Vähän tarinaa Mosse-viikonlopusta

Hei

Jospa nyt sitten yrittäis vähän kirjoitella tapahtumia Mosse-viikonlopusta (30.6.-2.7.). Eli hyödynsimme Mossen tuloa niin, että hän piti täällä meillä kaksipäiväisen kurssin SPKY:n tuleville aluevastaaville ja lisäksi hän toimi tuomarina Somerolla, Kotikoskien lammastilalla pidetyissä paimennuskilpailuissa. Näin löimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli saimme vähän kuluja jaettua niin, että osan kuluista maksoi kilpailu ja osan aluevastaavakoulutus.

Mossen tuli perjantaina aamulla ensin meille Kiikalaan. Paikalla oli 8 aluevastaavakurssilaista ja kymmenkunta kuunteluoppilasta. Kurssi aloitettiin luennolla, jonka aihe oli: "pennusta peruskoulutetuksi paimenkoiraksi". Ansiokkaasta tulkkauksesta vastasi Anki (Agneta Hellsten-Eriksson). Kiitos sinulle Anki. Saimme kuulla kuinka tärkeää on, että koiralle opetetaan jo pennusta muutama perusasia. Pennun pitää heti alusta alkaen oppia reagoimaan nimeensä. Vaikka kesken villeimmän leikin sen pitää reagoida kun sitä huutaa. Pennulle opetetaan varma ja nopea luoksetulo. Kun pentua huutaa, eikä se tule, mennään sen luokse ja "kerrotaan" mitä tapahtuu, jos ei tottele. Sitten takas sinne mistä pentua huudettiin ja uusitaan kutsu. Tarvittaessa pentu voidaan laittaa liinaan, jottei se pääse luikkimaan karkuun. Lisäksi pennulle opetetaan "ei" sana. Paimenkoiran pennun voi nostaa niskasta ylös ja sitten näpsäyttää sormella sitä kuonoon, kunnes se kääntää päänsä pois. Jos koira uskoo pienellä niin hyvä, mutta jos ei usko käytetään tarvittavaa painetta, jotta toivottu vaikutus saadaan aikaiseksi. Nämä ovat perusasioita, joita tarvitaan sitten kun varsinainen paimennuskoulutus aloitetaan. Pentua voidaan sytytellä silloin tällöin, mutta varsinaista koulutusta ei voi aloittaa ennenkuin koira on tarpeeksi syttynyt. Koulutuksessa käytetään painetta, jonka koiran tulee kesää niin, että vaikka sille asetetaan vaatimuksia se yhä edelleen haluaa paimentaa. Jos koira pyrkii paineen vuoksi lopettamaan paimentamisen, ei se ole vielä tarpeeksi syttynyt, jotta sen kanssa voisi harjoitella kunnolla. Harjoittelutapoja on monenlaisia. Jos oma auktoriteetti ei tahdo riittää, voi käyttää apuna pyöröhäkkiä tai aitauksen nurkkaa, jotka helpottavat asiaa, kun lampaat eivät voi häipyä paikalta kesken kaiken. Joidenkin koirien kanssa harjoittelu aloitetaan siten, että ohjaaja ja koira toimivat samalla puolella ympyrää, jonka keskipisteenä ovat lampaat. Ohjaaja voi olla jossain sopivassa kohdassa lampaiden ja koira välissä. Luennolla tuli tosi paljon hyviä asioita, jotka ei kaikki juuri nyt putkahda mieleen.

Muitakin hyviä neuvoja saimme tuon kahden päivän aikana. Huonot flankit johtuvat usein huonoista pysähdyksistä. Kun koira pysähtyy kunnolla eikä samalla ajattele kohti lampaita, sen on helpompi lähteä pysähdyksen jälkeen flankkaamaan oikealle tai vasemmalle. Tarvittavan paineen luomisessa voidaan käyttää apuna flärppää, hevosen juoksutuspiiskaa tai jotain muuta "kättä pidempää". Pitää kuitenkin muistaa, että nämä ovat vain auktoriteetin apuvälineitä ja niistä on päästävä eroon mahdollisimman pian. Jos auktoriteettia ilman näitä apuvälineitä ei ole, on turha luulla, että koko hommasta tulee mitään. Erittäin vahvaluonteisien ja voimakkaasti syttyneiden nuorten koirien kunnon koulutus voidaan aloittaa jo puolivuotiaana. On turha odottaa vahvaluonteisen koiran kanssa niin pitkään, että se on vuoden vanha, ennenkuin aloittaa kunnon treenit. Koira ehtii vuodessa kasvattamaan tosi suuren egon, jos sillä on siihen taipumusta. Tällöin ohjaajan on todella vaikea saada sitä hallintaan, varsinkin jos ei ole kokemusta vahvoista koirista. Toisaalta taas vähän pehmeämpien koirien kanssa voi huoletta odottaa sinne vuoden ikään, sillä sellaisten koirien täytyy kehittyä henkisesti, jotta ne pystyvät vastaamaan koulutukseen oikein.

