Viime viikonloppuna osallistuin SPKY:n järjestämälle paimennuskurssille, jonne oli kutsuttu Norjasta maailman huippuosaamista eli kouluttajat olivat Karin Mattsson ja Jo Agnar Hansen (kotisivut). Karin ja Jo Agnar ovat nuoria, erittäin menestyneitä ja kaikin puolin energisiä kouluttajia. Olin Iitan kanssa Karinin ryhmässä, joten Jo Agnarin opetuksesta en pysty mitään sanomaan. Koulutettavat ainakin vaikuttivat olevan tosi tyytyväisiä ja mitä hieman juttelimme ruokatauolla niin ihan samoja perusasioita isolla pellollakin treenattiin, tietty vähän enempi sovellettuna työskentelyyn isolla alueella.

Olin siis Karinin ryhmässä ja meidän harjoitukset tapahtuivat ns. 25:ssa eli aitauksessa joka on kooltaan noin 25 m x 25 m. Halusin nimenomaan Karinin ryhmään, sillä olen katsellut hänen videoitaan nuorista koirista ja kuullut paljon hyvää siitä miten hyvin hän osaa nimenomaan nuoria koiria kouluttaa. Iitahan on sopivasti 1,5 v vanha ja niin koulutuksen alussa, että oli kiva saada tuollainen nuori ja vähän koulutettu koira mukaan kurssille. Karin osoittautui olevan tosi energinen ja mukava ja harvinaisen kypsä ikäisekseen sekä tietty myös todella taitava, mikä ei tietty ollut yllätys, sillä onhan hän yksi maailman parhaimmista naisohjaajista.

Harjoittelimme tiukkoja ja laajoja flänkkejä, koiran vapaata liikkumista missä kohtaa tahansa kaarella, paineen laittamista koiraan (koiran oikea käytös sanaan pois), kuljetusta ja jopa vähän jakoakin. Sinänsä nämä eivät olleet uusia asioita vaan ihan samoja asioita ovat minulle opettaneet mm. Bobby, Mosse, Gunnel jne. Eri kouluttajat puhuvat usein samoista asioista erilaisiin sanoin. Välillä sitä ymmärtää yhden kertomana asian paremmin kuin toisen kertomana ja ylipäätään usein käy niin, että asian omaksuu vasta, kun omat tiedot ja taidot on sopivalla tasolla juuri tietyn asian omaksumiseen. Karin osasi hyvin kertoa miten nämä eri yksittäiset asiat ketjutetaan oikein, jotta harjotus tuottaa haluttua tulosta. Poikkeavaa moneen muuhun kouluttajaan oli ehkä se, että nuorellekin koiralle hetsattiin vauhtia liikkeisiin, kun tavallisesti vauhtia otetaan pois alkuvaiheessa. Karinilla oli myös hieman erilainen tapa tehdä laumanjakoja kuin mihin täällä Suomessa on totuttu, mutta kun katsoin hänen esitystään jaon treenaamisesta niin pakko sanoa, että näytti tosi hyvältä ja helpolta. Tämän jakamisen logiikkaan täytyy paneutua oikein kunnolla, oli se sen verran näppärän näköistä.

Iita oppi kolmessa päivässä kiertämään laumaa molempiin suuntiin niin ettei se automaattisesti hakeutunut tasapainopisteeseen vaan kiersi ympäri vauhdilla ja pysähtyi vasta, kun käskin. Tämä niin, että ensin kiersin itse samaan suuntaan Iitan kanssa, sitten kiersimme kumpikin eri suuntaan, sitten minä paikalla ja Iiita kiersi yksi kokonaisia ympyröitä ja lopuksi olin ympyrän ulkopuolella ja Iita kiersi kolme neljäsosakierrosta ennenkuin pysäytin ja pyysin menemään kohti lampaita.

Kuljetusta treenattiin myös. Iita alkoi toimia tosi hyvin. Sain kuljetukseen neuvoja, jotka olinkin jo kuullut Joskilta, mutta en vaan ollut ehtinyt vielä tehdä asiaa käytännön tasolla. Nyt tehtiin ja mukavasti homma alkoi edetä.

Loppuvaikutelma oli, että kurssi oli varsin antoisa ja hyvä ja maksoi itsensä takaisin korkojen kanssa. Ehkä nyt olen sitten vähän parempi kouluttaja kuin ennen kurssia ... ja senhän näyttää sitten aika. :)

Tässä Tanja Vahteran ottamia upeita kuvia