Onnea Zici ja vähän hevosteluja

Tulipa eilen hienoja uutisia. Matin pentu Zici on ollut Tarjan kanssa avoimen luokan tokokisoissa ja hieno voittotahti jatkuu edelleen. Eli luokkavoitto ja pisteitä 190 (tuomari: Hituri). Oikein mahottoman paljon onnea! Me ollaan isukin kanssa ylpeitä.

Eilen ampaisin Helsingin Messukeskukseen katsomaan Monty Robertsin näytöstä. Monty on siis ns. hevoskuiskaaja vaikkei hän itse siitä nimityksestä pidäkään. Montylla on päämääränä opettaa ihmisille hevosten käsittelyä ilman väkivaltaa, sillä kuten niin valitettavaa onkin, niin ihan kaikessa eläinten kanssa tapahtuvassa toiminnassa, väkivalta alkaa siitä mistä taidot loppuu. Ihmiset luulevat, että hevonen on ilkeyttään hankala tai se säikkyy asioita, kun on niin kahjo vaikka useimmiten kyse on vaan siitä, että hevonen pelkää eikä sillä ole tarpeeksi luotettavaa johtajaa, johon tukeutua, jotta se voittaisi pelkonsa. Montyn nettisivut löytyy tästä linkistä: Montyn nettisivut

Näytös oli jälleen henkeäsalpaavan upea, niinkuin se oli vuosi sitten Ypäjälläkin. Näimme upean arabiorin Matin, joka oli aivan mahdottoman hankala, mutta Monty sai sen rauhoittumaan ja hyväksymään vapaaehtoisesti ratsastajan. Hevosesta näki, että sitä oli pahoinpidelty (jossain missä lie) tosi pahasti ja nyt hevonen vastasi siihen aggressiolla. Näimme myös tamman Tella, joka pelkäsi miehiä, ei halunnut antaa vieraiden käsitellä itseään ja kengitys onnistui vain rauhoitettuna. Monty näki heti, että hevosta on pahoinpidelty tosi paljon ja siksi se ei luota ihmiseen. Montyn työskentelyn jälkeen, hevonen rauhoittui ja sen pelko muovipaloja kohtaan hävisi, kun sillä oli luotettava johtaja. Hippi suomenhevonen ei halunnut mennä kuljetusautoon. Sitä on aiemmin lastattu jopa 5 h kerralla, jotta se on saatu autoon. Monty teki sen niin, että aikaa meni noin 1,5 minuuttia ja hevonen käveli vaapaehtoisesti autoon. Näimme myös kuinka 2 v tamma sai ensimmäistä kertaa satulan ja ratsastajan selkäänsä ja kaikki tapahtui puolessa tunnissa, kun normaalisti tämä vie aikaa päiviä. Kaikessa näkyi erittäin hyvä hevosen kohtelu ja se kuinka hommat tehtiin hevosen ehdoilla. Monty luki hevosia kuin avointa kirjaa ja osasi kommunikoida niiden kanssa niin, että hevoset olivat suorastaan helpottuneita, kun vihdoin löytyi ihminen, joka ymmärtää niiden kieltä. Vaikuttava esitys kaiken kaikkiaan. Monty on jo 72 vuotias, mutta sitä ei hänestä kyllä päällepäin huomaa. Toivotaan, että hän tulee vielä uudelleen Suomeen, niin otan Tapionkin mukaan katsomaan.

Lampaat poikii täyttä päätä parina viimeisenä päivänä on kymmenkunta uuhta poikinut päivässä, mutta vauhti tulee tästä vielä kiihtymään. Olen jo tähän mennessä kääntänyt virheasentoja, auttanut polttoheikkoudesta kärsivää emoa synnyttämään karitsansa, vetänyt ulos muumioituneen karitsan, joka onneksi ei hajonnut vetäessä ja letkutellut huonokuntoista karitsaa. Ja tämä on vasta alkua. Vielä parisataa uuhta on poikimati. Joten ei muuta kuin lampolaan...