Karin Mattsson kurssi

Viime viikonloppuna osallistuin SPKY:n järjestämälle paimennuskurssille, jonne oli kutsuttu Norjasta maailman huippuosaamista eli kouluttajat olivat Karin Mattsson ja Jo Agnar Hansen (kotisivut). Karin ja Jo Agnar ovat nuoria, erittäin menestyneitä ja kaikin puolin energisiä kouluttajia. Olin Iitan kanssa Karinin ryhmässä, joten Jo Agnarin opetuksesta en pysty mitään sanomaan. Koulutettavat ainakin vaikuttivat olevan tosi tyytyväisiä ja mitä hieman juttelimme ruokatauolla niin ihan samoja perusasioita isolla pellollakin treenattiin, tietty vähän enempi sovellettuna työskentelyyn isolla alueella.

Olin siis Karinin ryhmässä ja meidän harjoitukset tapahtuivat ns. 25:ssa eli aitauksessa joka on kooltaan noin 25 m x 25 m. Halusin nimenomaan Karinin ryhmään, sillä olen katsellut hänen videoitaan nuorista koirista ja kuullut paljon hyvää siitä miten hyvin hän osaa nimenomaan nuoria koiria kouluttaa. Iitahan on sopivasti 1,5 v vanha ja niin koulutuksen alussa, että oli kiva saada tuollainen nuori ja vähän koulutettu koira mukaan kurssille. Karin osoittautui olevan tosi energinen ja mukava ja harvinaisen kypsä ikäisekseen sekä tietty myös todella taitava, mikä ei tietty ollut yllätys, sillä onhan hän yksi maailman parhaimmista naisohjaajista.

Harjoittelimme tiukkoja ja laajoja flänkkejä, koiran vapaata liikkumista missä kohtaa tahansa kaarella, paineen laittamista koiraan (koiran oikea käytös sanaan pois), kuljetusta ja jopa vähän jakoakin. Sinänsä nämä eivät olleet uusia asioita vaan ihan samoja asioita ovat minulle opettaneet mm. Bobby, Mosse, Gunnel jne. Eri kouluttajat puhuvat usein samoista asioista erilaisiin sanoin. Välillä sitä ymmärtää yhden kertomana asian paremmin kuin toisen kertomana ja ylipäätään usein käy niin, että asian omaksuu vasta, kun omat tiedot ja taidot on sopivalla tasolla juuri tietyn asian omaksumiseen. Karin osasi hyvin kertoa miten nämä eri yksittäiset asiat ketjutetaan oikein, jotta harjotus tuottaa haluttua tulosta. Poikkeavaa moneen muuhun kouluttajaan oli ehkä se, että nuorellekin koiralle hetsattiin vauhtia liikkeisiin, kun tavallisesti vauhtia otetaan pois alkuvaiheessa. Karinilla oli myös hieman erilainen tapa tehdä laumanjakoja kuin mihin täällä Suomessa on totuttu, mutta kun katsoin hänen esitystään jaon treenaamisesta niin pakko sanoa, että näytti tosi hyvältä ja helpolta. Tämän jakamisen logiikkaan täytyy paneutua oikein kunnolla, oli se sen verran näppärän näköistä.

Iita oppi kolmessa päivässä kiertämään laumaa molempiin suuntiin niin ettei se automaattisesti hakeutunut tasapainopisteeseen vaan kiersi ympäri vauhdilla ja pysähtyi vasta, kun käskin. Tämä niin, että ensin kiersin itse samaan suuntaan Iitan kanssa, sitten kiersimme kumpikin eri suuntaan, sitten minä paikalla ja Iiita kiersi yksi kokonaisia ympyröitä ja lopuksi olin ympyrän ulkopuolella ja Iita kiersi kolme neljäsosakierrosta ennenkuin pysäytin ja pyysin menemään kohti lampaita.

Kuljetusta treenattiin myös. Iita alkoi toimia tosi hyvin. Sain kuljetukseen neuvoja, jotka olinkin jo kuullut Joskilta, mutta en vaan ollut ehtinyt vielä tehdä asiaa käytännön tasolla. Nyt tehtiin ja mukavasti homma alkoi edetä.

