koulutuksessa käytetään painetta, jonka koiran tulee kesää niin, että vaikka sille asetetaan vaatimuksia se yhä edelleen haluaa paimentaa. Jos koira pyrkii paineen vuoksi lopettamaan paimentamisen, ei se ole vielä tarpeeksi syttynyt, jotta sen kanssa voisi harjoitella kunnolla. Harjoittelutapoja on monenlaisia. Jos oma auktoriteetti ei tahdo riittää, voi käyttää apuna pyöröhäkkiä tai aitauksen nurkkaa, jotka helpottavat asiaa, kun lampaat eivät voi häipyä paikalta kesken kaiken. Joidenkin koirien kanssa harjoittelu aloitetaan siten, että ohjaaja ja koira toimivat samalla puolella ympyrää, jonka keskipisteenä ovat lampaat. Ohjaaja voi olla jossain sopivassa kohdassa lampaiden ja koira välissä. Luennolla tuli tosi paljon hyviä asioita, jotka ei kaikki juuri nyt putkahda mieleen.

Muitakin hyviä neuvoja saimme tuon kahden päivän aikana. Huonot flankit johtuvat usein huonoista pysähdyksistä. Kun koira pysähtyy kunnolla eikä samalla ajattele kohti lampaita, sen on helpompi lähteä pysähdyksen jälkeen flankkaamaan oikealle tai vasemmalle. Tarvittavan paineen luomisessa voidaan käyttää apuna flärppää, hevosen juoksutuspiiskaa tai jotain muuta "kättä pidempää". Pitää kuitenkin muistaa, että nämä ovat vain auktoriteetin apuvälineitä ja niistä on päästävä eroon mahdollisimman pian. Jos auktoriteettia ilman näitä apuvälineitä ei ole, on turha luulla, että koko hommasta tulee mitään. Erittäin vahvaluonteisien ja voimakkaasti syttyneiden nuorten koirien kunnon koulutus voidaan aloittaa jo puolivuotiaana. On turha odottaa vahvaluonteisen koiran kanssa niin pitkään, että se on vuoden vanha, ennenkuin aloittaa kunnon treenit. Koira ehtii vuodessa kasvattamaan tosi suuren egon, jos sillä on siihen taipumusta. Tällöin ohjaajan on todella vaikea saada sitä hallintaan, varsinkin jos ei ole kokemusta vahvoista koirista. Toisaalta taas vähän pehmeämpien koirien kanssa voi huoletta odottaa sinne vuoden ikään, sillä sellaisten koirien täytyy kehittyä henkisesti, jotta ne pystyvät vastaamaan koulutukseen oikein.

On erittäin suositeltavaa käyttää liinaa apuna koulutuksessa. Liinan avulla voidaan huolehtia siitä ettei koira pääse tekemään tyhmyyksiä eikä se voi juosta karkuun ohjaajan vaatimuksia. Jos koira oppii, että karkuun juoksemalla tai vauhtia lisäämällä se pääsee ohjaajan paineesta eroon, on sitä lähes mahdoton hallita etäisyyksien kasvaessa.

Vielä erittäin tärkeänä asiana nousi esiin se, että harjoitellessa pitää olla todella systemaattinen ja huolehtia siitä, että pyydetty asia myös tehdään. Eli jos halutaan koiran flankkaavan, sen pitää myös flankata, jos taas halutaan että se menee kohti eläimiä, sen on mentävä eläimiä kohti suoraan. Aivan liian usein näkee jotain tältä väliltä. Koira eivät oikein flankkaa eivätkä toisaalta mene suoraan kohtikaan. Tällainen koira ei selviä villimpien lampaiden kanssa, sillä jos se ei osaa flankata kunnolla se joka kerta siirtyessään sivuun samalla pölläyttää lampaat liikkeelle. Lampaat eivät ymmärrä mitä koira oikein haluaa ja alkavat sen takia käyttäytyä hermostuneesti.

Siinä muutama juttu, joka tuli nyt mieleen. Lauantain kisoissa osoittautui oikeaksi valinnaksi se, että siirsin Matin ja Tepon kakkosluokkaan. Tosin kumpikin menee jo niin hyvin, että kolmosluokka on vain tuuman päässä. Kotikoskien lampaat olivat tosi hyviä lampaita. Reagoivat koiran tekemisiin juuri niinkuin pitää. Yksikin huono flänkki ja lampaat ampaisivat vauhtiin. Toisaalta ne eivät juosseet koirasta yli vaikka niillä olikin kova veto varikolle. Eli vastasivat koiran työskentelyyn tosi hyvin. Mosse totesikin, että ne ovat laadultaan kansainväliseen kisaan sopivia, sillä näiden lampaiden ansiosta kaikki koiran tekemät virheet kostautuivat välittömästi. Kisoissa oli kaikki kolme luokkaa. Kolmosluokassa oli 7 osanottajaa, joista Annika Paarvio Majn kanssa vei voiton. Tosi siisti ja hieno rata ja ansaittu voitto hyvin pistein (ja Annika sentään menetti ihan turhaan pisteitä alussa antaessaan koiralle väärän vihellyksen). Kakkosluokassa oli sitten 14 osallistujaa (vai oliko se 13 ... en muista enää). Meitin Teppo voitti, Matti oli toinen ja Villen suoritus diskattiin mun mokan takia (meiltä karkas jaon jälkeen kolme lammasta varikolle, kun käännyin kuuntelemaan mitä tuomari huutaa enkä tyhmä (lyö itseään vasaralla päähän) keränny Villen kanssa ensin lampaita kasaan ja rauhottanu niitä paikalleen vaan jätin Villen maahan ja lampaat erilleen. No lampaat näki tilaisuutensa ja paukkas varikolle. Ei oltais tarvittu kuin kaksi pistettä häkityksestä niin Ville olis tullu kolmanneksi. No niinhän se on, että jos tädillä olis munat niin se olis setä ;) Ykkösluokassa loisti puolestaan Elisa Kotikoski Lukan ja Mirkin kanssa, joista ensinmainittu voitti ja toiseksi mainittu oli toinen. Hyvä Kiikala-Somero treeniporukka!

Terv. Päivi

Hanna-Mari Laitala napsi hienoja kuvia Someron kisoista. Tässä ekana kuva Villestä:



Ja tässä kuva Teposta:

Kesälomallako muka saa levätä

Hei pitkästä aikaa.
On ollu melkoista menoa viime aikoina. Nytkin pistän vaan pikaseen muutaman rivin ja yritän ehtiä huomenna (ai nyt onkin jo huomenna ;)) kirjoittaa jotain viime aikojen kuulumisia. Olen ollu lomalla pari päivää ja näin kiire mulla ei ole ollu pitkiin aikoihin. Uskomattoman lämpimien päivien johdosta olen puuhaillu kuumimmat ajat sisätiloissa ja vasta illalla on sitten siirrytty ulkohommiin. Tänään (tai siis eilen) lähti pari mustaa pässiä kohti Tammisaarta ja uusia naisia. Toivottavasti pojat hoitavat hommansa hyvin ja tehokkaasti. Illalla madotettiin kaikki uuhet ja kotona oltiinkin sitten puolen yön tietämissä.

Huomenna vähän tarinaa Mossen kurssista ja Someron kisoista.
Öitä

Päivi