This is a glowing text

sunnuntaina, lokakuuta 10, 2010

Mustan Magian Kennelpäivät

Sunnuntaina 3.10. pidettiin Somerolla Mustan Magian kasvattien kennelpäivät. Ei ole helppo löytää aktiivisten ihmisten kalentereista päivää joka sopisi kaikille, joten moni joutui valitettavasti jäämään pois päällekkäisten menojen takia. Harmi, sillä olis ollu tosi kiva nähdä kaikkia muitakin. No, onneksi kuitenkin paikalle pääsi ihan mukava joukko koiruuksia ohjaajineen.

Päivä meni vauhdilla. Sain käyttöömme Someron koirakerhon kentän ja majat mikä olikin ihan älyttömän loistava juttu. Suuret kiitokset Someron koirakerholle tästä mahdollisuudesta. Upeissa puitteissa oli mukava viettää kennelpäivää. Aika tosiaan meni siivillä. Aamulla aloitettiin kahvittelulla ja uudet ihmiset pääsivät tutustumaan "vanhaan kalustoon". Ihan kommelluksitta ei matka Somerolle sujunut sillä Pasin ja Riikan auto hyytyi juuri ennen kuin he olivat perillä. Onneksi Audin palvelu pelaa ja saivat nopeasti tilalle laina-auton, kun Audi matkasi jonnekin korjattavaksi.

Aloitimme päivän esineruudulla. Oli tosi upeeta treenata sitä, kun ruutuun oli kävelymatka. Pasi jäi rakentamaan siksi aikaa agilityrataa, kun me tarvoimme metsään. Intoa ja puhtia ei koirilta puuttunut. Hienosti kaikki tekivät sen mitä osasivat ja ihan ensikertalaisetkin olivat heti juonessa mukana. Niin se vaan puhdasverisistä paimenkoiristakin löytyi moniosaamista, kun Spot ja Iita sekä Rita olivat ekaa kertaa esineitä etsimässä ja heti homma sujui. Esine-etsinnän jälkeen lähdettiin kaffelle ja loputkin osallistujat saapuivat paikalle.

Sitten olikin vuorossa agility. Itse en siitä mitään ymmärrä, joten pyysin Seija Vahteraa vieraaksemme opettamaan meille agilityn saloja. Kiitos Seijalle, että hän uhrasi osan sunnuntaipäivästään meille. Seija on tosi mukava ja kannustava kouluttaja, jonka opissa on mukava olla. Taisi yksi sun toinen saada agilitykärpäsen pureman ja toisaalta vanhat konkarit Skippy ja Kaapo menivät rataa sellasella vauhdilla että mun oli pakko välillä kurkkia sormien välistä, että selviikö ne edes ehjinä koko radasta.

Ahkera agilitaaminen saikin kehitettyä meille hyvän nälän ja taas mentiin syömään. Tarjoamiset tuotiin nyyttäriperiaatteella ja tarjolla olikin vaikka mitä herkkuja. Kiitos teille kaikille vaivannäöstä. Näin ei kenenkään tarvinnut viettää keittiössä aikaansa vaan kaikki saivat osallistua tähän järkkäämispuoleenkin. Ruokailun jälkeen taas kentälle ja nyt oli vuorossa tottelevaisuus. Pian tarkan ja armottoman tarkkailun alla jokainen vuorollaan teki jotain osa-aluetta ja sai Pialta tosi hyviä neuvoja miten liikettä kannattaa hioa vieläkin paremmaksi. Minun silmään suoritukset näytti hienoilta ja hymyilin varmaan suu korvissa, kun katselin miten innokkaasti koirat tekivät pyydettyjä asioita ja miten huolella ohjaajat niitä ohjasivat. Tosi iso kiitos Pia!

Tässä vaiheessa alkoi hämärä uhkaavasti lähestyä. Osa porukasta meni jo siivoamaan mökkiä, kun joutuivat lähtemään sitten kotiin, mutta Skippyn ja Vilhon kanssa piti vielä päästä koittamaan henkilöetsintää. Emme ehtineet mitään pitkää rataa tekemään, mutta tarkoitus olikin vain nähdä missä vaiheessa kumpikin on. Koirilla oli hyvä maalimiesmotivaatio ja halu etsiä. Sain vain tyytyväisenä katsella, kuinka hyvää työtä koiruuksien kanssa on tehty.

Hienoja lapsia ovat Etta ja Rita saaneet aikaan ja voiko enää ihanampia omistajia toivoa kuin koirilla on. Kiitos kaikille kennelpäivän onnistumisesta ja ensi vuonna voisi tosiaan miettiä, jos pidettäisiin kaksipäiväinen tapahtuma niin ehdittäisiin sitten paimentamaankin.

Tässä vielä muutama kuva
Ettan pentu Skippy

Ettan pentu Spot

Ettan pentu Tex

Ritan pentu Zack

Ritan pentu Kaapo

Ritan pentu Vilho