Onpa synkkää

Kyllä täällä maalla on pimeetä, kun ei ole lunta. Ulkona on niin mustaa ettei näe nenäänsä pidemmälle. Lauantaina oli lunta ja kuutamo ja pääsi nauttimaan harvinaisesta herkusta eli pystyi kävelemään ulkona ilman otsalamppua.

Viime perjantaina käytiin Tapion kanssa Suomen Lammasyhdistyksen vuosikokouksessa. Oli hauska nähdä tuttuja naamoja ja olla muutenkin vähän reissussa. Tapio sai kokouksessa kunniakirjan lampaiden jalostustyöstään. Sijoittui yli sadan, yli kaksivuotiaan, tuotosuuhen sarjassa toiseksi. Tämä olikin jo viides kunniakirja tältä saralta.



Sunnuntaina minut oli kutsuttu opettamaan hakua ja siellä metsässä sitä sitten vietettiin nelisen tuntia vesisateessa. No, sade ei haittaa, kun on hauskaa. Koirat olivat oikein mukavan oloisia ja ihmiset innokkaita haun harrastajia. Yritin antaa vinkkejä parhaani mukaan, jotta suoritukset paranisivat entisestään. Koiria oli enempi kuin aikaa, joten otetaan lähitulevaisuudessa toinen hakutreeni niille, jotka eivät nyt mahtuneet koirineen mukaan.

Ostin koiruuksille uudet pannat ja hihnat. Tai no, piheys iski, enkä raaskinut ostaa kuin kaksi pantaa ja hihnaa. Pakko oli kuitenkin ottaa noita, kun olivat niin hienoja. Sekä pannassa, että hihnassa on paimentava bordercollie. Valitettavasti ainoa väri oli punainen, joka ei ehkä ole niin kauheasti poikien väri, mutta kyllä nuo pojatkin punaisessa hyvältä näyttää silti.



Lopuksi vielä kuva Ritasta. Harjoittelin kameran käyttöä ja tällasen sain nyt otettua. Harjoittelu jatkuu.

Peltiromua

Mun auto on nyt sitten pajalla. Pakettiauto rysäytti nokkaan ja koko etuosa meni säpäleiksi. Nyt sitten ajellaan vuokra-autolla ja odotellaan kärsimättömänä koska oma auto tulee kuntoon. Aika iso remontti näytti olevan tulossa, joten ihan heti ei taida auto korjaamolta kotiutua.

Napsin ekat kuvat uudella kameralla. Käytin nyt ekalla kerralla automaattiasetusta, mutta vähitellen pitää opetella tekemään noita valotus ja aukkosäätöjä niin, että saa korjattua kuvien laatua paremmaksi.

Tässä kuva Ruotsista, kun olimme Ankin, Micon ja Elisan kanssa Bobby Dalzielin kurssilla



Sitten kuva Teposta



Ja lopuksi vielä kuva Piskistä (5 kk)

Rauha maassa

Nyt on ollut mukavan rauhallista ja tuntuu tosi kivalta, kun ei ole koko ajan kiire jonnekin. Koirien kanssa ei olla tehty oikeastaan yhtään mitään. Viime keskiviikkona lähtivät mun viimeiset treenilampaat teuraaksi ja vielä ei ole tietoa koska saan uudet lampaat käyttöön. Noita astutuksessa olevia uuhia ei turhaan koirien kanssa juoksuteta eikä meillä jätetä erikseen lampaita pois astutuksesta vain sen takia, että pääsis koirien kanssa treenaamaan. No, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, tulee kuitenkin niitä uuhia, jotka syystä tai toisesta eivät karitsoikaan tai pysty hoitamaan karitsoitaan (esim. utaretulehdus). Kun ne on hoidettu terveeksi, otan niitä sitten paimennuskäyttöön.

