This is a glowing text

maanantaina, elokuuta 04, 2008

Matti ja Maija voi edelleen hyvin

Matti ja Maija pulskistuu koko ajan lisää. Nyt alkaa Maijan jalassa yksi kohta muuttua ruskeammaksi ja ruskeammaksi, joten kyllä taitaa Maijasta tulla trikki. Matin suhteen olen vielä epäileväinen. Ritan keisarinleikkaushaava kutiaa ja se yrittää sitä välillä takatassuilla rapsuttaa. Myöskin tänään on ollu kova vimma petaamiseen ja pentulaatikon aluset on saanu kyytiä. Käytiin Ritan kanssa vähän pidemmällä kävelemässä ja kun Rita bongas lampaat oli se heti valmis hommiin. Onneksi oli flexissä eikä päässy ryntäämään minnekään. Ei meinaan tee hyvää tolle leikkaushaavalle sellanen meno mitä paimennuksen käännöksissä ja nopeissa pysähdyksissä tapahtuu.

Muuten en olekaan jaksanut tehdä yhtään mitään. Olen aivan loppu. Siis kertakaikkisen uupunut. Tekisi vaan mieli nukkua, nukkua, nukkua...

4 Comments:

At 05 elokuuta, 2008 07:44, Anonymous Anonyymi said...

Uskon kyllä että olen aivan poikki, henkinen rasitus on ollut aikamoinen. Nyt siis nuku, nuku ja yritä saada iloisia ajatuksia Matista ja Maijasta ja aikuisten koirien kanssa treenaamisesta, kyllä se elämä taas voittaa! Lainaan tässä vielä veljeni lapsien maagista lausetta; hali, pusi ja silitys!
Minna

 
At 05 elokuuta, 2008 07:46, Anonymous Anonyymi said...

Siis että sinä olet aivan väsy, enkä minä....... pitäisiköhän mennä jonnekin sihteeri kurssille, kun nää nakki sormet on aina väärillä näppäimillä ;))
Minna

 
At 05 elokuuta, 2008 11:47, Anonymous Anonyymi said...

On tuo iso ja raskas kokemus, joten ihan varmasti väsyttää. Minä ajattelin Myyn sektion aikana, että en varmasti ikinä enää teetä pentuja. Ja eka päivät pentujen kanssa, voi luoja miten rankkaa se oli, vaikka Myyltä ei pentuja kuollutkaan. Mutta jo se pelko kuolemasta kun yritti epätoivoisesti saada niitä syömään ja pitää lämpimänä. Univelan takia alkoi olla jo ihan hysteerinen. Joten lepää ihmeessä, jos vaan sinulla on siihen mahdollisuutta. Kyllä se mieli paremmaksi muuttuu ajan myötä.

Itsekin jo mietin seuraavia pentueita, vaikka eihän mun pitänyt ikinä :)

 
At 05 elokuuta, 2008 14:32, Blogger M said...

Mäkin allekirjoitan tuon väsymyksen täysin... Mutta kyllä se siitä!! Etkä sä mitään kasvattamista lopeta. Usko pois, loppu hyvin, kaikki hyvin. :)

 

Lähetä kommentti

<< Home