Tuomarointia ja treeniä

Aamupäivän vietin metsässä arvostelemassa hakukisojen henkilöetsintää. Minut oli kutsuttu töihin kahden Salolaisseuran väliseen ystävyysotteluun ja mikä hauskinta ottelu pidettiin Kiikalassa, joten kerrankin oli lyhyt matka. Maasto oli suhteellisen helppo ja tuloksia saatiinkin oikein mukavasti. Voittajaluokassa oli pari koiraa ja alokasluokassa neljä. Minulle uutena rotuna alokasluokassa kilpaili islanninlammaskoira ja täytyy sanoa, että hienosti tuolla koiralla meni. Kisat vietiin osaavien toimihenkilöiden ansiosta sujuvasti läpi, joten pääsin lähtemään kotia kohti jo yhden maissa. Kiitos järjestäjille.

Iltapäivällä oli sitten vuorossa Villen treenit supervillien lampaiden kanssa. Kaikki ei ihan menny suunnitelmien mukaan, sillä lampaat päättivät nostaa kytkintä heti aitauksesta päästyään ja ampaisivat metsän kautta tielle. Ville perään. En voinut huudella mitään käskyjä, kun en koiraa nähnyt, joten odottelin vaan, että poika hoitaa homman oman päänsä mukaan. Puiden oksien välistä näin kuinka lampaat juoksivat tietä ees taas. Lopulta Ville toi pellolle takaisin viidestä lampaasta kolme. Neljäs lammas löytyi seisomasta tieltä yksinään ja saimme sen melkein toisten luokse ennenkuin se päätti lähteä kohti lampolaa 110 lasissa. Ville sai sitten laittaa ne kolme pellolle tuotua lammasta takaisin aitaukseen, jonka jälkeen lähdin etsimään niitä kahta kateissa olevaa. Ensin kävelin lampolalle. Siellä ei ollut ketään. Aikani mietittyäni, ilmestyi yksi karkulaisista lampolan pihalle ja marssi avonaisesta karsinan ovesta sisään. Jonkun ajan kuluttua tuli toinenkin ja sen sai Matti sitten kuljettaa samaan karsinaan, missä se toinen jo oli. Sitten piti miettiä, että mitenkäs nyt saadaan nuo kaksi villikkoa takas muitten luo. Tapio ehdotti, että ottaisin mukaan muutaman kesyn tuttipullokaritsan ja se olikin loistava idea. Hain neljä karitsaa, vein ne karsinan ovelle ja Matti sai ottaa karsinasta ne kaksi villikkoa ulos. Villikot juoksivatkin heti karitsoiden luo ja sitten saatiin koko porukka vietyä tosi hienosti sinne muitten luo. Annoin lampaiden huilata hetken, jonka jälkeen sitten Ville pääsi treenaamaan. Villikot olivat edelleen vauhdikkaita, mutta niitten karitsoiden ansiosta paketti pysyi jollain tavalla koossa. Ville sai kuljettaa porukkaa poispäinajona eri suuntiin ja hyvin sujui vaikka itse olin parin sadan metrin päässä. Lopulta jaoin Villen avulla porukan niin, että toiseen ryhmään tuli ne villikot ja toiseen karitsat. Ville sai viedä villikot takas aitaukseen (eikä ollu ihan helppo homma, kun yksi noista villikoista yritti koko ajan karata sinne karitsoiden luo). Ville vei hienosti villikoita kohti aitausta eli aina kun ne alkoivat juosta liian lujaa Ville meni sivulle sellaiseen paikkaan, että sai jarrutettua niitä. Näin saimme vietyä villikot rauhallisesti ja varmasti aitaukseensa. Lopuksi Matti sai hakea pellolle jääneet karitsat 600 m päästä, jonka jälkeen Matti sai kuljettaa ne takas kotia, piha-aitaukseen. Niin, että olihan treeni. No, villien lampaiden käsittely on hyödyllistä oppia ja uskon, että Ville on taas monta pykälää viisaampi kuin aiemmin.

Terv. Päivi