Kirpakkaa syksyä

Olipa jännät Ruotsin paimennuksen SM-kisat. Kärkinelikko oli varsin odotettu ja siinä olivat kaikki Ruotsin huippuohjaajat. Mosse voitti toisen kerran peräkkäin Royn kanssa. Tuore Euroopan Mestari Karin Söderberg oli toinen Lotuksen kanssa ja kolmanneksi hienosti Jonas Gustafsson Samanthan kanssa. Mosse oli vielä neljäs Fleetin kanssa. Ritan pentujen isä Jock ei valitettavasti päässyt finaaliin. Oli jotain ongelmia hakukaarella ja ne pisteet maksoivat finaalipaikan. Onnittelut voittajille. Suomen paimennuksen SM-kisoissa ei ollutkaan sitten mitään yllättävää. Samat vanhat parrat olivat kärkisijoilla. Heille myös paljon onnea.

Ihmeesti täällä vaan piisaa kiirettä vaikka luulis välillä jo alkavan helpottaa. Viime lauantaina pidettiin Ettan ja Ritan pentujen pentupäivät. Lapsukaiset olivat saapuneet runsaslukuisesti paikalle sillä täällä vilisti täyttä päätä 11 iloista pikku paimentajan alkua. Päivä käytettiin toisiimme tutustumiseen sekä ottamalla lampaisiin vähän tuntumaa. Ettan pennut on sen verta pieniä, että ne lähinnä vain katselivat ja vähän tallustivat lampaiden perässä, mutta Ritan pennut jo sitten sytyttelivät ihan oikeasti hommaan. Tosi nopeasti pennut pääsivät juonesta kiinni ja alussa häntä pystyssä porhaltaneet pennut muuttuivat nopeasti oikein paimenkoiran näköisiksi. Kunhan käyvät vielä kerran ennen talven tuloa lampaita ihmettelemässä, niin sitten on hyvä jäädä talvitauolle tästä paimennuksesta. Ruokatauolla katseltiin Aled Owenin DVD:tä, jossa hän näyttää miten nuorta koiraa koulutetaan. Päivä oli tosi mukava ja oli hieno nähdä miten reippaita ja hienoja pentuja Etta ja Rita ovat saaneet aikaan, unohtamatta tietenkään pentujen hienojen isukkien Lukan ja Jockin osuutta ;)).

Sunnuntaina olikin sitten pitkästä, pitkästä aikaa päivä, jolloin ei tarvinnut lähteä minnekään tai tehdä mitään muutakaan ennalta määrättyä asiaa. Niinpä treenasin omat koirat kahteen kertaan. Rita on alkanut Julie Hillin kurssin jälkeen mennä niin hyvin, että tuntuu kuin minulla olisi aivan uusi koira. Eilen kokeilin sen kanssa sitä, että se haki lampaat 500 m päästä siten, että lampaita ei näkynyt lainkaan (olivat sellaisessa notkelmassa). Rita seurasi hienosti aidan viertä laitumen perälle ja siellä täysin minulta näkymättömissä otti lampaat hallintaan ja toi ne tosi hallitusti näkösälle. Lampaat tulivat sellaista rentoa ja rauhallista laukkaa ja Rita selvästi keskittyi siihen, että ne tulivat suoraan minua kohti vaikka en antanut mitään ohjauskäskyjä. Se koira osaa käyttää aivojaan. Kokeilin hidastaa Ritan tempoa ja pistin sen viemään lampaita välillä vähän linjasta sivuun ja hienosti likka totteli. Sillä on tosiaan syttynyt joku lamppu päässä ja yks kaks se on alkanut tehdä minun kanssa tosi hyvin yhteistyötä ja entisistä valtataisteluista on jäljellä enää muisto vain. Nyt oikein sormet syyhyää, kun odotan mitä kaikkea siitä saa vielä ulos. Voimaakin tuntuu olevan vaikka kuinka. Yksi pässikaritsa yritti oikein tosissaan pistää hanttiin Ritalle ja Rita vain tuijotti sitä tuimasti eikä hellittänyt painostusta milliäkään. Niin sai pässi todeta olevansa heikoilla ja antoi suosiolla periksi.

Villen kanssa ollaan treenattu kovasti kolmosluokan kuvioita. Villen on saanut tehdä poispäinajoa tosi pitkiä matkoja. Välillä on menty 600 m yhteen suuntaan sitten vaihdettu suuntaa ja taas edetty reilu pätkä toiseen suuntaan. Hyvin alkaa poika ymmärtää, että pitää suunnan jonka sille annan ja päättäväisesti kuljettaa lampaat sinne. Hakukaaria ollaan myös treenattu. Ihan yhtä hienosti ei mene kuin Ritalla, mutta pitkät matkat sujuu jo aika mukavasti. Laumanjako treeneistä Ville pitää tosi paljon. Ollaan ensin jaettu lauma, sitten päästetään yksi kerrallaan lammas toiseen laumaan, kunnes jäljellä on vain yksi lammas. Tuota yhtä sitten pidetään vielä aikamme aloillaan. Tämä on tosi hienosti kehittänyt Villen intensiivisyyttä ja tilannetajua. Nyt se pitää lampaita aloillaan jo melkoisen itsevarmasti.

Matin kanssa ei ole treenattu mitään. Se on saanut toimia Tapiolla työkoirana ja hyvin kuulema toimii. Kaikki työt hoituu nopeasti ja vaivatta. Lisäksi olen ottanut Matin apukoiraksi, kun olen vähän sytytellyt Piskiä. Matti pitää tosi hyvin lauman kasassa, kun pentu taas häslää omiaan ja saa lampaat välillä sinkoamaan vähän minne sattuu. Piski on oikein innostunut lampaista ja väläyttelee jo hienoja lähestymisiä matalana ja keskittyneenä. Piski saa vähän kasvaa ja koitan sillä vielä kerran tai kaksi ennenkuin otetaan viimeiset lampaat sisälle. Varsinainen koulutus alkaa sitten ensi keväänä. Ritan kanssa oli pakko aloittaa aika aikasin, kun se oli jo pienestä pennusta erittäin vahvatahtoinen ja oman arvonsa tunteva. Hyvä, että aloitin, sillä jos olisin odotellut liian pitkään, olisin ollut tosi lirissä sen kanssa. Piski on onneksi saanut isältään annoksen nöyryyttä ja sen kanssa uskaltaa odotella tuonne 10 kk ikään, jolloin normaalisti pennun koulutus voidaan aloittaa.

Teppo onkin sitten vain tehnyt töitä Tapion kanssa. Tuskin enää viitsin Tepon kanssa kisoihin lähteä, sillä kisoja varten pitäisi vähän tehdä hienosäätöä, jotta niitä pisteitä heruisi paremmin. Täytyy nyt panostaa Villeen ja Ritaan ja vaikka Piskistä Tapion työkoira tuleekin niin eiköhän sitäkin sitten jonkun verran tule kouluteltua.

Tänään käytiin Tapion kanssa auttamassa yhtä lampuria, jolla oli kahdella laitumella kummallakin kaksi lammasta, joita hän ei yrityksistä huolimatta onnistunut saamaan kiinni. Otettiin Ville ja Teppo mukaan reissuun ja varalle Matti, sillä jos lampaat olis lähteneet ihan totaalisen karkuun, osaa Matti etsiä piilottelevia lampaita ja myös ottaa ne käskystä kiinni. Matille tuli helppo päivä, sillä Ville ja Teppo hoitivat homman. Hieman haastetta tuotti se, että lampaat eivät olleet tottuneet paimenkoiriin eivätkä näin ollen kunnioittaneet koiraa. No, äkkiä pojat tekivät uuhille selväksi mikä on homman nimi ja pienen pyörittelyn jälkeen lampaat saatiin kiinni. Sama juttu toisella laitumella ja niin meillä oli tyytyväinen isäntä ja tyytyväiset koirat. Oli mukava kun sai olla avuksi.