Karanneita lampaita // escaped sheep

In monday evening we were helping one sheepowner to catch their escaped sheep. 9 ewes had escaped and they were spread in small groups all over the village. I went with Tapio and with our dogs Ville and Piski to help. We managed to catch 5 of them but had to stop when it came night. I am very pleased to our dogs who did their best and worked well with difficult ewes.

Maanantai aamulla Tapio soitteli mulle töihin ja kysyi lähdetäänkö illalla pyydystämään joltain lampurilta karanneita lampaita. Tapio oli kyllä neuvonut niille lampureille muutamia paikkoja joista voisi kysellä apua, jos vaikka onnistaisi ja saisi jonkun apuun jo ennen iltaa. Eli hyvää paimenkoiraa/koiria olivat vailla, kun heidän omansa on vasta 1 vuotta eikä osaa vielä paimentaa, puhumattakaan tästä tehtävästä, joka ei edes ole aloittelijoiden hommaa. Meinasin sitten, että katsotaan, katsotaan, mikä on illalla tilanne, kun pääsen töistä.

Viiden aikaan rouva lampuri sitten soitteli minulle ja pyysi apua. Ei kuulema ollut saanut ketään tulemaan. Olin vielä Helsingissä ja yritin ehdotella, että jos hän kuitenkin kyselis vielä jotain ihmisiä, jotka on lähempänä ja hän lupasi yrittää. Illalla sitten kahdeksan aikaan tulee Tapio pellolta ja meinas, että nyt lähdetään auttamaan, kun kukaan muu ei ollut apuun lähtenyt. Niinpä otimme Villen ja Piskin autoon sekä pari paimensauvaa ja lähdimme matkaan. Itse en ollut kauhean toiveikas onnistumisen suhteen sillä kateissa oli yhdeksän uuhta, jotka olivat hajaantuneet pieniin ryhmiin ympäri kylää. Lampaat eivät siis olleet missään aitauksessa vaan pitkin metsiä ja peltoja. Kyseessä suomenlampaita, äskettäin tilalle hankittuja, joten ne eivät olleet edes kotiutuneet vielä kunnolla sinne. Tietenkään niitä ei oltu paimennettu koirilla ja ihmistäkin pelkäsivät kohtuullisen paljon. Ei kauhean helppo yhtälö siis.

Paikalle päästyämme nopea tilannearvio. Päätimme aloittaa helposta osuudesta eli mennä kiskomaan ylös kaksi suohon juuttunutta uuhta. Ne olivat helppoja, kun eihän suossa kauheasti karkuun juosta. Narut vaan kaulaan ja sitten kiskoimme ne ylös. Tapio vei ne tien varrelle, josta ne lastattiin autoon. Sitten seuraavaan paikkaan. Yhden pellon laidassa oli neljä uuhta. Varovainen lähestyminen toimi ja sain uuhet melko rauhallisesti liikkeelle, mutta sitten ne päättivät ottaa ritolat. Ville eteen ja ihmeen hyvin uskoivat koiraa. Lopulta kuitenkin pääsivät liian lähelle yhtä pihaa ja kun Piski ei ollut oikeaan aikaan edessä, livahtivat pihaan. Sieltä Tapio sai napattua yhden kiinni, muut kolme pinkoivat sitten matkoihinsa. Eli tässä vaiheessa yhdeksästä kolme kiinni.

Sitten tuli soitto, että kaksi muuta karkulaista makaa jossain kauempana pellon laidalla. Autolla sinne ja siellä ne olivat. Nekään eivät halunneet joutua kiinni vaan pinkaisivat karkuun. Ville eteen. Eivät kauheasti koiraa kunnioittaneet vaan yrittivät mennä ohi ja lopulta yksi hyppäsi valtavalla loikalla Villen yli. Ville perään. Ville sai ne käännettyä ja urhoollisesti pysäytti ne kääntäen takaisin päin näin aikansa tietä edestakaisin juostuaan toinen lampaista päätti leikkiä kuollutta. Minä sitä pyydystämään ja Ville sen perään mikä pinkoi karkuun. Se mikä pinkoi Villeä pakoon meni yhteen pihaan, jossa suuri ja mahtava saksanpaimenkoira haukkui uhmakkaasti, mutta kun lammas ja Ville vain tulivat täysillä kohti, lähti sakemanni häntä koipien välissä täyttä vautia pakoon. Maahan lösähtänyt uuhi päätti vielä yrittää karkuun ennenkuin pääsin sen luo, mutta onneksi Piski oli silloin paikalla ja Piskin avulla saimme jallitettua uuhen syvään ojaan, josta se oli helppo ottaa kiinni. Tapio meni sen toisen lampaan perään ja sai sen kiinni. Niimpä meillä oli nyt yhteensä viisi lammasta otettu kiinni. Neljä jäljellä.

Taas tuli soitto, että kaksi oli nähty yhdellä kesämökkipihalla. Sinne siis. Lampaat olivat aika hyvässä kohdassa, puutarha-aitaa vasten. Oltaisiin saatu ne kiinni, mutta aita petti ja lampaat pääsivät pakoon. Tässä vaiheessa kello oli jo 23 ja alkoi vähitellen hämärtää. Niinpä ei auttanut muu kuin lopettaa jahti siltä päivältä. Ei kuitenkaan hassummin. Yhdeksästä karkulaisesta viisi kiinni. Siellä olis nyt hyville paimenkoirille hommia, jotta saisivat ne loputkin kiinni. Koiran pitää olla hyvin käsissä, sen pitää olla nopea ja sillä pitää olla kokemusta oikeista töistä vaikeiden lampaiden kanssa, sillä koiran täytyy tehdä omia ratkaisuja, kun välttämättä ohjaaja ja koira eivät aina näe toisiaan. Varsin haastava tehtävä siis. Olen tosi tyytyväinen Villeen ja Piskin. Ne hoitivat homman hienosti. Harmitti, että Matti on jo 11 v sillä Matti on nuorempana ollut aivan ilmiömäisen hyvä löytämään ja ottamaan kiinni karkulaisia. Saas nähdä kenestä tulee Matin manttelinperijä.