On erittäin suositeltavaa käyttää liinaa apuna koulutuksessa. Liinan avulla voidaan huolehtia siitä ettei koira pääse tekemään tyhmyyksiä eikä se voi juosta karkuun ohjaajan vaatimuksia. Jos koira oppii, että karkuun juoksemalla tai vauhtia lisäämällä se pääsee ohjaajan paineesta eroon, on sitä lähes mahdoton hallita etäisyyksien kasvaessa.

Vielä erittäin tärkeänä asiana nousi esiin se, että harjoitellessa pitää olla todella systemaattinen ja huolehtia siitä, että pyydetty asia myös tehdään. Eli jos halutaan koiran flankkaavan, sen pitää myös flankata, jos taas halutaan että se menee kohti eläimiä, sen on mentävä eläimiä kohti suoraan. Aivan liian usein näkee jotain tältä väliltä. Koira eivät oikein flankkaa eivätkä toisaalta mene suoraan kohtikaan. Tällainen koira ei selviä villimpien lampaiden kanssa, sillä jos se ei osaa flankata kunnolla se joka kerta siirtyessään sivuun samalla pölläyttää lampaat liikkeelle. Lampaat eivät ymmärrä mitä koira oikein haluaa ja alkavat sen takia käyttäytyä hermostuneesti.

Siinä muutama juttu, joka tuli nyt mieleen. Lauantain kisoissa osoittautui oikeaksi valinnaksi se, että siirsin Matin ja Tepon kakkosluokkaan. Tosin kumpikin menee jo niin hyvin, että kolmosluokka on vain tuuman päässä. Kotikoskien lampaat olivat tosi hyviä lampaita. Reagoivat koiran tekemisiin juuri niinkuin pitää. Yksikin huono flänkki ja lampaat ampaisivat vauhtiin. Toisaalta ne eivät juosseet koirasta yli vaikka niillä olikin kova veto varikolle. Eli vastasivat koiran työskentelyyn tosi hyvin. Mosse totesikin, että ne ovat laadultaan kansainväliseen kisaan sopivia, sillä näiden lampaiden ansiosta kaikki koiran tekemät virheet kostautuivat välittömästi. Kisoissa oli kaikki kolme luokkaa. Kolmosluokassa oli 7 osanottajaa, joista Annika Paarvio Majn kanssa vei voiton. Tosi siisti ja hieno rata ja ansaittu voitto hyvin pistein (ja Annika sentään menetti ihan turhaan pisteitä alussa antaessaan koiralle väärän vihellyksen). Kakkosluokassa oli sitten 14 osallistujaa (vai oliko se 13 ... en muista enää). Meitin Teppo voitti, Matti oli toinen ja Villen suoritus diskattiin mun mokan takia (meiltä karkas jaon jälkeen kolme lammasta varikolle, kun käännyin kuuntelemaan mitä tuomari huutaa enkä tyhmä (lyö itseään vasaralla päähän) keränny Villen kanssa ensin lampaita kasaan ja rauhottanu niitä paikalleen vaan jätin Villen maahan ja lampaat erilleen. No lampaat näki tilaisuutensa ja paukkas varikolle. Ei oltais tarvittu kuin kaksi pistettä häkityksestä niin Ville olis tullu kolmanneksi. No niinhän se on, että jos tädillä olis munat niin se olis setä ;) Ykkösluokassa loisti puolestaan Elisa Kotikoski Lukan ja Mirkin kanssa, joista ensinmainittu voitti ja toiseksi mainittu oli toinen. Hyvä Kiikala-Somero treeniporukka!

Terv. Päivi

Hanna-Mari Laitala napsi hienoja kuvia Someron kisoista. Tässä ekana kuva Villestä:



Ja tässä kuva Teposta: