Loma Skotlannissa

Moi

Oltiin siis viime viikko Tapion kanssa Skotlannissa ja nimenomaan ihan lomalla. Ei koirien koulutusta ... paitsi ihan vähän ;). Lähdettiin sunnuntaina Finnairin koneella kohti Edinburgia. Matka meni mukavasti ja mikäs on lentäessä, kun lentoaika Skotlantiin on vain 2,5 tuntia. Olin varannut meille kolme eri yöpymispaikkaa, jotta maisema välillä vaihtuis.

Jottei sitä ihan koirista vierottuisi, olimme ekat kolme yötä Ettrick Valleyssa Bobby Dalzierin luona. Bobbyn vaimo Shiela pitää kotonaan B&B majoitusta ja onnistuin saamaan sieltä huoneen kolmeksi yöksi vaikka samaan aikaan paikalla oli sattumoisin neljä ruotsalaista kuuden paimenoiran kanssa treenaamassa. Kaiken lisäksi noista neljästä ruotsalaisesta kaksi oli mun vanhoja tuttuja. Olipa hauska yhteensattuma. Koska olimme kuitenkin lomalla ja Tapio ei koe lomaksi koirankoulutusta, suunnistimme aamulla kukkuloille vaeltamaan, kun muut lähtivät treenaamaan koiriaan. Skotlannissa oli helle ja todella kuuma. Missä olivat ne kuuluisat Skotlannin sateet? Ruotsalaisten treenit olivat menneet mukavasti ja illalla pääsin katsomaan suosikkikoirani, Bobbyn Jamien koulutusta. Siinä on kyllä uskomattoman upea koira. Maaliskuussa se meni jo loistavasti ja silloin se oli vain 11 kk ja nyt se oli taas kehittynyt huimasti. Mutta onpa Bobby sen kanssa menestynytkin hienosti kilpakentillä. Parina iltana pääsin katsomaan miten Bobby aloittaa paimenkoulutuksen nuoren koiran kanssa. Hänellä oli kaksi puolivuotiasta pentua, joiden kanssa ei oltu aiemmin paimennettu. Bobby näytti miten hän tuollaisia pentuja kouluttaa. Pitkä liina on erittäin tärkeässä elementissä kuten myös se, että lampaiden pitää olla erittäin liikkuvia ja hyvin koiraa kunnioittavia. Treeni aloitetaan sellaisessa pyöreässä kiviaitauksessa, joita Skotlannissa on kaikkialla. Kiviaitauksesta ei tulla isommalle alueelle ennenkuin homma toimii siellä tosi hyvin. Oli hauska nähdä miten kaksi erityyppistä pentua syttyivät ja miten ne parin harjoituksen jälkeen tekivät jo paljon asioita, joita ei olisi voinut noin pienen pennun olettavan osaavan. Pitkälti harjoitus meni ihan samalla lailla kuin mitä ruotsalaisetkin meille ovat opettaneet, mutta toki jokaisella kouluttajalla on oma tyylinsä ja tietyt omat niksinsä joita hän käyttää. Sainkin näistä Bobbyn treeneistä taas tosi hyviä ideoita omiin treeneihini.

Shiela tekee aivan uskomattoman hyvää ruokaa ja oli ruhtinaallista istahtaa hyvästä ruuasta notkuvan pöydän ääreen. Kaiken kruunasi se, että pääsi vielä keskustelemaan paimenkoira-asioista. Tulikin tehtyä muutama hyvä suunnitelma tulevaisuutta silmälläpitäen, mutta niistä en kerro vielä.

Bobbyn ja Shielan luota lähdimme keskiviikkona kohti Etelä Skotlantia ja siellä Crossmichaelissa sijaitsevaan Airdsin B&B paikkaan. Airds osoittautui oikein mukavaksi paikaksi, jossa oli viihtyisät huoneet ja erittäin ystävällinen ja avulias emäntä. Tuota paikkaa voin lämpimästi suositella. Airdista teimme "täsmäiskuja" Skotlannin rannikolle, jossa ihailimme laskuvesi ilmiötä sekä kävimme katsomassa hienoja linnojen raunioita. Tietty kävimme vähän shoppailemassa pikku kaupungeissa ja minä söin joka päivä lammasta. Pitihän sitä kokeilla millaista lammasta lammasmaassa on tarjolla. Airdsin vieraanvaraisuudesta nautimme kaksi yötä, jonka jälkeen suuntasimme matkamme taas kohti pohjoista.

