Taas on tapahtunu vaikka mitä

Joo, taas on ollu varsin vaiheikasta elämää. Keskiviikkona kun tulin töistä, oli Ritan takapää täysin voimaton eikä se meinannut millään saada itseään ylös. Takapää oli ikäänkuin halvaantunut. Soitin heti eläinlääkärille. Valitettavasti hänellä ei ollut enää aikoja ottaa koiraa vastaan, mutta sovimme, että vien sen vastaanotolle heti aamusta, sillä muutoin koira oli täysin pirteä eikä sillä ollut mitään kipuja. Okei, ajattelin, tehdään sitten niin. Sitten huomasin, että Villellä oli ihan sama juttu. Sekään ei saanut takapuoltaan maasta ylös ja kun lopulta valtavan ähellyksen jälkeen sai hinattua takapään ylös oli kävely tosi vaikeaa. Ei muuta kuin soittamaan eläinlääkäriin, että näitä tapauksia olikin kaksi. Tämä puolestaan varmisti sen, että kyseessä oli joku myrkytys. Ville ja Rita olivat aamulenkillä poissa näkyvistäni ihan pienen hetken, jolloin ne olivat juosseet lampolalle. Meillä tyhjennetään lampolaa ja koirat olivat rynnineet sinne ahmimaan sontaa. No, onhan tuota sontaa ennenkin syöty ilman mitään ongelmaa, joten en osannut suhtautua asiaan mitenkään muutoin kuin ajattelemalla, että aina niitten täytyy tota paskaa vetää naamaansa.

Eläinlääkäri käski syöttämään heti molemmille 50 hiilitablettia. Muuten hyvä, mutta kun lääkekaapissa ei ollut ainuttakaan hiilitablettia. Lähin päivystävä apteekki olis ollu Turussa. Ei muuta kuin soittamaan naapureita läpi ja löytyihän se 100 tablettia, kun saatiin yksi 50 kpl purkki yhdeltä naapurilta ja toinen purkki toiselta. Onneksi koirat söivät tabletit suoran kädestä, kun koppasin jokaiseen tablettiin pikkuriikkisen voita. Sitten vaan odottamaan pitkä yö läpi, sillä aamulla oli lääkäri 7:30. Nostin koirat koko yön tunnin välein ylös ja katsoin ettei halvaus etene. Jos tilanne olis mennyt huonompaan suuntaan olisin välittömästi vienyt ne Helsinkiin päivystykseen. Yö meni siis valvoessa ja koirien vointi pysyi samana jonnekin kolmeen asti yöllä. Sen jälkeen molemmat alkoivat pikku hiljaa toipua. Eli saivat aavistuksen verran helpommin itsensä ylös ja aamuun mennessä näki, että vointi oli selkeästi parempi. Onneksi kummallakaan ei ollut kipuja niin siinä mielessä tilannetta oli vähän vähemmän kamala seurata. Aamulla sitten lähdin kohti Espoon Eläinsairaalaa. Molemmille koirille tehtiin siellä tarkat tutkimukset ja oli helpottava kuulla, että koska tilanne oli paranemaan päin, on todennäköistä että tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Hiilitabletti kuuria jatkettiin vielä pari päivää, sillä koska ei tiedetty mikä myrkky oli kyseessä, varmistettiin se, että jos kyseessä on myrkky, joka kiertää maksan ja suolen väliä, imee suolessa jatkuvasti oleva hiili sinne tulevat myrkyt pois elimistöstä. Lisäksi sain vinkin toiselta eläinlääkäriltä, että jos kyseessä olisi nitraattimyrkytys, auttaa siihen puolestaan suuri C-vitamiini annos. Annoin C-vitamiinia vielä lisäksi (tietty sen verran eri aikaan hiilitablettien annon kanssa, että C-vitamiini pystyi vaikuttamaan). Torstain kuluessa molempien koirien vointi parani nopeaa tahtia ja perjantaina kummastakaan ei enää huomannut että ne ovat olleet lähes liikuntakyvyttömiä. Nyt kumpikin koira juoksee, pomppii ja riehuu ihan samaan tahtiin kuin aina ennenkin.

Perjantai-iltana olin pitämässä paimennuskoulutusta Tending-porukalle. Yllätyin todella positiivisesti. Heillä oli oikeasti tosi hyviä paimenkoiran alkuja. Koirat paimensivat hyvällä tyylillä ja ohjaajat olivat tehneet hyvin töitä sen eteen, että koirat olivat hallinnassa. Annoin kaikille pieniä vinkkejä mm. siihen miten parantaa flankkeja, jotta kaaresta tulee tarpeeksi pulleita ja miten opettaa koira kuljettamaan lampaita niin, että lampaat kulkevat sopivaa vauhtia eivätkä syöksy yks kaks jonnekin. Oli tosi antoisaa ja oikein mukavaa opetaa niin innostunutta porukkaa joilla oli vielä oikein lupaavia koiria.

Tänään lauantaina olin Somerolla tuomaroimassa hakukisoja. Olin ylituomarina ja arvostelin myös koirien henkilöetsinnän. Kokeeseen osallistui 2 avoimen luokan koiraa ja 5 alokasluokan koiraa. Metsässä koirat toimivat pääosin hyvin, tottelevaisuudessa oli sitten tällä kertaa ne suurimmat ongelmat. Kisat vietiin läpi mukavassa ja leppoisassa hengessä. Kiitos oikein paljon järjestäjille ja kilpailijoille. Oli mukava viettää kanssanne puolet lauantai päivästä.

Päivi