Ritalla on parhaillaan juoksu ja kovasti se on pojista kiinnostunut. Matti, Teppo ja Ville ovat innoissaan Ritasta. Piski ei oikein vielä ymmärrä miksi mutsi haisee niin hyvälle. Tästä juoksusta ei Ritaa astuteta, mutta seuraavasta juoksusta olis sitten tarkoitus se astuttaa. Urosta en ole vielä päättänyt, mutta eiköhän se valkene tuossa seuraavan puolen vuoden aikana. Ainakin nämä edelliset pennut vaikuttaa tosi mukavilta. Piski esim. on jo niin paimenkoiraa että (ikää 5 kk). Menee aivan matalana pitkin lampolan käytävää ja paimentaa karsinoissa olevia uuhia sillä tavoin. Tyyli on aika lupaavan oloinen ja rohkeuttakin tuntuu olevan. Ei väistä ja varo yhtään vaan lähestyy lampaita erittäin määrätietoisesti ja päättäväisesti. Tuntuu muutenkin aika railakkaalta pojalta. Kolhuja ei jaksa muistella kuin ihan sekunnin ja taas on vauhti päällä. Ensi vuosi on kyllä tosi mielenkiintoinen sen kanssa.

Helmikuun lopussa lähdenkin sitten kavereiden kanssa taas Mosselle kurssille. Ville ja Rita pääsevät näillä näkymin mukaan. Ottaisin Piskin mukaan, mutta kun sillä ei ole vielä silloin rabiesvasta-ainemääritykset kunnossa, niin se saa jäädä kotiin tällä kertaa. No, kesällä Mosse tulee taas tänne meille pitämään kurssia ja täytyy silloin osallistua sinne Piskin kanssa.

Tässä vielä vähän kuvia Ritan, Ettan ja Matin pennuista:

Ensin Loitsu (Ritan pentu) ja Turbo (Ettan pentu). Kuvan on ottanut Hansu Laitala



Sitten Zack (Ritan pentu, kuva Pia Miettinen)



Ja lopuksi vielä Zici (Matin pentu), (kuva Tarja Melakari)

Palvelinongelmia

Kotisivuni sijaitsevat Domainkeskus.comin palvelimilla. Siellä on ollut pitkin viikkoa ongelmia ja sen vuoksi sivut välillä näkyvät, välillä eivät. Koitan nyt olla kärsivällinen ja odottaa, että saavat ongelmansa korjattua, mutta jos nämä ongelmat heillä pitkittyvät, pitänee alkaa harkita sivuston siirtämistä ongelmattomammalle palveluntarjoajalle. Onko hyviä ehdotuksia?

Melkoista hulinaa

Nyt tulee tosi pitkä blogiteksti, mutta tässä onkin melkein viikon tapahtumat. Aamulla tulin pitkältä Ruotsin reissulta. Reissuun mahtui vaikka mitä. Viikko sitten tiistai iltana lähdettiin Elisan kanssa Seawindillä kohti Tukholmaa. Matka meni mukavasti. Ville sai nukkua hytissä ja muut koirat jätettiin autoon nukkumaan. Eli mukana oli siis minun Ville ja Rita ja Elisan Luka ja Pimu. Mentiin Elisan autolla, kun se on tilavampi ja näin mahtui enempi tavaraa mukaan.

Keskiviikko aamuna sitten ajeltiin Gunnelin luo. Tarkoitus oli treenata keskiviikkopäivä Gunnelin lampailla. Ennen treeniä kuitenkin käytiin vähän turistikävelyllä Mariefredissä. On muuten tosi upea pikku kaupunki. Sitten pellolle. Oltiin treenattu tovi, kun Mico ja Anki saapuivat myös paikalle. Ankilla oli mukana Nisse ja Micolla Gösta. Jaettiin lampaat niin, että voitiin treenata monessa paikassa yhtä aikaa. Treenit jatkuivat niin pitkään kuin valoa riitti. Saatiin ihan hyvä harjoitusrupeama koirille vieraassa paikassa ja vierailla lampailla.

