Terveisiä Ruotsista

No niin, nyt on seikkailut Ruotsin maalla käyty. Oli jälleen tosi hauskaa ja opettavaista. Kaikki nämä hauskuudet ja treenit yms. oli taas Gunnelin ansiota. On ihanaa, että on ystäviä, jotka potkii eteenpäin ja auttaa niin pyyteettömästi. Perjantaina ajettiin Mossen luo treenaamaan. Piti vähän viilata poispäinajoa, kun olin ilmoittanut Tepon ja Villen viikonlopuksi International kisoihin. En meinaan ollu vielä ennen perjantaita koskaan tehny triangelikuljetusta täydeltä matkalta. Treenit meni oikein hyvin ja sain taas kerran Mosselta tosi hyviä neuvoja niin siihen kuljetukseen kuin moneen muuhunkin asiaan. Naapurini Elisa lähti mukaan reissuun ja näin Luka pääsi myös maistamaan Mossen oppeja. Moni asia selveni päivän aikana ja Lukan meno alkoi näyttää tosi hienolta.

Lauantaina sitten lähdettiin kohti Musköä, jossa ne kisat olivat. Kisoissa oli mukana monia menestyneitä koiria ohjaajineen, joten en odottanut omilta koirilta mitään. Etenkin kun tosiaan vasta edellisenä päivänä ekaa kertaa tuli treenattua sitä triangelikuljetusta täydeltä matkalta. Heti ekana alko hirvittämään se, että kisaradan poikki kulki vanha sähköaitalinja, jossa oli tolpat pystyssä, tosin sähkölangat oli poistettu. Linjan kohdalla oli tietysti ruoho pidempää, joten koirat tosiaan ajattelivat siinä olevan aidan. Tämä aitalinja oli mukavasti puolessa välissä lähtötolppaa ja poispäinajoportteja. Tosi moni koira epäonnistuikin sen takia poispäinajossa, kun eivät uskaltaneet mennä tuosta linjasta yli. Joidenkin tie katkesi jo heti alkuunsa, kun eivät edes hakukaarella uskaltaneet ylittää aitalinjaa. Kaiken lisäksi ei yhtään helpottanu jännitystä se, että poispäinajo oli muutenkin tavallista pidempi.

Olin ekana vuorossa Villen kanssa. Toivoin, että saatais edes lampaat mulle, mutta se toive meni mun oman mokan takia mönkään. Laitoin Villen hakemaan lampaita ja se meni tosi hienosti aivan sinne kauas lampaille asti, pitäen lampaisiin tosi hienon etäisyyden, mutta Ville peijooni pysähtyi noin "klo 3" kohdalle ja alkoi lähestyä lampaita siitä. En uskaltanut pysäyttää sitä ja käskeä lisää oikealle, kun matka minun luota Villen luo oli niin pitkä, että pelkäsin ettei se kuitenkaan tottele. Tyhmä minä (hakkaa päätä seinään). Niin siinä sitten kävi, että nostossa yksi lammas otti täysillä jalat alleen ja juoksi takaisin varikolle. Joten siihen loppui Villen kisa siltä erää. Sen verta jäi hampaankoloon, että päätin sunnuntaina fixata tuon homman.

Teppo oli sitten vuorossa myöhemmin iltapäivällä. Teppo teki tosi hienon hakukaaren ja nostokin oli varsin mallikas. Ikinä ennen se ei ole tuonut lampaita minulle yhtä suoraan kuin nyt, mutta täytyy sanoa, että keskityin täysillä ja päätin, että se tuontihan onnistuu. Sitten siihen jännään kuljetukseen. Teppo lähti hyvin viemään lampaita kohti ekaa porttia, mutta alkoi epäröidä sen aitalinjan lähestyessä. Saimme kuitenkin lampaat yli aitalinjan ja ne kulkivat hienosti suoraan kohti kuljetusporttien aukkoa. Lähetin Tepon aavistuksen liian aikaisin oikeaan ja lampaat kurvasivat juuri ennen portteja kohti toisia portteja ja näin menetimme ne porttipisteet. Poikittaisajo ei sitten oikein sujunut. Tai meni kyllä, mutta lampaat eivät pysyneet linjalla ja näin ollen menivät ohi toisistakin porteista. Viimenen pätkä meni sitten ihan ok, eikä Teppo enää ihmetellyt aitalinjaakaan. Lampaiden jako osoittautui näissä kisoissa useimpien koirien kompastuskiveksi. Niin myös Tepon. Vaikka lampaat radalla juoksivat kuin niillä olis tuli takapuolessa, ne vaan seistä möllöttivät ohjaajan jaloissa, kun jakoympyrässä yritti saada niiden väliin rakoa. Rata ajettiin neljän lampaan kanssa ja näistä piti saada kaksi ja kaksi erilleen muista. Useimpien tie katkesi tähän, sillä Ruotsissa ei saa jatkaa häkille, jos jaosta tulee nolla (tai siis koiran suoritus keskeytetään siihen kohtaan missä se ottaa nollan. Ansaitut pisteet saa pitää, mutta rataa ei saa jatkaa nollan jälkeen). Jos koira oli nopea tulemaan lampaiden väliin, sai jaon onnistumaan, mutta jos koira epäröi hiukankin, olivat lampaat juosseet pois. Tiesin ettei Teppo tule selviämään jaosta, joten ei ollut mikään yllätys, että meidän tie katkesi siihen. Saatiin kuitenkin hienon haun ansiosta 47 pistettä (hausta siis 42 pistettä) ja sijoituimme jonnekin 20 tienoille.

Sunnuntaina sitten sama rata uudelleen, mutta nyt oli tuomari tehnyt sellaisen muutoksen, että kuljetuksen jälkeen oli ensin häkitys ja vasta sitten jako, koska hän halusi nähdä enemmän paimennusta ja lampaiden jako oli osoittautunut turhan vaativaksi tehtäväksi, kun vain muutama koira pääsi häkitykseen asti lauantaina. Ville oli taas minun koirista ekana. Nyt olin päättänyt korjata edellispäivän mokani ja kun Ville jarrutti "klo 3" kohdalla, vihelsin sille ylimääräisen oikea käskyn. Ville otti käskyn hyvin ja sen jälkeen homma alkoi sujua. Ville toi lampaat mulle hyvin ja rauhallisesti. Nämä lampaat olivat tosiaan aika villejä, mutta jos koira toimi rauhallisesti lampaatkin rauhoittuivat hyvin. Sitten alkoi se jännä triangelikuljetus, jota emme Villen kanssa olleet tehneet täydeltä matkalta kuin perjantaina Mossen luona. Kuljetus meni yllättävän hyvin, joskin lampaat eivät tietty täysin linjalla pysyneetkään. Saimme kuitenkin homman hoidettua ja kohti häkkiä. Häkitys oli täysi kymppi ja jakokin onnistui lähes täysien pisteiden edestä. Pisteitä 58. Hyvä Ville!

Teppo on lungi veikko ja kun odottelimme vuoroamme, se kuorsasi siinä kopperossa, jonka takana lymysimme, jottei koira näe edellisen koiran lampaiden vientiä pois radalta. Sitten vaan starttaamaan. Teppo haki lampaat yhtä hienosti kuin edellisenä päivänä. Saimme nostostakin 10 pistettä. Triangelikuljetus alkoi hienosti. Teppo vei lampaita suoraan kohti ekoja portteja. Porteista läpi ja tiukka käännös vasempaan. Jälleen lampaat kulkivat suoraa linjaa kohti toisia portteja ja läpi niistä. Käännös porttien jälkeen olis voinu olla vieläkin tiukempi. Kuljetus kohti häkkiä meni myös aivan suoraan ja saimmekin kuljetuksesta upeat 27 pistettä, joka kuulema on tosi paljon Ruotsissa. Häkitys sujui ongelmitta, mutta sitten se jako. Tiesin, että se ei meillä ole vielä kunnossa, joten ei ollu mikään yllätys, että siinä Teppo ei onnistunut. Kuitenkin kaikki muu meni niin hyvin, että tultiin Tepon kanssa kuudenneksi (78 pist.) ja jos jako olis vielä onnistunut olis voitu olla jopa toisena. Nyt sitten vaan jakoa treenaamaan.

Maanantaina sitten taas ajettiin Mossen luo treenaamaan. Käytiin siellä läpi kisan kiemuroita ja harjoiteltiin niitä asioita, joissa on parantamisen varaa. Mosse antoi hyvät vinkit laumanjaon harjoitteluun, joten nyt täytyy sitten vaan yrittää ehtiä harjoitella, jotta sais sen asian toimimaan paremmin. Kovasti tuli muutenkin kehuja siitä, että molemmat mun koirat osaa tosi hienosti flankata, joten jotain ainakin on treenattu oikein.

Ai niin, sitten se koira naapurille. Naapuri (ei Elisa) osti Mosselta peruskoulutetun, Irlannista tuodun, paimenkoiran, jonka meno näytti varsin upealta. Koiralla on hyvä suku ja täytyy käydä koittamassa miten se toimii mun kanssa, jos vaikka ilmoittais sen Junior-SM kisoihin. Tosin voi olla aika rankaa osallistua kisaan neljän koiran kanssa. No, katsotaan sitä sitten.

Valokuvia reissusta tulee sitten myöhemmin.