Näyttelyä ja paimennusta // Herding and dogshow

We have taken part to a dogshow. Yes, I know it is nothing for me, but I needed showresult for Iita. It is a long story and I am too lazy to write it here. So, do not worry, I am not at all interested in dogshows. That was on saturday. On sunday we had herdingclinic and that is something I like to do. I love to train dogs. We had 8 participants and trained all day long. It was warm and almost all dogs did see sheeps for first time in their life. We could see some good young ones. Hope their owners has possibility to train more and it would be nice to see those dogs a little bit later when they are more skilful.

Ville (kuva: Tanja Vahtera)

Lauantai
Viikonloppu olikin taas varsin kiireinen. Lauantaina suuntasimme Tanjan kanssa Poriin ja koiranäyttelyyn. Kyllä, ihan totta, meikäläinen vei Villen ja Iitan Porin kansainväliseen näyttelyyn. Minähän en näyttelyistä perusta enkä ole koskaan näyttelytuloksia pitänyt missään arvossa ja olen yhä edelleen sitä mieltä, että näyttelyt eivät palvele työkoirajalostusta millään lailla. Kuitenkin saadakseni Iitan mahdolliset pennut aikanaan SBCAK:n pentulistalle, pitää Iitalla olla näyttelystä vähintään H (sininen nauha). Niinpä sitten katsoin Koirammelehdestä mahdollisimman eksoottisen tuomarin ja ilmoitin Iitan näyttelyyn. Tollaseen reissuun on tylsä lähteä vain yhden koiran kanssa, joten ilmoitin Villen ihan huvin vuoksi mukaan myös. Ville siis käyttöluokkaan paimennustulostensa perusteella ja Iita nuortenluokkaan ikänsä perusteella. Tuomari oli tummahiuksinen herra Romaniasta eli Zsolt Lokodi.

Sinistä nauhaa siis lähdettiin metsästämään. Epäilin vahvasti ettei Ville nyt sitä ainakaan saa, kun on niin iso ja jalatkin vähän miten sattuu. Mitään esittämistä en viitsinyt treenailla ja juuri ennen kehään menoa keksin, että ainoa keino saada Ville seisomaan edes jotenkin oli pitää sitä kädellä leuan alta. Seis tai Stand käskyllä se meni paimennusasentoon ja oli lähinnä sen näköinen, että mitä pahaa on tehny, kun tollalailla käskytetään. Näyttelyssä etupää matalalla ja leuka lähes maassa seisova paimenkoira ei ole se mitä halutaan. Tuomari sitten koiteli Villen läpi, siirteli jalkoja ja katseli hampaita. Suureksi hämmästyksekseni kehäsihteeri ojensi käteeni punaisen nauhan, joka on arvosanaltaan Erittäin Hyvä! Siis Ville, erittäin hyvä, hihii, vähänkö hieno homma. Kiitos ja kumarrus. Käyttöluokassa oli kaksi osanottajaa, joten kilpailuluokassa Ville oli sitten toinen.

Nuortenluokassa olikin sitten vähän enemmän osallistujia. Ihan ensimmäisenä kehään meni upeaakin upeampi lyhytkarvainen Jallis. Tuomari ei oikein osannut arvostaa lyhytkarvaista bordercollieta ja lätkäisi tylysti Jallikselle keltaisen nauhan eli Tyydyttävän (sinistä oltiin hakemassa, joten ei riittänyt sitten tällä kertaa). Alko pikkasen hirvittämään, että mitenhän Iitalle käy, kun ei silläkään tuota karvaa liiemmälti ole. Varsinkin, kun kampasin kaikki irtokarvat siitä pois edellisviikolla. Mutta ei se pelaa, joka pelkää, joten ei muuta kuin kehään vaan. Kotoa otetun kävyn voimalla sain Iitan jopa hetkittäin seisomaan liikkumatta paikallaan ja hämmästys oli suuren suuri, kun kehätoimitsija ojensi käteeni punaisen nauhan. Siis mitä, Iitakin sai Erittäin Hyvä arvosanan. Aikas makeeta.

Eli summa summarum. Mulla on Erittäin Hyviä koiria, vaikka eipä tuo mikään yllätys sinänsä ollut. Tottakai mun koirat on erittäin hienoja. Ne on sitä sanoi joku ulkomuototuomari mitä tahansa. Ja tämä näyttelykäynti jäi nyt sitten molempien ensimmäiseksi ja viimeiseksi, sillä tulostavoite saavutettiin enemmän kuin hyvin.

Iita (kuva: Tanja Vahtera)

Sunnuntai

Sunnuntaina sitten oli taas tuttua ja turvallista hommaa eli paimentamista. SBCAK oli tilannut minulta paimennuspäivän yhdistyksen jäsenille ja mukaan päivään mahtui kahdeksan osallistujaa. Varsinaisesti päivä oli tarkoitettu ihan aloittelijoille, mutta mukana oli pari vähän enemmänkin jo treenannutta koiraa. Haastetta päivään toi melkoinen helle. Mietin miten pitää lampaat tyytyväisinä ja miten säästää niitä kuumuudesta johtuen. Varsin käteväksi ja tehokkaaksi viilennyskeinoksi osoittautui kylmä vesi suoraan letkusta. Aina parin koiran jälkeen lampaat suihkutettiin kylmällä vedellä läpikotaisin märäksi ja ne saivan huilitauon. Alkuun lampaat olivat ihmeissään moisesta kylvystä, mutta huomasivat nopeasti, että sehän on oikeasti tosi ihanaa. Niinpä tädit jaksoivat varsin hyvin päivän läpi, kun saivat varmaan koko porukasta (ihmiset, koirat) parhaimmat oltavat viilentävine kylpyineen.

Osallistujia oli tosiaan kahdeksan, joista yksi oli kelpie. Suurin osa ei ollut nähnyt lampaita kuin ohimennen tai joskus pentuna ja oli hieno nähdä päivän aikana miten koirista alkoi kuoriutua paimennusvaistoja esille. Ensimmäisellä treenikerralla lähinnä tutustuttiin paimennettaviin eläimiin ja toisella kerralla sitten jo alettiin päästä itse asiaan. Meillä kaikki koirat aina aloittavat piha-aitauksessa, jotta turhalta jahtaamiselta ja riehumiselta voidaan välttyä. Koirat ovat liinassa ja koko ajan pidetään huolta etteivät ne saa purra tai ajaa takaa lampaita. Näin homma on kaikille osapuolille mukavampaa. Harjoituksissa käytetään hyvin koiriin tottuneita lampaita, jotka eivät ota mitään stressiä aloittelevien koirien joskus vähän innokkaasta tavasta lähestyä niitä.

Isolla pellolla sitten treenattiin vähän osaavampien koirien kanssa ja olikin mukava, että mukana oli myös vähän pidemmälle edenneitä koiria niin osallistujat näkivät vähän sitä mitä tapahtuu sen jälkeen, kun homma toimii piha-aitauksessa. Kiitos ihan kauheasti kaikille osallistujille mukavasta päivästä. Teidän kanssa oli kiva harjoitella ja oli hienoa nähdä kuinka koirat syttyivät asialle. ... taisi siinä jokunen ohjaajakin syttyä paimennukseen. :)