Mikrosirut

Valparna har fått mikrochip och efter den gjorde man DNA test för att ta reda på vem är far till valparna - Jim eller vårt Teppo. Jag är nästan säkert att det är Jim, men vi måste nu bara vänta "tålmodig" resultaterna. Efter resultaterna kan jag registera valparna till Finska Kennelklubben. Sen när valparna är 7 veckor gammal skall jag också ta dem för ögontest. Det blir många test innan dom är färdiga att resa till sina nya hem.

Mina kompisar har tävlat. Bäst gick Mico med Gösta (Jack - Liz valp). Hon van tävlingen (liknar svensk VP bana). Grattis Mico och Gösta. Också Minna har tävlat med sin tik Irkku (efter Bobbys Joe and Lotties Ulli). Irkku gick fint och väldigt mycket grattis till Minna och Irkku också!

Matti ja Maija on nyt sitten mikrosirutettu. Miksi näin aikaisin - neljän viikon iässä? Siksi, että heti sen jälkeen otettiin molemmilta DNA näyte, jotta selvitetään onko isukki Mossen Jim vai meidän oma peijooni Teppo. Nyt sitten vaan odotellaan "kärsivällisesti", koska tulokset tupsahtaa postiluukusta. Sen jälkeen sitten päästään lähettämään rekisteröintipapereita Kennelliittoon.

Matti ja Maija matkusti hyvin eläinlääkäriin ja sielläkin olivat oikein reippaita. Mikrosiru tietty pisti vähän parkumaan, mutta kukapa ei parkuis jos suhteessa yhtä paksu neula tökättäisiin niskaan. DNA näyte puolestaan otettiin sellaisella erikoisella harjalla poskesta. Ei sekään niin hauskalta tuntunut, kun oikein hangattiin karkealla harjalla ikeniä ja poskien sisäpintoja.

Päivää ennen 7 viikon ikää on sitten vielä tiedossa reissu Turkuun, kun käydään silmäpeilauksessa ja terveystarkastuksessa. Tulee ainakin treenattua reissaamista ja eläinlääkärikäyntejä. :)

Piskin ja Villen kanssa olen treenannu joka ilta paimennusta. Pojat on toiminu oikein mukavasti. Tänään olinkin tuomarina BH-kokeessa Raisiossa ja koska kokeet saatiin päätökseen ajoissa, ajoin sieltä suoraan Rymättylään katsomaan paimennuskisoja. Micon Gösta (Jack-Liz) voitti ykkösluokan ja meno näytti tosi hienolta. Oikein tosi paljon onnea Mico. Myös Göstan veli Nisse, Ankin ohjaamana, teki hienosti työtä ja sijoittui neljänneksi. Kakkosluokan suorituksia en nähnyt, joten niistä en pysty mitään sanomaan. Lampaat oli aika keveitä ja täysin erityyppisiä mihin esim. meidän koirat on tottuneet. Kisat jatkuu sitten huomenna.

Ai niin, Minna J kävi tänään Ruotsissa kisaamassa Napin ja Irkun kanssa. Irkku (21 kk) oli toiminut upeasti. Aika hauska, että esim. maltanrististä lähes täydet ja Minna on treenannut sitä vain mielikuvatreeninä paperilla. Hyvä Minna ja Irkku! Oikein kovasti onnea teille ja pidetään peukkuja, että huomenna menee yhtä hyvin.

Ruotsi voitti Continentalit / Zici suoritti BH kokeen - Sverige van Continental / Zici har klarat BH

Grattis till Henrik Nilsson och Boss nya Europa Mästare i vallning. Det var spännande att följa Continental tävling. Norge och Sverige hade tillsammans 9 deltagare i finalen. Det berättar något hur högt nivå deras vallhundsträning är. Grattis till alla. - Min Mattis son Zici har klarat BH testen (en test man måste göra innan man kan deltaga brukstävlingar). Grattis Tarja och Zici.

Ei voi kuin ihailla norjalaisten ja ruotsalaisten korkeaa tasoa paimennuksen saralla. Paimennuksen EM-kisojen finaalissa oli 5 koiraa Ruotsista ja 4 koiraa Norjasta. Voiton vei Henrik Nilsson koirallaan Bozz. He ovat siis tuoreita Euroopan Mestareita. Mosse oli hienosti sijalla viisi Royn kanssa. Royn ja Pimun pentuja tulossa Kotikoskelle (vink, vink ;)). Kisoja seuratessa omakin treeni-into lisääntyi ja kävin Villen ja Piskin kanssa taas treenaamassa. Piski oli oikein hyvä. Kun saan sen vielä ottamaan suuntakäskyt myös tasapainosta pois suuntaan, niin sitten homma alkaa pelittää. Villen kanssa pikkasen neuvoteltiin siitä, että pitääkö minua kuunnella, kun lampaita kuljetetaan 150 m päässä. Luulen, että voitin tämän erän, mutta ensi treeneissä sitten nähdään onko luuloni oikea.

Matin pentu Zici on suorittanut hyväksytysti BH-kokeen, joten tie on nyt auki palveluskoirakokeisiin. Oikein valtavasti onnea Tarjalle ja Zicille. Tarja lähetti muutaman kuvankin Zicistä, mutta täältä töistä en pysty niitä tänne blogiin laittamaan. Yritän ehtiä laittamaan sitten jossain välissä, kun olen kotona.

Paimennuksen EM-kisat ja MIKI!- Continental och Miki

Jag kom hit och skriva lite mera. Nämligen jag har nu följt, från internet, två dagar vallhundarnas Continental tävling (EM som man brukar också säga). Oj vad fint har det gått med Mosse och Roy. Dom var de bästa av två dagar och gick nu till finanlen som är imorgon. Det blir så spännande. Väldigt stor grattis till Mosse och Roy. Vi litade till er hela tiden.

En annan trevlig sak också. Min Mattis son, Miki, har igen tävlat agility och vunnit. Det här är väldigt fint därför att hunden var på vägen att avlivas men uppfödaren tog honnom och har gjort väldigt fint job med honom.

Oli pakko tulla vielä kirjoittamaan, kun muistin, että en maininnut mitään paimennuksen EM-kisoista, joita käydään parhaillaan. Perjantaina ja lauantaina oli karsinnat huomista finaalia varten. Ruotsilla ja Norjalla menee upeasti. Ruotsin joukkueesta 5 koiraa finaaliin (uskomattoman upeaa) ja Norjasta neljä (upeaa sekin). Meilläkin usein vieraillut kouluttaja/tuomari ja juuri viimeksi tuomarikurssia pitämässä ollut Mosse (Carl-Magnus Magnusson) vei karsintojen ykköstilan hienoin pistein. Nyt kyllä jännittää huominen tosi paljon.

Toinen hieno asia tänään on ollut se, että Matin poika Miki on voittanut agilitykisat nollatuloksella. Edelleenkin pidän tätä tosi hienona saavutuksena. Miki oli jo menossa lopetuspiikille, kun kasvattaja pelasti sen. Minna on tehnyt Mikin kanssa hyvää työtä ja haluakin tässä ja nyt onnitella erittäin lämpimästi hienosta tuloksesta sinua Minna.

Vihdoin paistaa aurinko - äntligen skiner solen

Äntligen skiner solen. Hela den här månaden har det regnt varge dag. Idag regnade det inte. Det kändes härligt. Jag tränade med ny fårgrup på ny fält med Ville och Piski. Båda pojkarna gick fint. Med Piski tog jag långa hämt och drivning. Sen tränade vi lite vänster och höger kommando också. Ville fick göra drivning långt borta från mig. Till mig är det inte alltid så lätt att se var hunden borde vara för att få fåren gå rätt. Det är så svårt när man kan inte se så bra långt. Valparna mår utmärkt. Dom är tjocka och lyckliga.