Loppuvaikutelma oli, että kurssi oli varsin antoisa ja hyvä ja maksoi itsensä takaisin korkojen kanssa. Ehkä nyt olen sitten vähän parempi kouluttaja kuin ennen kurssia ... ja senhän näyttää sitten aika. :)

Tässä Tanja Vahteran ottamia upeita kuvia

Etualalla Iita, takana huippukoira Super Sammie

Iita kuljettaa

Karin ja minä neuvonpidossa (mä olen toi paksu :))

Jäähdytystä rankan treenin jälkeen

Näkimet kunnossa // fina ögonen

Ville, Rita, Piski och Iita var idag i officiel ögonspegling. Allt var fint. Ingen fel. //

Käytiin Villen, Ritan, Piskin ja Iitan virallisissa silmätarkastuksissa ja kaikilla oli hienosti näkimet kunnossa. Mattia ja Teppoa ei enää silmätarkasteta sillä Matti on jo 11 v ja Teppokin 9 v, joten eiköhän ne viat mistä ollaan kiinnostuneita olis jo ilmenny, jos niitä olis.

Loma ja helle jatkuu // Semester och varmt väder fortsätter

En vecka sommarsemester har gått och två veckor kvar. Det har varit varmt. :) Men man har kunnit träna i början av natten. Det skall snart vara tävling här hos oss och det är så mycket att göra innan det. Vi får se hur det går.

Nyt kyllä sattui meikäläiselle melkoiset lomasäät. Tällaista hellettä ei ole tarvinnut vuosiin kokea ja nyt se sattui juuri mun loman ajaksi. Päivällä, kun lämpömittari pyörii siinä +30 asteessa tulee ihan ikävä ilmastoitua työpaikan huonettani. Päivät onkin rytmitetty niin, että aamulla ja aamupäivällä touhutaan mitä touhutaan. Keskipäivä ja iltapäivä vietetään siestaa ja tehdään vähän sisähommia ja illalla sitten ampaistaan treenaamaan koirien kanssa siinä joskus klo 21 maissa. Kyllähän tämä näinkin sujuu ja kaiken kaikkiaan paljon, paljon ihanampaa, että on lämmintä kuin, että olis pakkasta ja lumihankea.

Kyllä sitä ihan noita lammashommiakin on tehty, helteestä huolimatta. Punnittiinkaikki karitsat viime viikon loppupuolella aamulla, kun ei vielä ollut niin kuuma. Tänään madotettiin sama sakki ja nyt kyllä saatiin hikoilla niin koirat kuin me ihmisetkin. Homma kuitenkin saatiin tehtyä ja koirat jaksoivat hyvin painaa hommia helteestä huolimatta.

Iltaisin ollaan ajettu koirien kanssa viimeisen päivän kisan kisalampaita läpi. Mukavasti ovat tädit toimineet. Tänään ne olivat kyllä aika railakkaalla päällä ja koirat saivat tehdä tosissaan töitä, jotta ne pysyivät aisoissa. Eli ihan helpolla ei kisaradoista selvitä vaan koiran täytyy oikeasti osata paimentaa. Kulkevat kyllä tosi siivosti, jos koira vie niitä oikein, mutta jos koira mokaa, kostautuu se välittömästi.

Paarmoja tuntuu olevan liikkeellä ihan uskomattoman paljon. Ne kiusaavat niin eläimiä kuin ihmisiä. Tosin olen varmaan tottunut jo niihinkin, kun puremat ei enää ollenkaan kutia eikä muutenkaan jaksa niistä kauheasti stressata. Siitä tulikin mieleen, että täytyykin laittaa koirille taas Bayvantic, jotta pysyy punkkisuoja aktiivisena ja samalla saavat myös suojaa noilta hyttysiltä sun muilta pistelijöiltä.

Ettan pennut täyttivät viime viikolla kolme vuotta. Äkkiä se aika rientää, vastahan nuo täältä lähtivät. Oikein paljon onnea kaikille lapsukaisille. Olis kiva kuulla kuulumisia välillä, joten pistäkäähän jotain tarinaa tulemaan.