Jostain kumman syystä laivalla ei oikein uni maistanut ja nyt oli edessä toinen uneton yö, kun jännitettiin minkälainen päivä seuraavasta päivästä tulisi. Oltiin nimittäin menossa kahden päivän kurssille, jossa kouluttajana Bobby Dalziel. Gunnelin luota oli kurssipaikalle noin tunnin ajomatka ja siksi noustiin aikasin ylös, jotta ehdittiin perille kahdeksaksi. Kurssilaisia oli kuusi. Koska minulla ja Elisalla oli kaksi koiraa, teimme niin, että aina kun oli meidän vuoro, otettiin sitten jompikumpi koirista. Loppuviimeinen kävi niin, että otin Villelle vain yhden treenin, jossa sain taas tosi hyvät vinkit jatkotreenejä varten. Ritan kanssa treenasin sitten enempi, kun siinä on työmaatakin enemmän.

Bobby on kyllä varsinainen energiapakkaus. Hän jaksoi väsymättä neuvoa jokaista meitä ihan kädestä pitäen. Bobby kulki koko ajan mukana ja puuttui jokaiseen pienimpäänkin yksityiskohtaan sekä koiran toiminnassa että tavassamme ohjata koiraa. Perusteellisemmin ei enää olis voinu asiaa tehdä. Välillä käytiin pikaisesti syömässä ja taas vauhdilla pellolle. Treeniä kestikin sitten molempina päiviä pimeän tuloon asti. Täytyy sanoa, että oli tehokas kurssi. Koirat oppivat paljon. Itse sai tosi paljon neuvoja sekä koiran treenaukseen sekä lauantaiseen VP-kokeeseen. Noiden kahden päivän aikana koko meidän jengi meni tosi paljon eteenpäin. Kyllä tosiaan kannatti lähteä.

Lauantaiksi olikin sitten ohjelmassa VP-koe. VP-koe on Ruotsin "perusrata". Eli koe joka on enemmän testi kuin kilpailu, vaikka siinä jaetaankin sijoitukset ja pisteet kuin kilpailuissa. Koe on jonkin verran vaativampi kuin Suomen perusrata, esim. poispäinajoa on ensimmäinen kuljetusmatka aina ensimmäisistä porteista läpi. Sen jälkeen on normaalia kuljetusta, jossa ohjaaja edellä sitten lampaat ja lopuksi koira. Toisten porttien väli on vain 2 m. Koe alkaa tietty haulla ja hakumatka on 100 m (Suomessa 85 m). Häkki on pyöröhäkki, josta koiran täytyy myös ajaa lampaat ulos. Kun kokeesta saa tarpeeksi pisteitä (esim. hausta yhteensä vähintään 25, max 50), saa koira tittelin GkVallH. Rekisterikirjaan tulee leima, josta näkyy päivämäärä ja tuomari, jolloin tuo koe on hyväksytysti suoritettu. Villehän on jo kisannut Ruotsissa IK2 luokassa, joka on vastaava kuin meidän kolmosluokka, mutta jotta Villen kanssa joskus vois osallistua ns. CK luokaan (luokka, josta haetaan tuloksia paimennusvalion arvoa varten), pitää koiralla olla tuo GkVallH titteli. Ilman sitä ei pääse CK luokkaan.

Meidän suomalaisten koiria kisassa oli yhteensä kuusi. Minun Ville ja Rita, Elisan Pimu ja Luka, Micon Gösta ja Ankin Nisse. Maksimipisteet on 100. Ville meni tosi hienon radan ja olin siihen erittäin tyytyväinen. Poispäinajokin oli tosi hieno. Ville oli koko ajan jaloillaan ja kuunteli mun ohjausta hienosti. Pisteitä sitten 93 ja voitto. Toiseksi tuli Rita, pistein 86. Rita meni myös oikein tosi hienon radan. Eniten pisteitä meni poispäinajosta, sillä Rita hieman vilkuili minua. Syy siihen löytyi Bobbyn kurssilla ja nyt tiedän miten asia saadaan kuntoon. Kolmanneksi tuli hienosti Micon Gösta, pistein 84. Gösta teki tosi upean hakukaaren. Se oli kuin oppikirjoista. Elisa oli seitsemäs Pimun kanssa ja kahdestoista Lukan kanssa. Nisse valitettavasti ei läpäissyt koetta tällä kertaa. Mutta meillä oli kasassa viisi GkVallH tittelin saanutta koiraa, joten voidaan olla tosi, tosi tyytyväisiä. Tuomari piti Villen työskentelystä jopa niin paljon, että olisi ostanut sen, jos se vain olis ollu myytävänä. No, Ville on ja pysyy Kiikalassa :) (tulokset)

Illalla sitten oli Gunnelille yllätysjuhlat. Gunnel täytti syksyllä 50 vuotta ja juhlia juhlittiin vasta nyt, kun olimme paikalla. Hyvin olivat juhlat pysyneet salassa, sillä Gunnel yllättyi ihan oikeasti. Teemana oli Wild West ja olimme kaikki pukeutuneet tyyliin sopivasti. Gunnel sai päälleen tanssitytön hörhelöt ja näytti oikein hienolta hepeneissään. Juhlissa oli yli 50 henkeä ja syömistä, tanssia ja muuta ilonpitoa kesti aamutunneille asti. Onneksi Elisa kuuluu myös niihin ihmisiin, jotka eivät tanssimisesta välitä, niin sain seuraa Saluunan puolelle, jonne häivyimme tanssimista karkuun. Vähän ajan kuluttua pöytäämme liittyivät myös Mosse ja Lotta sekä minun Skotlannin reissun kaverit. Siinä menikin sitten aika tosi rattosasti jutellessa kaikesta koiriin ja kouluttamiseen liittyvästä. Saatiin sovittua Mossen kanssa seuraava koulutusviikonloppukin heti alkuvuoden puolelle.

Laiva Suomeen lähti vasta sunnuntai iltana, joten päivä käytettiin sitten taas treeniin. Harjoiteltiin Bobbyn kurssilta saatuja asioita ja oli tosi hieno tunne, kun näki kuinka koiran osaaminen parani ihan silmissä. Tästä on hyvä jatkaa kotona. Kotimatka olikin sitten kommeluksia täynnä. Moottoritien ruuhkan takia melkein myöhästyttiin laivasta. Laiva oli niin täynnä, että oli tosi hilkulla, ettei käyny niin että oltais jääty maihin. Auto ei yksinkertaisesti meinannut mahtua laivaan. Hytin ovi meni lukkoon eikä auennut hyttiavaimella. Ritalla alkoi juoksu jne., jne. Kotiin kuitenkin päästiin. Maanantai sitten menikin lepäillessä. Oli meinaan ihan pikkusen univelkaa.

Ennen tuloaan Ruotsiin Bobby kilpaili ahkerasti. Kuten näkyy, oltiin pikkasen hyvässä opissa. Tässä muutama tulos:

Regulars - FG | 1 November, 2007

HAYFIELD (Judge, B. Shankland, Yarrow) Open (39 ran) 1, S. Montgomery (Irongray) Craig, 95/100; 2, R. Montgomery (Bristol) Flo, 94 Time; 3, R. Dalziel (Ettrick) Joe, 94; 4, R. Davies (Wales) Rose, 94; 5, R. MacPherson (Kirklinton) Roy, 94; 6, R. MacPherson (Kirklinton) Meg, 94.

BROADGAIRHILL (G. Bell, Selkirk) Open (36 ran) 1, R. Dalziel (Ettrick) Spot, 98; 2, R. Dalziel (Ettrick) Joe, 94 Time; 3, R. Dalziel (Ettrick) Jamie, 94; 4, R. MacPherson (Kirklinton) Roy, 90 Time; 5, S. Montgomery (Irongray) Kate, 90; 6, L. Hansson (Sweden,) Tess, 88.

Double lift (K. Soderberg, Sweden) Open (29 ran) 1, R. Dalziel (Ettrick) Spot, 155/160; 2, R .Dalziel (Ettrick) Jamie, 152; 3, R Dalziel (Ettrick) Joe, 151; 4, L. Hansson (Sweden) Oscar, 145; 5, R. MacPherson (Kirklinton) Don, 141; 6, T. Lawrenson (Brindle) Spot, 140.