Onpa synkkää

Kyllä täällä maalla on pimeetä, kun ei ole lunta. Ulkona on niin mustaa ettei näe nenäänsä pidemmälle. Lauantaina oli lunta ja kuutamo ja pääsi nauttimaan harvinaisesta herkusta eli pystyi kävelemään ulkona ilman otsalamppua.

Viime perjantaina käytiin Tapion kanssa Suomen Lammasyhdistyksen vuosikokouksessa. Oli hauska nähdä tuttuja naamoja ja olla muutenkin vähän reissussa. Tapio sai kokouksessa kunniakirjan lampaiden jalostustyöstään. Sijoittui yli sadan, yli kaksivuotiaan, tuotosuuhen sarjassa toiseksi. Tämä olikin jo viides kunniakirja tältä saralta.



Sunnuntaina minut oli kutsuttu opettamaan hakua ja siellä metsässä sitä sitten vietettiin nelisen tuntia vesisateessa. No, sade ei haittaa, kun on hauskaa. Koirat olivat oikein mukavan oloisia ja ihmiset innokkaita haun harrastajia. Yritin antaa vinkkejä parhaani mukaan, jotta suoritukset paranisivat entisestään. Koiria oli enempi kuin aikaa, joten otetaan lähitulevaisuudessa toinen hakutreeni niille, jotka eivät nyt mahtuneet koirineen mukaan.

Ostin koiruuksille uudet pannat ja hihnat. Tai no, piheys iski, enkä raaskinut ostaa kuin kaksi pantaa ja hihnaa. Pakko oli kuitenkin ottaa noita, kun olivat niin hienoja. Sekä pannassa, että hihnassa on paimentava bordercollie. Valitettavasti ainoa väri oli punainen, joka ei ehkä ole niin kauheasti poikien väri, mutta kyllä nuo pojatkin punaisessa hyvältä näyttää silti.



Lopuksi vielä kuva Ritasta. Harjoittelin kameran käyttöä ja tällasen sain nyt otettua. Harjoittelu jatkuu.