Vihdoin saimme auringonpaistetta. Eipä sitä olekaan satanut kuin joka ikinen päivä tässä kuussa. Vettä onkin tullut jo ihan riittävästi. Onneksi pellot on kuitenkin hyvässä kunnossa ja niillä pystyy hyvin treenaamaan. Tänään vein uuden lammasporukan uudelle pellolle ja treenattiin Villen ja Piskin kanssa. Piskin kanssa otin pitkiä hakuja ja poispäinajoa. Lisäksi harjoiteltiin vähän oikea ja vasenkäskyjä. Menee ihan mukavasti, kun annan vähän vartaloapua, mutta ilman mitään apua ei vielä ole hallinnassa. Treenit siis jatkukoon. Piski on lisäksi tehnyt Tapion kanssa oikeita töitä ison lauman kanssa ja saanut arvokasta kokemusta isojen laumojen liikuttelusta.

Pennut voivat oikein hyvin. Ovat edelleen pulskia ja tyytyväisiä. Nyt jo leikitään paljon enempi ja eilen ja tänään maisteltiin ensimmäiset jauhelihamaistiaiset. Huomenna sitten lisätään makuelämyksiin pentumuonaa. Pissaaminen sujuu jo ihan itse ja sen kyllä huomaa. Aina tulee, kun herätään, ollaan leikitty tai syöty. Mutta niihän pennun kuuluukin tehdä. Pentulaatikossa on yhdessä reunassa sanomalehdet ja toisessa pehmeä makuualusta. Yhdessä nurkassa sitten paljas lattia. Tykkäävät nukkua paljaalla lattialla ja pissalla käyvät sitten sekä paperilla että pehmeällä alustalla. Tässä vielä muutama kuva veijareista.

Rita leikkii pentunsa kanssa - Rita leker med sin valp

Pojken "Matti"

Flickan "Maija"

"Matti och Maija" (Matti vänster / Maija höger)

Madotus päivä - Valparna har blivit avmaskad

Idag blev valparna 3 veckor gammal och fick sin första maskmedicin. Jag avmaskade Rita också. Valparna har börjat gå bättre och bättre och försöker leka med varandra också. Dom murrar och skäller. Det ser också väldigt söt ut när lilla flickan går och viftar sin svans hela tiden. Hon ser så glad och lycklig ut.

Pennut saivat tänään ensimmäisen matokuurinsa (Canexia). Ritan madotin myös. En pidä kauheaa kiirettä lisäruuan antamisen kanssa, kun ovat niin pullukoita muutenkin. Ehkä huomenna saavat eka kertaa maistaa vähän naudan paistijauhelihaa. Kävely sujuu aina vaan paremmin ja paremmin ja nyt jo yritetään leikkiäkin murinan ja haukkumisten säestyksellä. Pikku likka on tosi hauskan näköinen, kun se tallustaa ympäriinsä ja häntä heiluu ihan koko ajan. Se on tosi iloisen ja onnellisen näköinen.

Kävimme tänään Tapion kanssa vähän tilakäynneillä. Meillä päin järjestettiin tilaisuus, jossa iso joukko ihmisiä vieraili kahdella eri luomutilalla. Ensimmäisenä kävimme sonneja kasvattavalla tilalla. Jos oikein muistan niin niitä oli siellä noin 200. Sonnit tosin eivät olleet luomussa, mutta pellot kylläkin. Siellä sitten katselimme erilaisia peltolohkoja ja kuuntelimme isännän kokemuksia luomuviljelystä. Mielenkiintoinen paikka. Toinen tutustumiskohde oli tila, jossa viljan, rypsin ja nurmen lisäksi viljeltiin mansikkaa ja marjoja luomuna. Oli tosi hyvin hoidettu tila ja kasvustot näyttivät hyviltä. Varsin mukava reissu ja oli kiva kuulla miten eri tiloilla luomuasioita on toteutettu.

Eviralta tuli postia - valparnas obduktion resultater har kommit

Jag har fått resultater från Evira av dom fem döda valparna. Dom hade ingen fel. Allt var fint. Det här är mycket tråkigt. Det blir så att man kommer alldrig att veta vad har hänt. Har valparna fått för mycket narkotiskt medel, om så, hur kan det vara möjlig. Det här blir en stor mysterium.

