Hiljaiseloa

Pariin päivään ei ole ehtinyt treenata, kun on ollut muita velvoitteita. Maanantaina tavattiin vuorovaikutusryhmän kanssa kreikkalaisen ruuan äärellä ja mukavaa oli. Aloitin nimittäin vuosi sitten syksyllä vuorovaikutuskoulutuksen, joka kesti tämän vuoden toukokuun loppuun saakka. Koulutus oli varsin antoisaa ja ryhmämme mitä parhain. Erittäin ammattitaitoisen ja osaavan psykologin johdolla ruodimme erilaisia elämässä eteen tulevia konstikkaita tilanteita. Moni asia selkeytyi ja ymmärrys erilaisuutta ja sitä mistä erilaiset ihmisten reagointitavat johtuvat oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Opiskelu jatkuu yhä, nyt vain omin neuvoin.

Sunnuntaina koitin ajaa Villen kanssa kolmosluokan radan. Ville suoriutui tehtävästä paremmin kuin edes uskalsin haaveilla ja toivoa. Ensin Ville toi lampaat täysin suoraa linjaa minulle (totteli siis tosi hyvin käskyjä, joilla sain Villen aina oikeaan paikkaan, jotta lampaat kulki siinä missä halusin). Sitten kierto minun ympäri ja poispäinajo-osuus. Kuljetus ohjaajasta poispäin, täydellisesti. Poikittaisajossa alussa ihan pieni poikkeama, mutta Ville totteli hyvin käskyjäni ja sai lampaat nopeasti linjalle. Sen jälkeen poikittaisajo aivan suoraa linjaa. Kuljetus minua kohti suora. Jippii, homma alkaa sujua. Laumanjako meni myös nappiin. Ainoa mitä emme tehneet oli häkitys. Ei voitu, kun pellolla ei ollut häkkiä. Ville kulki koko harjoituksen ajan sopivan kaukana lampaista ja liikkui pehmeästi ja määrätietoisesti. Lampaat eivät ollet mitään kesyjä perässäkulkijoita eikä niillä ollut mitään halua tulla ihmisen luo vapaaehtoisesti. Ville kuljetti lampaita koko radan rauhallisesti, mutta päättäväisesti. Nyt ihan hirvittää, että mahtaako tämä hyvä tuuri jatkua vai koska tulee jotain takapakkia.

Tässä päivän piristykseksi Hansun (Hanna-Mari Laitala) ottama kuva Teposta, kun se teki töitä Someron kisojen varikolla: