Nenänkäytöstä

Pakko kirjoittaa vähän pohdintoja koirien nenänkäytöstä. Istuskelin eilen puun juurella ihailemassa kaunista ja lämmintä kevätpäivää. Koirat puuhailivat omiaan pellolla ja nauttivat silmin nähden ihanasta kevätsäästä. Iita on aivan hullu noutamaan minulle kaikkea mahdollista. Tällä kertaa oltiin lähellä suurta kuusta, että sen alta löytyi runsain mitoin käpyjä. Iita valkkas sieltä mieleisensä kävyn ja toi sen sitten minulle. Kun olen ihan passiiivinen enkä ole huomaavinani Iitaa ja hänen käpyään, asettelee Iita kävyn huolellisesti rintani tai vatsani päälle, jotta varmasti sen huomaisin. Sitten hän vetäytyy taaksepäin, asettautuu maahan ja alkaa tuijottamaan herkeämättä käpyään (ai miten niin bordercolliet joskus vähän addiktoituneita). En tietenkään sorru heittämään käpyä, mutta saatan ottaa kävyn, pistää taskuuni tai heitän huomaamatta pois, jotta Iita ei jatkaisi tätä "hae käpy, laita se emännän rinnanpäälle ja odota" leikkiään.

Niinpä jälleen kerran otin kävyn olin laittavinani sen taskuuni, mutta paiskasin sen sitten huomaamatta kauemmas. Käpy lensi lampeen, upposi 10 cm syvyyteen, mutta Iita ei onneksi huomannut sitä. Tajuttuaan, että käpy ei tosiaankaan ole enää mun rinnan päällä, Iita tutki ensin hurjasti nuuskien minut läpikotaisin ja todettuaan, etten ole kätkenyt käpyä vaatteisiini se alkoi raivoisan etsimisen ympäriltäni. Oli hauska huomata kuinka tosissaan ja tehokkaasti Iita ympäristöä haravoi. Niin ja maahan oli tietty täynnä muita käpyjä, mutta ne eivät kelvanneet sillä hän halusi juuri sen tietyn kävyn. Sitten Iita sai hajun kävystä, tosi nopeasti Iitalle selvisi, että käpy on veteen uponneena ja loiskis vaan niin käpy oli taas Iitan suussa ja Iita salamana tuomaan sitä minulle.

Olen aiemminkin seurannut miten Iita käyttää hajuaistiaan ja pakko vaan todeta, että tähänastisista koiristani Iita on ihan omaa luokkaansa (Tähän pakko tarkentaa, että Iitan omistaja on kuitenkin Tapio). Tuo koira olisi kyllä ihan omiaan töissä, joissa se saisi etsiä, paikantaa ja tarvittaessa tuoda etsittäviä asioita. Jos olis enempi aikaa saattaisin jopa opettaakin sille jonkin tietyn hajun etsimisen. Kanttarellit ja suppilovahverot voi unohtaa, niitä kun löytää ilman koiraakin enemmän kuin omiksi tarpeiksi. :) Niin ja Iitahan on nyt kuitenkin meidän paimenkoira ja toivottavasti tiineenä, jotta saadaan lisää hyviä paimenkoiria ... ja harrastuskoiria vaikka noihin etsimistehtäviin. :)