Viimeisin majapaikkamme oli Lanarkissa sijaitseva hevostila nimeltään Corehouse. Tuossa paikassa huone oli vaatimattomin näistä kaikista kolmesta paikasta. Huoneessa ei ollut telkkaria ja suihkusta tuli vain kylmää vettä. Muutoin paikka oli mitä mainioin. Palvelu oli ystävällistä ja aamiainen oli juuri sellainen minkä toivoi. Hevostilalla kun oltiin oli hevosia joka paikassa ja mikäs siinä, hevoset on upeannäköisiä eläimiä. Kun nuorempana on tullut hevosten kanssa puuhailtua (eli ratsastettua ja ravureita treenattua), tuntui oikein kotosalta kuunnella kavion kopsetta ratsastajien lähtiessä maastoretkelleen. Majapaikkamme lähellä oli upeita putouksia, joita kävimme tietty ihailemassa. Sitten sattui niin hyvä tuuri, että muutaman kilometrin päässä, paikassa nimeltään Biggar oli lauantaina maatalousnäyttely. No tietty sinnehän sitä piti suunnata auton nokka. Oli hauskaa viettää päivää aito Skotlantilaisessa maatalousnäyttelyssä, jossa eläinten lisäksi oli näytillä kaikkea James Herriot ohjelmista tuttua. Paikkakunnan naiset mm. kilpailivat kenellä on paras kakku tai pikkuleivät. Erilaisia mehuja oli kilpailuissa kuin myös puutarhakasveja. Kaikesta mitä vain voi kuvitella oli kilpailtu. Konepuoli oli tosi suppea. Muutama kuljetuskärry ja vähän lampaiden käsittelylaitteita eipä juuri muuta. Eläinpuolella oli kaikenlaista. Hevosille oli estekilpailut. Perheen pienimmät kilpailivat ratsastustaidoista. Näyttelyssä oli valtavia hevosia (niitä kaljakärryjen vetäjiä). Nautapuolella oli hienoja eläimiä, mutta nauta-asioista täysin pihalla olevana en pysty kertomaan niistä mitään. Lampaita oli montaa eri rotua, joista hieman kuviakin otin. Lampaiden esittely oli aika mielenkiintoinen tapahtuma. Lammasaitauksia (muistutti meidän karitsointikarsinoita) oli kahden rivissä. Välissä oli käytävä ja käytävän päässä vähän isompi aitaus, jossa lampaat arvosteltiin. Arvosteluun menevät lampaat päästettiin häkistään käytävälle, josta ne ajettiin käytävän päässä olevaan aitaukseen. Kaikki eri ihmisten lampaat olivat siis arvosteltavina samassa häkissä, vapaana, ei mitään riimuja päässä. Tuomari tuumaili aikansa ja sitten osoitti nopeasti paimensauvallaan (sellaisella hienolla, jossa oli lampaan sarvesta tehty kädensija) lammasta, jota oli paras. Sitten hän osoitti nopeaan tahtiin seuraaviksi sijoittuneet ja lampaan omistajat nappasivat kiinni omansa ja asettautuivat lampaansa kanssa riviin seisomaan. Tuomari tuumaili vielä hetken, saattoi vaihtaa parin lampaan paikkaa, kunnes lopulta päätti, että järjestys on oikea. Sitten taas kaikki lampaat irti ja hätistys takaisin omiin häkkeihinsä.

Toinen asia joka kiinnitti huomiota oli se, että lampaat oli aivan yleisesti värjätty. Texeleille oli pistetty kellertävä väri, jonka väriskaala oli vaaleasta sellaiseen ruskean kellertävään. Väri pumpattiin selkäruiskusta lampaisiin näyttelypaikalla ja lampaat olivat väristä märkiä. Väri haisi jotenkin tervalle. Mietin, että olisko siinä värissä mukana jotain ulkoloismyrkkyä, mutta en tiedä mikä oli lopullinen vastaus. Pitänee kysyä tätä asiaa Bobbylta. Scottish Black Face lampaat oli värjätty ruskeiksi, mutta värin alkamiskohta kaulassa oli ilmeisesti kovin tarkka, sillä monet lampaan omistajat kietoivat lampaan kaulaan pyyhkeen ja poistivat märän sienen kanssa lampaan kaulasta väriä niin, että värjätyn ja värjäämättömän alueen rajakohta oli selvä. Ohessa vielä linkki kuva-albumiin jossa on tämän reissun kuvia. Valitettavasti tuli laitettua kuvat sellaiseen järjestykseen, että ajallisesti viimeinen kuva on ekana ja ensimmäinen kuva viimeisenä. En enää jaksanut laittaa niitä uudelleen, joten toivottavasti tämä ei haittaa katseluelämystä.

Linkki kuviin

Terv. Päivi