Evirasta tuli tulokset viiden kuolleen pennun ruumiinavauksesta. Pennuista ei löytynyt mitään vikaa. Ovat täysin kehittyneitä niin ulkoisesti kuin sisältäkin. Niistä on tutkittu mm. aivot, suoli, iho, thymus, sydänlihas, maksa, perna, munuaiset, kilpirauhaset, keuhkot ja istukat. Lisäksi on tehty bakteeriviljelyt eikä bakteerikasvuja todettu (ei brusellaa, ei salmonellaa). Kaikki siis on ollut pentujen kohdalla niin hyvin kuin vain voi olla. Kuolinsyy jää varmasti ikuiseksi arvoitukseksi. Ritan nukutus on tehty ihan normaalisti, niinkuin nukutukset keisarinleikkauksissa tehtään, hapetus ennen leikkausta on tehty huolella jne. Jos nukutusaineet pääsivät liian voimakkaina pentuun, niin ikinä ei voi tietää mistä se johtui. Varsinainen mysteeri.

Olipas ukkonen

Hei - Hej

Lupasin Ritan kasvattajalle kirjoittaa jotain ruotsiksi, joten laitan nyt sitten eka näihin turinoihin muutaman sanan ruottinkielellä.

Idag tränade jag igen med Ville (Knutstas Mille-Ville) och Piski (Mustan Magian Piski som är Ritas son). Träningen gick fint. Ville hade bra koll på fåren och han lysnade fint. Med Piski gjorde jag långa hämt och drivnings övningar. Han driver fint. Kan inte ännu sina vänster och höger kommandon när jag står bakom honom, men börjar gå ganska fint när jag är mellan honom och fåren och står stilla och visar inte med min krop vart skall han springa.

De två kort som du kan se här nere är av min Mattis son som startade första gången i agility (hopp) tävling. Det gick fint, han blev tvåa med noll.

Yöllä oli ihan järkyttävä ukkonen. Taivas oli kirkas jatkuvista salamista ja vettä tuli kuin painepesurista. Aamulla katsoin, että meillä vettä oli tullut 20 mm, mutta muutaman km päässä meiltä oli esim. satanut 40 mm. Hurjaa.

Kävin taas tänään treenaamassa Villen ja Piskin kanssa. Ville oli tänään aika hyvin kuulolla ja piti koko ajan hyvää vauhtia. Tehtiin laumanjako ja kun otettiin erilleen kaksi viidestä lampaasta, kuljetettiin sitten noita kahta ympäri peltoa tuoden niitä aina välillä lähemmäs toisia ja välillä kauemmas. Joutuu koira vähän skarppaamaan että saa pidettyä erotetut hallinnassa, kun luonnollisesti niillä on aika kova veto toisten luokse.

Piskin kanssa treenasin pitkiä hakuja ja poispäinajoa. Lisäksi vahvistettiin taas oikea ja vasenkäskyjä. Menee jo suht onnistuneesti, kun olen Piskin ja lampaiden välissä ja pysyn ihan paikallaan enkä anna vartalolla vinkkiä suunnasta. Vielä ei onnistu niin, että olen koiran takana, mutta luulen, että ei mene kauaa, kun Piski tajuaa homman.

Lopuksi vielä pari kuvaa Matin pojan, Mikin, ekoista agiliitokisoista (hyppykisa). Kuvaaja on Johanna Flinck ja ne on julkaistu hänen luvallaan.

Miki hyppää varsin ilmavasti


Jos en tietäis, että tässä on Miki, niin menis ihan täydestä Mattina. On nimittäin presis samanlainen ilme kuin Matilla.

Hyvä Miki!

Tässä tyytyväinen Maija - Här ser ni nöjd liten flicka



Matin poika Miki on tänään startannut elämänsä ekassa agility-kisassa ja hienosti heti nollatuloksella toiseksi (luokassa 30 osanottajaa). Erityisen hienoksi tuloksen tekee se, että Miki on palautunut kasvattajalle ongelmakoirana, joka nyt kulkee hienosti agilityssä. Oikein valtavan paljon onnea Minna ja Miki!