Lämmintä // Varmt

Det är jätte varmt ny, +32 grader. Det är ingen mening att träna vallning på dagen och därför vilar vi och gör liten träning sent på kvällen. Jag har också börjat klippa får som skall jobba när vi har vallningstävling 31.7.

Nyt tämä talven inhoaja saa nauttia kesästä oikein olan takaa. Mittarissa on 32 astetta lämmintä ja tuossa lämpötilassa kyllä tarkenee. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että  kuumimman ajan pysyttelen viileämmissä sisätiloissa ja aamulla ja illalla sitten puuhaillaan enempi ulkona. Eroteltiin tuossa pari päivää sitten 50 uuhta heinäkuun vikan päivän kisoja varten. Ajattelin keritä niistä niin monta kuin jaksan ja ehdin ja urakan aloitin sitten tänään. Aamulla keritsin viisi. Sinänsä homma on nopeaa ja leppoisaa, kun itse kerintään menee muutama minuutti per uuhi. Raskain homma on napata kerittävä uuhi kiinni. Koira kyllä pitää uuhia hyvin mun lähellä, jotta pääsen nappaamaan niistä haluamani, mutta pikku vapaapainit aina on pakko tehdä ennenkuin riimu on päässä ja lammas köytettynä kerintäpaikalle. Nämä texel-tädit, kun vielä ei ole ihan sieltä kevyimmästä päästä harrastaa painia. Nopeasti homma kuitenkin sujui ja alta aikayksikön tallusti piha-aitauksessa viisi siistiksi kerittyä tätiä. Iltapäivällä kyyditsin sitten ne kavereittensa luo ja illalla pitää vähän tehdä häkitystreenejä eli erotella laumasta viisi keritsemätöntä, häkittää ne ja häkistä sitten kärrylle. Pääsee koiratkin vähän hommiin.

Hienot lonkat ja kyynärpäät // Fina höftleder och armbågar

Knutstas Iita och Mustan Magian Jim har fina höftleder A/A och armbågar 0/0. //

Iitan viralliset lonkka- ja kyynärpääkuvat on julkaistu jo Kennelliiton Koiranetissä (virallinen paperi tulee varmaan pari päivän sisällä). Iitan lonkat hienosti A/A ja kyynärpäät 0/0. Terve likka, joka sinänsä ei kyllä ollut yllätys. On se vaan jotenkin niin terverakenteinen ja vaivattomasti liikkuva.

Ritan pentu, Mustan Magian Jim, on myös käynyt virallisissa kuvissa. Yhtä hienot tulokset kuin Iitalla eli Jim Alias Vilhon lonkat A/A ja kyynärpäät 0/0.

Vähänkö täällä leijutaan pilvissä. :)

Karanneita lampaita // escaped sheep

In monday evening we were helping one sheepowner to catch their escaped sheep. 9 ewes had escaped and they were spread in small groups all over the village. I went with Tapio and with our dogs Ville and Piski to help. We managed to catch 5 of them but had to stop when it came night. I am very pleased to our dogs who did their best and worked well with difficult ewes.

Maanantai aamulla Tapio soitteli mulle töihin ja kysyi lähdetäänkö illalla pyydystämään joltain lampurilta karanneita lampaita. Tapio oli kyllä neuvonut niille lampureille muutamia paikkoja joista voisi kysellä apua, jos vaikka onnistaisi ja saisi jonkun apuun jo ennen iltaa. Eli hyvää paimenkoiraa/koiria olivat vailla, kun heidän omansa on vasta 1 vuotta eikä osaa vielä paimentaa, puhumattakaan tästä tehtävästä, joka ei edes ole aloittelijoiden hommaa. Meinasin sitten, että katsotaan, katsotaan, mikä on illalla tilanne, kun pääsen töistä.

Viiden aikaan rouva lampuri sitten soitteli minulle ja pyysi apua. Ei kuulema ollut saanut ketään tulemaan. Olin vielä Helsingissä ja yritin ehdotella, että jos hän kuitenkin kyselis vielä jotain ihmisiä, jotka on lähempänä ja hän lupasi yrittää. Illalla sitten kahdeksan aikaan tulee Tapio pellolta ja meinas, että nyt lähdetään auttamaan, kun kukaan muu ei ollut apuun lähtenyt. Niinpä otimme Villen ja Piskin autoon sekä pari paimensauvaa ja lähdimme matkaan. Itse en ollut kauhean toiveikas onnistumisen suhteen sillä kateissa oli yhdeksän uuhta, jotka olivat hajaantuneet pieniin ryhmiin ympäri kylää. Lampaat eivät siis olleet missään aitauksessa vaan pitkin metsiä ja peltoja. Kyseessä suomenlampaita, äskettäin tilalle hankittuja, joten ne eivät olleet edes kotiutuneet vielä kunnolla sinne. Tietenkään niitä ei oltu paimennettu koirilla ja ihmistäkin pelkäsivät kohtuullisen paljon. Ei kauhean helppo yhtälö siis.

Paikalle päästyämme nopea tilannearvio. Päätimme aloittaa helposta osuudesta eli mennä kiskomaan ylös kaksi suohon juuttunutta uuhta. Ne olivat helppoja, kun eihän suossa kauheasti karkuun juosta. Narut vaan kaulaan ja sitten kiskoimme ne ylös. Tapio vei ne tien varrelle, josta ne lastattiin autoon. Sitten seuraavaan paikkaan. Yhden pellon laidassa oli neljä uuhta. Varovainen lähestyminen toimi ja sain uuhet melko rauhallisesti liikkeelle, mutta sitten ne päättivät ottaa ritolat. Ville eteen ja ihmeen hyvin uskoivat koiraa. Lopulta kuitenkin pääsivät liian lähelle yhtä pihaa ja kun Piski ei ollut oikeaan aikaan edessä, livahtivat pihaan. Sieltä Tapio sai napattua yhden kiinni, muut kolme pinkoivat sitten matkoihinsa. Eli tässä vaiheessa yhdeksästä kolme kiinni.

Sitten tuli soitto, että kaksi muuta karkulaista makaa jossain kauempana pellon laidalla. Autolla sinne ja siellä ne olivat. Nekään eivät halunneet joutua kiinni vaan pinkaisivat karkuun. Ville eteen. Eivät kauheasti koiraa kunnioittaneet vaan yrittivät mennä ohi ja lopulta yksi hyppäsi valtavalla loikalla Villen yli. Ville perään. Ville sai ne käännettyä ja urhoollisesti pysäytti ne kääntäen takaisin päin näin aikansa tietä edestakaisin juostuaan toinen lampaista päätti leikkiä kuollutta. Minä sitä pyydystämään ja Ville sen perään mikä pinkoi karkuun. Se mikä pinkoi Villeä pakoon meni yhteen pihaan, jossa suuri ja mahtava saksanpaimenkoira haukkui uhmakkaasti, mutta kun lammas ja Ville vain tulivat täysillä kohti, lähti sakemanni häntä koipien välissä täyttä vautia pakoon. Maahan lösähtänyt uuhi päätti vielä yrittää karkuun ennenkuin pääsin sen luo, mutta onneksi Piski oli silloin paikalla ja Piskin avulla saimme jallitettua uuhen syvään ojaan, josta se oli helppo ottaa kiinni. Tapio meni sen toisen lampaan perään ja sai sen kiinni. Niimpä meillä oli nyt yhteensä viisi lammasta otettu kiinni. Neljä jäljellä.