Piskin ja Villen kanssa ollaan ahkerasti treenattu paimennusta ja Piskin meno alkaa näyttää aina vaan hienommalta. Työn alla on nyt suuntakäskyt - vasen ja oikea sekä poispäinajo maltilla. Piskin poispäinajo on upeen näköistä. Menee todella voimakkaalla asenteella kohti lampaita ja silti malttaa hienosti pitää etäisyyttä ja kuuntelee minun käskyjä tosi hyvin. Tämän hetkisessä paimennusryhmässä on yksi vanha uuhi, joka pistää koiran tosi, tosi lujille, mutta Piskipä ei moisesta tädistä ole moksiskaan vaan laittaa sen kulkemaan pelkällä voimakkaalla ja päättäväisellä asenteellaan tosi kiltisti muiden mukana. Olen niiiiiiiiiin tyytyväinen Piskiin.

Villen kanssa ollaan paimenneltu vauhdilla. Tavoite on saada työskentelyyn lisää potkua ja kaikki turhat jarruttelut pois. Samalla mennään ristiin rastiin peltoa niin, että kaikki tapahtuu siten, että itse seison yhdessä paikassa ja ohjaan Villeä vihellyksiin.

Matin kanssa siirrettiin tänään meidän siitospässit toiseen aitaukseen. Siirto tehtiin viemällä niitä jokusen matkaa tietä pitkin ja sitten sokkeloista reittiä ohi usean rakennuksen ja lopuksi tarhaan. Pässit yritti vähän pistää hanttiin, mutta alkoivat temppuilla väärälle koiralle. Matti pisti ne ruotuun aika alta yksikön ja rajut puskemisyritykset tyrehdytettiin heti alkuunsa. Matti on kyllä melkoinen pakkaus. Se ei väistä pätkääkään vaikka iso pässi uhkaa puskea. Ja heti jos pässi toteuttaa uhkauksensa, ojentaa Matti pässiä sen verran reippaasti, että toista yritystä ei siltä pässiltä enää tule. Hyvä Matti. Vähän olen ylpeä Matistakin.

Vauvelit, pikku-Matti ja Maija, treenaa kovasti kävelyä. Tosin kauaa eivät jaksa valveilla olla, mutta nyt jo haparoiden yritetään vähän leikiäkin, tosin kun nostaa tassua lyödäkseen sillä toista, meneekin itse nurin. Nuo on kyllä aika hupaisia. Niin ja ruokahalu on edelleen melkoinen. Ovat meinaan aika punkerossa kunnossa. :)

Pikku-Matin silmät aukeaa (ja Maijankin silmät aukes)

Pikku-Matti on aika hauskan näköinen, kun sen silmät on osittain auki. Kurkottelee kovasti päätään liikkuessaan, mutta tuskin se noilla silmillä vielä muuta erottaa kuin sen, että valoa tulvii silmiin enempi kuin ennen. Muuten elämä pentulaatikossa on rauhaisaa. Suurin osa päivästä menee nukkumiseen ja mikäs on köllötellessä, kun on maha täynnä lämpimää ja ravitsevaa maitoa. On noi veijarit kyllä aika pullukoita. Siitä huolimatta hereillä ollessaan treenaavat kovasti kävelyä ja pienen punnerruksen jälkeen, maha irtoaa maasta ja muutaman askeleenkin saa otettua ennekuin sitä taas kellahdetaan kumoon. On ne aika hauskoja.

Teen aina loppuviikot etätöitä (eli torstain ja perjantain). Tämä on kyllä paras mahdollinen työympäristö. Saa naputella tietsikkaa ja aina välillä voi ihailla maailman suloisimpia pikku palleroita.

Edit: Myös Maija aukaisi silmänsä. Lapset on aika hauskan näköisiä, kun itsekin ihmettelevät mitä tapahtui, kun yhtäkkiä alkoi nähdä jotain. Pentujen näkö on aluksi hieman hämärä, joten ne eivät näe mitään tarkasti, mutta ensi viikon puolessa välissä pitäis näön toimia jo ihan täysillä ja kävelykin on varmaan jo aika hyvin hallinnassa. Niinpä vähitellen pentulaatikkoon alkaa tulla vähän enempi vauhtia.

Lomat loppu

Nyt on sitten lomat pidetty. Tai no, onhan mulla vielä muutama viikko jäljellä, mutta niitä säästellään tuonne myöhempään, kun pennut on vähän isompia ja vaatii enempi huomiota. Nythän on tosi helppo aika pentujen kanssa. Rita hoitaa ne superhyvin eikä mun tarvii tehdä muuta kuin ruokkia ja ulkoiluttaa Rita hyvin. Matti ja Maija on kasvaneet hurjaa vauhtia ja ovat kyllä aika punkeroita. Kävelyharjoituksia tehdään ahkeraan ja tänään irtosi jo maha maasta ja muutama huojuva askelkin onnistui hyvin. Silmät aukeaa hetkenä minä hyvänsä ja selvästi alkaa kuulokin jo pikkusen toimia. Yritän ehtiä muutaman kuvan napsimaan jossain välissä. Nyt on niin paljon töitä (olen etätöissä), että pitää alkaa työvuorta purkamaan. Tosin tänään tulee telkusta olympiakisojen kouluratsastusta ja silloin pidän ruokapaussin.

Villen ja Piskin kanssa olen kovasti treenannut iltaisin. Hyvin menee, mutta menköön.

Kasvu edelleen hurjaa

Eritoten Matti kasvaa ihan hirveetä vauhtia. Tosin eipä tuo Maijakaan mikään pikku rääpäle ole. Isoja vauvoja molemmat, Matti painoi tänään päivällä 823g ja Maija 680g. Ohessa muutama kuva eiliseltä.

Tässä Matti punnituskorissa. Vähän on suloinen.



Syömässä (vas: Matti, oik: Maija) Ritan leikkaushaava näkyy myös hyvin.



Maija syö antaumuksella



Piskin kanssa tehtiin tänään oikeita töitä. Piski keräs sellaset 70 pässikaritsaa kasaan, kuljetti mun perässä ja häkitti ne. Pässit nimittäin otettiin sisälle, kun sunnuntaina lähtevät teuraaksi.

pikku-Matille on valittu emäntä

Nyt se on sitten tehty eli pikku-Matille on valittu emäntä. Valinta on ollut äärimmäisen vaikea ja täytyy sanoa, että teistä, jotka ette nyt pentua saaneet olisin kenet tahansa mieluusti pennunottajaksi kelpuuttanut. Mutta kun on vain yksi jaettavana niin pakko vaan tehdä se valinta.

Lapset on tosiaan kasvaneet hurjaa vauhtia. Pikku-Matille tuli viime vuorokauden aikana lisää painoa 99g, joka on melkoinen määrä. Nyt painot on: Matti 642g ja Maija 537g. Aika pulkat penskat. No, ihan hyvä, ainakin Ritalta tulee hyvin maitoa. Maija jo haukkui unissaan ja sitä oli aika hauska seurata.

Kuvassa ylinnä Maija, alinna pikku-Matti



Sitten vielä pari kuvaa pikku-Matista

Pennut voi hyvin

Pennut syö ja nukkuu. Mikäs sitä on ollessa, kun pennun olo on kuin kartanon omistajalla. Matti ja Maija vaan makaa äiteen tisseillä ja valkkaa milloin minkäkin tisun suuhun ja ottaa hörpyt. Maijalla ruskea väri alkaa kirkastua aina vaan enempi. Huomenna sitten on ratkaisun päivä eli ilmoittelen kuka onnellinen pääsee Matin omistajaksi. Maijahan on ensisijaisesti menossa Ruotsiin Ritan kasvattajalle paitsi, jos isäksi osoittautuu Teppo (jota suuresti epäilen), muuttuu suunnitelmat siltä osin. Urospennun kyselijöillä siis vielä yksi yö jännättävänä. Voin vakuuttaa, että minulla ei ole helppo osa. Hyvistä pennunkyselijöistä joutuu valitsemaan sen yhden ja vaikka kuinka yrittää olla oikeudenmukainen niin joku valitettavasti joutuu pettymään.

Matti ja Maija voi edelleen hyvin

Matti ja Maija pulskistuu koko ajan lisää. Nyt alkaa Maijan jalassa yksi kohta muuttua ruskeammaksi ja ruskeammaksi, joten kyllä taitaa Maijasta tulla trikki. Matin suhteen olen vielä epäileväinen. Ritan keisarinleikkaushaava kutiaa ja se yrittää sitä välillä takatassuilla rapsuttaa. Myöskin tänään on ollu kova vimma petaamiseen ja pentulaatikon aluset on saanu kyytiä. Käytiin Ritan kanssa vähän pidemmällä kävelemässä ja kun Rita bongas lampaat oli se heti valmis hommiin. Onneksi oli flexissä eikä päässy ryntäämään minnekään. Ei meinaan tee hyvää tolle leikkaushaavalle sellanen meno mitä paimennuksen käännöksissä ja nopeissa pysähdyksissä tapahtuu.

Muuten en olekaan jaksanut tehdä yhtään mitään. Olen aivan loppu. Siis kertakaikkisen uupunut. Tekisi vaan mieli nukkua, nukkua, nukkua...

Painot nousee - valparna växer fint

Valparna växer fint. Pojken väger nu 434g och flickan 405g. Båda är väldigt söta och mår bra. Jag tror att dom kanske får tre färg, svart, vit och brun. Under svanssen är pälsen brun.

Pennut kasvaa edelleen hyvin. Tänään paino oli Maijalla 405g ja Matilla 434g. Varsin pullukoita lapsia siis. En ole vielä ihan varma, että tuleeko niistä trikkejä. Valokuvassa näyttää, että tulee, mutta kun katsoo omin silmin ei värisävyerot ole niin selviä. Eiköhän asia kohta selvinne. Kummallakin on tosin ruskea hännänalus ja sehän on yleensä merkki siitä, että koirasta tulee trikkivärinen.

Kova on vielä ikävä noita viittä menetettyä pentua. Niin turha menetys ...

Muutama kuva

Tässä muutama kuva 2 vrk vanhoista lapsista. Matin syntymäpaino oli 300 g. Nyt painaa 366 g. Maija painoi syntyessään 280 g. Nyt Maijan paino 347 g. Tosi upeesti on veijarit kasvaneet.

Tässä ensin yhteiskuva. Ylinpänä Maija, alempana Matti (uppe på bilden tik, ner hane)



Sitten Maija (tiken)



Tässä Matti (hane)



Matti äiteen jalka tyynynä (hane)

Matti ja Maija kasvaa

Ruokaa vauvoilla ainakin riittää. Ritalta tulee ihan hirveästi maitoa. Kun on kymmenestä maitoa pullollaan olevasta nisästä valita, niin kyllähän Matti ja Maija onkin sitten kasvaneet melkoista tahtia. Kahdessa vuorokaudessa on paino Maijalla noussut 60g ja Matilla 70g. Melkoisen paljon. Ilmankos ovat tyytyväisiä pikku pullukoita.

Ritalla oli viimeyönä jotain kipuja. Liekö jälkisupistuksia vai haavasärkyä, mutta oli kovin aktiivinen noissa petauspuuhissa. Piti vähän vahtia ettei petausinnostuksissaan petaa pentujakin sellaiseen pakettiin, että eivät pääse itse paketista pois. Toistaiseksi ainakin Ritan maha on pysynyt tosi hyvänä, ei ole edes mennyt löysälle. Ruokahalu on valtava, yrittää koko ajan viedä mut vessaan, jossa säilytän Ritan ruokasäkkiä. Hyvä, että ruoka maistuu, mutta kun on vain kaksi pentua imetettävänä pitää pikkasen katsoa, ettei tule liikaa syötyä.

Vielä harmittaa ihan vietävästi se viiden pennun menetys, mutta eipä asialle enää mitään mahda. Onneksi Rita ja Matti sekä Maija voivat hyvin, joten eipä tässä muuta kuin keskityn niiden hoitamiseen.

Matti ja Maija

Pennut saivat nyt sitten työnimen eli ne ovat nimeltään Matti ja Maija. Rita voi hyvin ja on oikein huolehtivainen äiti. Pesee pissat ja kakat niin nopeasti pois että laatikko pysyy tosi siistinä koko ajan. Matti ja Maija ovat nostaneet painoaan vähän liiankin paljon. Olen tainnut hoitaa niitä vähän turhankin hyvin. Nukkuvat tyytyväisinä ja pulleina. Äsken näin molemmat ihan itse syömässä, joten sekin alkaa sujua. Ilmeisesti ei ole kauhean epätavallista, että sektiossa syntyneet pennut ovat ekan vuorokauden vähän vaisumpia.

Ritan kuolleet viisi pentua on nyt avattu Evirassa. Päällisin puolin ei mitään vikaa, ihan priimapentuja. Keuhkoissa ei ollut ilmaa, mikä kertoo sen mitä tiedettiinkin eli eivät olleet hengittäneet elvytyksestä huolimatta. Mitään tulehduksiin viittaavaa ei silmämääräisesti ollut havaittavissa. Nyt sitten tehdään vielä tarkempia tutkimuksia joiden tulokset selviävät myöhemmin.

Ritan lämmöthän olivat 24 tuntia alhaalla eikä nousu vielä ollut alkanut, jonka jälkeen lähdin eläinlääkäriin. Normaalistihan synnytys alkaa tuosta lämmönnoususta katsoen noin 12 tunnin kuluessa. Onko kenelläkään kokemusta siitä, että lämmöt ovat olleet alempana pidempään kuin vuorokauden ja silti normaali synnytys on aikanaan alkanut. Kaikki koirathan ei ole keskivertokoiria ja silti ovat ihan normaaleja. Ritan edellisessä synnytyksessä lämmöt oli alhaalla 19 tuntia, jonka jälkeen synnytys alkoi ja oli täysin normaali. Neljässä tunnissa työntöjen alkamisesta syntyi silloin viisi pentua täysin ongelmitta.

Rankkaa

Huh, vähän väsyttää, kun on kaksi valvottua vuorokautta takana. Kyllä nyt alkais nämä vastoinkäymiset riittämään, kun niitä tuntuu tulevan oikein saavikaupalla. Vajaa pari viikkoa sitten nimittäin poistui ajasta ikuisuuteen äitini. Nyt sitten tämä pentutragedia.

Ritan keisarinleikkaukseen kuolleet viisi pentua on lähetty Eviraan tutkittavaksi. Toivottavasti syy kuolemisiin selviää. Nämä kaksi täällä olevaa ovat saaneet lisää painoa, mutta vielä ei pysty huokaisemaan helpotuksesta. On täysin mahdollista, että nekin menehtyvät. Yritän jaksaa hoitaa niitä, mutta jossain vaiheessa on pakko luovuttaa, kun ei kerta kaikkiaan jaksa nukkumattakaan olla määrättömästi.

Kiitos ihan kauheasti teille kaikille ihanille ihmisille myötäelämisestä. Pidetään joukolla peukkuja ja tassuja pystyssä, jotta nuo kaksi pikkuista saisivat elää. Näiden kahden elossa olevan syntymäpainot oli 280g ja 300g. Kuolleiden pentujen painot olivat 340g, 380g, 330g, 370g ja 330g. Kaikki olivat päällisin puolin erittäin hyvän näköisiä komeita bordercollien alkuja. Värit oli ihan perinteisiä mustavalkoisia. Tosin muutamalla oli ruskeaa hännän alla, joten niistä olis ehkä tullut trikkejä.

Saas nähdä uskaltaako sitä enää pentuja teettää vai jääkö tästä sellainen muisto, että hommaan ei uskalla enää ryhtyä. Iloitkaa kaikki koiristanne, sillä tässä on kummasti huomannut kuinka pienestä se voi olla kiinni, että saamme nuo ihanat ystävämme pitää seurassamme. Onneksi Rita voi ihan hyvin.