Taas tuli soitto, että kaksi oli nähty yhdellä kesämökkipihalla. Sinne siis. Lampaat olivat aika hyvässä kohdassa, puutarha-aitaa vasten. Oltaisiin saatu ne kiinni, mutta aita petti ja lampaat pääsivät pakoon. Tässä vaiheessa kello oli jo 23 ja alkoi vähitellen hämärtää. Niinpä ei auttanut muu kuin lopettaa jahti siltä päivältä. Ei kuitenkaan hassummin. Yhdeksästä karkulaisesta viisi kiinni. Siellä olis nyt hyville paimenkoirille hommia, jotta saisivat ne loputkin kiinni. Koiran pitää olla hyvin käsissä, sen pitää olla nopea ja sillä pitää olla kokemusta oikeista töistä vaikeiden lampaiden kanssa, sillä koiran täytyy tehdä omia ratkaisuja, kun välttämättä ohjaaja ja koira eivät aina näe toisiaan. Varsin haastava tehtävä siis. Olen tosi tyytyväinen Villeen ja Piskin. Ne hoitivat homman hienosti. Harmitti, että Matti on jo 11 v sillä Matti on nuorempana ollut aivan ilmiömäisen hyvä löytämään ja ottamaan kiinni karkulaisia. Saas nähdä kenestä tulee Matin manttelinperijä.

Näyttelyä ja paimennusta // Herding and dogshow

We have taken part to a dogshow. Yes, I know it is nothing for me, but I needed showresult for Iita. It is a long story and I am too lazy to write it here. So, do not worry, I am not at all interested in dogshows. That was on saturday. On sunday we had herdingclinic and that is something I like to do. I love to train dogs. We had 8 participants and trained all day long. It was warm and almost all dogs did see sheeps for first time in their life. We could see some good young ones. Hope their owners has possibility to train more and it would be nice to see those dogs a little bit later when they are more skilful.

Ville (kuva: Tanja Vahtera)

Lauantai
Viikonloppu olikin taas varsin kiireinen. Lauantaina suuntasimme Tanjan kanssa Poriin ja koiranäyttelyyn. Kyllä, ihan totta, meikäläinen vei Villen ja Iitan Porin kansainväliseen näyttelyyn. Minähän en näyttelyistä perusta enkä ole koskaan näyttelytuloksia pitänyt missään arvossa ja olen yhä edelleen sitä mieltä, että näyttelyt eivät palvele työkoirajalostusta millään lailla. Kuitenkin saadakseni Iitan mahdolliset pennut aikanaan SBCAK:n pentulistalle, pitää Iitalla olla näyttelystä vähintään H (sininen nauha). Niinpä sitten katsoin Koirammelehdestä mahdollisimman eksoottisen tuomarin ja ilmoitin Iitan näyttelyyn. Tollaseen reissuun on tylsä lähteä vain yhden koiran kanssa, joten ilmoitin Villen ihan huvin vuoksi mukaan myös. Ville siis käyttöluokkaan paimennustulostensa perusteella ja Iita nuortenluokkaan ikänsä perusteella. Tuomari oli tummahiuksinen herra Romaniasta eli Zsolt Lokodi.

Sinistä nauhaa siis lähdettiin metsästämään. Epäilin vahvasti ettei Ville nyt sitä ainakaan saa, kun on niin iso ja jalatkin vähän miten sattuu. Mitään esittämistä en viitsinyt treenailla ja juuri ennen kehään menoa keksin, että ainoa keino saada Ville seisomaan edes jotenkin oli pitää sitä kädellä leuan alta. Seis tai Stand käskyllä se meni paimennusasentoon ja oli lähinnä sen näköinen, että mitä pahaa on tehny, kun tollalailla käskytetään. Näyttelyssä etupää matalalla ja leuka lähes maassa seisova paimenkoira ei ole se mitä halutaan. Tuomari sitten koiteli Villen läpi, siirteli jalkoja ja katseli hampaita. Suureksi hämmästyksekseni kehäsihteeri ojensi käteeni punaisen nauhan, joka on arvosanaltaan Erittäin Hyvä! Siis Ville, erittäin hyvä, hihii, vähänkö hieno homma. Kiitos ja kumarrus. Käyttöluokassa oli kaksi osanottajaa, joten kilpailuluokassa Ville oli sitten toinen.

Nuortenluokassa olikin sitten vähän enemmän osallistujia. Ihan ensimmäisenä kehään meni upeaakin upeampi lyhytkarvainen Jallis. Tuomari ei oikein osannut arvostaa lyhytkarvaista bordercollieta ja lätkäisi tylysti Jallikselle keltaisen nauhan eli Tyydyttävän (sinistä oltiin hakemassa, joten ei riittänyt sitten tällä kertaa). Alko pikkasen hirvittämään, että mitenhän Iitalle käy, kun ei silläkään tuota karvaa liiemmälti ole. Varsinkin, kun kampasin kaikki irtokarvat siitä pois edellisviikolla. Mutta ei se pelaa, joka pelkää, joten ei muuta kuin kehään vaan. Kotoa otetun kävyn voimalla sain Iitan jopa hetkittäin seisomaan liikkumatta paikallaan ja hämmästys oli suuren suuri, kun kehätoimitsija ojensi käteeni punaisen nauhan. Siis mitä, Iitakin sai Erittäin Hyvä arvosanan. Aikas makeeta.

Eli summa summarum. Mulla on Erittäin Hyviä koiria, vaikka eipä tuo mikään yllätys sinänsä ollut. Tottakai mun koirat on erittäin hienoja. Ne on sitä sanoi joku ulkomuototuomari mitä tahansa. Ja tämä näyttelykäynti jäi nyt sitten molempien ensimmäiseksi ja viimeiseksi, sillä tulostavoite saavutettiin enemmän kuin hyvin.

Iita (kuva: Tanja Vahtera)

Sunnuntai

Sunnuntaina sitten oli taas tuttua ja turvallista hommaa eli paimentamista. SBCAK oli tilannut minulta paimennuspäivän yhdistyksen jäsenille ja mukaan päivään mahtui kahdeksan osallistujaa. Varsinaisesti päivä oli tarkoitettu ihan aloittelijoille, mutta mukana oli pari vähän enemmänkin jo treenannutta koiraa. Haastetta päivään toi melkoinen helle. Mietin miten pitää lampaat tyytyväisinä ja miten säästää niitä kuumuudesta johtuen. Varsin käteväksi ja tehokkaaksi viilennyskeinoksi osoittautui kylmä vesi suoraan letkusta. Aina parin koiran jälkeen lampaat suihkutettiin kylmällä vedellä läpikotaisin märäksi ja ne saivan huilitauon. Alkuun lampaat olivat ihmeissään moisesta kylvystä, mutta huomasivat nopeasti, että sehän on oikeasti tosi ihanaa. Niinpä tädit jaksoivat varsin hyvin päivän läpi, kun saivat varmaan koko porukasta (ihmiset, koirat) parhaimmat oltavat viilentävine kylpyineen.

Osallistujia oli tosiaan kahdeksan, joista yksi oli kelpie. Suurin osa ei ollut nähnyt lampaita kuin ohimennen tai joskus pentuna ja oli hieno nähdä päivän aikana miten koirista alkoi kuoriutua paimennusvaistoja esille. Ensimmäisellä treenikerralla lähinnä tutustuttiin paimennettaviin eläimiin ja toisella kerralla sitten jo alettiin päästä itse asiaan. Meillä kaikki koirat aina aloittavat piha-aitauksessa, jotta turhalta jahtaamiselta ja riehumiselta voidaan välttyä. Koirat ovat liinassa ja koko ajan pidetään huolta etteivät ne saa purra tai ajaa takaa lampaita. Näin homma on kaikille osapuolille mukavampaa. Harjoituksissa käytetään hyvin koiriin tottuneita lampaita, jotka eivät ota mitään stressiä aloittelevien koirien joskus vähän innokkaasta tavasta lähestyä niitä.

Isolla pellolla sitten treenattiin vähän osaavampien koirien kanssa ja olikin mukava, että mukana oli myös vähän pidemmälle edenneitä koiria niin osallistujat näkivät vähän sitä mitä tapahtuu sen jälkeen, kun homma toimii piha-aitauksessa. Kiitos ihan kauheasti kaikille osallistujille mukavasta päivästä. Teidän kanssa oli kiva harjoitella ja oli hienoa nähdä kuinka koirat syttyivät asialle. ... taisi siinä jokunen ohjaajakin syttyä paimennukseen. :)